perjantai 26. helmikuuta 2010

Kun meidän Lilliin masennus iski

Oi,oi, meidän Lillin elämäntarina on kokenut huomattavan murheen aallonpohjan jota kyntäen pieni pentunen urheasti selvisi kuitenkin tästä päivästä.

Katsokaas kävi näin:
Pikkulillin maailman keskipiste, elämän riemun antaja, Pasi-setä lähti töihin. Meidän prinsessamme masentui aivan, ulkona vain istui lasittunut katse silmissään. Autosta ei halunnut kopistansa ulos ollenkaan. Elämä vain ei ollut elämisen arvoista :o(

- Näin minulle isyyslomalta huolestuneena raportoitiin. "Mikä Lilliä vaivaa?"

Näin kului minuutteja, minuutit muuttuivat tunneiksi. Tunteja oli kolme ja sitten Pasi tuli töistä! Hepuliaalto pyyhkäisi läpi kotimme myrskytuulen tavoin. Kaikki oli jälleen hyvin.

2 kommenttia:

  1. ..ja Pasi tietenkin yhtä iloisena, vaikka päällisin puolin tyynenä, kohtasi hepulilillin?

    VastaaPoista
  2. Jep. Myös päällisin puolin iloisen, kaipuu oli jo molemminpuolinen :o)

    VastaaPoista