sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Saimme pikkulillin, se vei koko käden





Viikko takana, isyyslomalainen sanoi että huh-huh, kova viikko.
Tuli vaan mieleen että jaa... mites se menikään... onkos meillä joskus ollut pieniä lapsia.

Elämän Valo tassutteli perheeseemme ystävänpäivänä!
Sen on pakko olla hyvä enne.
Onhan tässä valoa kaivattukin, hyvästi hitaat hämyisät rauhalliset illat sohvan nurkassa.

Pennulle kutsumanimen sai päättää Lassi 5 v. ja Viljami 6. Lilli täällä siis töpsöttää.

Pasin vanhuus ja viisaus on suurempaa viisautta kun edes kuvittelinkaan. Suurta rakkautta pentua kohtaan ei ollut heti havaittavissa, mutta nyt jo yhdessä olo sujuu hyvää koirien kieltä rupatellen. Lilli kimittää ja nalkuttaa, naukuu kissana ja vikisee - Pasi urahtelee ja mouruaa.
Jotenkin tuntuu niin kotoisalta.

3 kommenttia:

  1. No vihdoin kuvia! (teksti oli kiva yllätys :)). Ja Pasi on paras!

    VastaaPoista
  2. En mä oikein tajua näitä hommia, jotakin näyttäs tulevan ilmi.

    VastaaPoista