maanantai 4. huhtikuuta 2011

Vakavasti puhuen, Lilli - lähihoitaja

Kun Lilli reilu vuosi sitten asettui talouteemme, ei aavistettu mikä tehtävä tuolle pikku koiralle olikaan tarkoitettu.
Kevään muuttuessa kesäksi silloinen isyyslomalainen muuttui sairaslomalaiseksi ja kesällä saatiin tieto sairauden laadusta.
MS-tauti tuli ja asettui perheeseen. Sairaslomalainen muuttuu pian eläkeläiseksi ja Lilli -nuorisotyöntekijä on muuttunut täysipäiväiseksi lähihoitajaksi täällä kotona.

Lillin avustajan kyvyt ovat täysin henkisellä alueella, mutta sitäkin tärkeämmät. Pikkulillin kuonotökkäisy on se iloinen herätys jolla päivä lähtee käyntiin, hitaasti mutta varmasti sairaslomalainen ulkoiluttaa koirat aamuvarhain.
Vaikkei enää yhteiset pitemmät lenkit suju, niin vähän sentään, yhdessä aamukahville Teboilin baariin, jonka koiratolpan viereen ystävällinen johtajatar oli pistänyt talven pakkasilla lämpöalustan Pasia ja Lilliä varten.
Kotona sisällä Lilli seuraa uskollisesti askel askeleelta tekemisiä ja osallistuu kaikkeen. Lillillä ja sairaslomalaisella on omat juttunsa johon meillä muilla ei ole sekaantumista.
Sairaus on tullut nopeasti ja vienyt voimia - Lillukka on parasta taistelussa sairautta vastaan. Lähihoitaja, joka pitää liikkeellä. Lilli tahtoo ulos, Lilli tahtoo kävelylle. Lilli tahtoo sinne ja tänne ja harrastamaan kaikenlaista - onneksi tahtoo, sillä sairaslomalainen ei voi kieltäytyä kutsusta kentän, aidan tai minkään laidalta katsomisesta jos pikku-sirkku on harrastuksissa.
(toiset koirat vinkuvat ja piipittävät - Lilli kuulemma vain sirkuttaa!)


Joskus tekee mieli uskoa johdatukseen ja kohtaloon, koska eihän meille pitänyt pentua tulla, oli vain hetken mielijohde, ajatus ja pari ääneen lausuttua sanaa.
Kun kasvattaja kertoi nimenneesä pennut ja että yksi niistä on Elämän Valo, tiesin heti että se Valo tulee meille, vaikken voinutkaan asiaan vaikuttaa.

Pasi nuortui monta vuotta Lillin käsittelyssä, isäntä säilyy liikkeessä ja minä... minä yritän säilyttää järjen äänen tässä kohtalon yhtälössä :o))


Kiitos Suski, annoit meille niin paljon enemmän kuin koiranpennun.

9 kommenttia:

  1. Nimensä mukainen koira. Voimia Valon polulle, teille kaikille!

    t: Minna, Liekki & Roihu

    VastaaPoista
  2. .......ei sanoja,mutta paljon haleja teille <3
    t.Mervi ja Timo

    VastaaPoista
  3. Minä täällä kyyneliä nieleskelen. Uskon kaikella olevan tarkoituksensa niin myös eläimillä jotka saamme luoksemme. Lillillä on arvomittarilla mitattuna kaikkein tärkein ja arvokkain työ. Kiitos, että annoitte Elämän Valon tulla elämäänne. <3 Voimia sinne niin sinulle kuin myös hoitajalle ja hoidettavalle.

    VastaaPoista
  4. Niin ihanasti kirjoitettu, Marita <3
    Haleja!

    VastaaPoista
  5. Lilli-rakas, pieni tökkääjä, kaikkien valoisuuksien kuningatarvalo! Uskon, että oikea koira osaa tulla oikean ihmisen luokse silloin kun sitä tarvitaan. Kyllä jämpti on niin!

    VastaaPoista
  6. Oi, miten kauniisti kirjoitettu, vaikka aihe tavallaan vaikea onkin. Lillillä on hieno tehtävä, jota se kuulostaa hoitavan suurella antaumuksella. Hienoa.

    VastaaPoista
  7. Oli Lillukan ja isännän yhteinen kakkuhetki Viljamin synttäreillä varsin vaikuttava sessio ;D

    Kyllä, niin tulevat koirat, ihmiset kuin kissatkin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, meillä se on Saaka-kisuli joka tuli pienen tytön suuria elämänmuutoksia keventämään ja jakamaan. Kuin myös sen isommankin "tytön"...Voimia <3 !

    VastaaPoista
  8. Kiito, kiitos... onhan teissä ihmisissäkin oma viehätyksensä ;o)

    VastaaPoista