Savonlinna, we like you!

Viikonloppu vierähti Savonlinnassa luontoelokuvafestareilla. Vieläkin myhäilevän leppoisa tunnelma. Tunteita ja ajatuksia herättäviä elokuvia.

Pientä jäykkyyttä on havaittavissa myös kropassa, katsoimme sentään kaikkiaan seitsemän näytöstä, joissa osassa oli monta lyhytelokuvaa.
Osa leffoista esitettiin Olavinlinnassa, toisena esityspaikkana oli teltta satamassa.

Hyvin valittua leffoja, monta niistä tahtoisi katoa heti uudelleen ja jakaa muillekin.

Voi hyvät immeiset, oisitte tulleet paikalle!

Savonlinna on juuri sopiva paikka tämäntyyppiselle tapahtumalle, hieno luonto ympärille antaa sopivat puitteet luontoelokuville. Elävä, kaunis, palvelualtis kaupunki. Ja arvaattekin jo tämän - hyvää ruokaa! Viehättäviä kahviloita.

Ja näin koiranomistajan näkövinkkelistä en voinut olla huomioimatta sitä että meidän majoitukseemme myös koirat olivat tervetulleita, koiria istui isäntineen ja emäntineen kahviloiden terasseilla ja istuipa siellä festariteltassa yleisön joukossa joku nelijalkainenkin.

Mä tykkään Savonlinnasta, olin ihan ulkomailla!

Ja taas UKK-puistossa

Hieman eri kulmilla kuin keväällä. Sukellus syvemmälle erämaahan.

Oikein onnistunut reissu. Hauskuutta ja iloa riitti, mikä minusta on juuri patikoinninkin tarkoitus. Parasta oli ehdottomasti vaihtelevat säät!

Oli hellettä, sadekuuroja ja raekuuroja. Viileätä ja sopivaa. Yhden tunturietapin saimme kävellä ylhäällä täydellisessä murkussa. Näkyvyys muutaman kymmenen metriä. Se oli hieno kokemus, mittasuhteet heittävät aivan häränpyllyä. Pienet risut näyttävät puilta ja ilmansuuntaahan ei tajua ollenkaan. Komppassit onneksi toimivat. Ainakin toinen. Hyvin osattiin silti juuri sinne minne oli tarkoitus.

Toinen - ei koskaan ennen - kokemus oli raju ukkonen pariinkin kertaa. Voi että, se tunturin rinteissä jytisee ja kumisee ja paukkuu, pitkään möyryään. Aivan hienoa! Teltassa lämpimän lounaan parissa ja oven raosta välillä ihailimme värejä. Raekuuro paukutti teltan kattoon voimalla!

Helle laittoi meitä uimaan ja kahlailemaan paritiisimaisiin kurun lammikoihin ja puroihin. Lillikin seista tojotti vedessä heti kun sitä vain löytyi.

Suurmaisema tunturimerineen on aivan ylivertainen, eihän sitä näe missään muualla.
Sinset tunturit jatkuvat horisonttiin, sitä ei väsy katselemaan. Valo vaihtuu jatkuvasti.

Pienmaisetkin vaihtelevat, on metsää, kurua ja tunturinkuvetta, jonne voi telttansa laittaa. Koettiin taas pieni siivu, ehkä joskus lisää.

Lähtisin.

Ps. I love my risukeitin and I love my rinkka

(Kiitos lainasta Lotta!)

Hailuoto

Parin päivän pikavisiitillä.
Ensimmäinen hullaannus Hailuodon maisemaan, mereen ja valoon.
Aivan mieleni menetin!
Otin miljoona kuvaa ja yhtä monta askelta pitkin meren rantaa.

"Syntyi pitkä hiljaisuus. Sitten Nuuskamuikkunen sanoi hitaasti:
- Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis."

Lillin terveystarkastus

Lilli kävi terveystarkastuksissa, suunnitelmissa on hankkia maailmaan paljon Valon lapsia.

Kyllä, terveyttä todettiin runsain mitoin ainakin silmissä, polvissa ja lonkatkin olivat paikallaan, lopullinen arvosana saapuu myöhemmin Kennelliiton viralliselta valvojalta.

Jos nyt joku ajattelee, että Valonlapsen itselleen tahtoo, niin on syytä jo ennakkoon varoittaa tästä selvästi havaittavista vakavasta söpöyden ylikehityksestä.

Tätä esiintyy erityisesti pentuaikaan ja saa aikaan omistajassa huomattavia vaurioita, jotka mahdollisesti eivät korjaudu.

Söpöys on myös siitä hankala oireyhtymä että se saattaa kestää koko koiran eliniän.

Roiskui

Tarkkaa se on tuo ajaminen, kaasua pitää kahvata ja ohjata pitää.

Sivutuulessa roiskui vedet päälle.

Lilli mielipide asiasta näkynee ilmeestä, mutta paikkaa ei vaihda!

Meidän oma mango-Lassi vietti makeat päivät saaressa.
Miesten töitä, miesten pöydässä, miesten kalassa, miesten saunassa ja isoisoisän kainaloon nukahtaen, iltasatuna tarinoita "ennen vanhaan kun ukki oli pieni, ei ukilla ollut polkupyörääkään, joka paikkaan mentiin kävellen." "Se oli varmaan hyvä, että teillä kaikilla oli hyvä kunto, että jaksoi kävellä", tuumi Lassi.