keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kevät tulee jäitä pitkin

Minä onnellinen vuorotteluvapaalainen sain ottaa vastaan kevättä jäillä. Vesi, olipa se sitten vaikka jäässä - se vaan on minun oma paikkani.

Norpanpesälaskenta - mikä ihana tekosyys lähteä päivittäin liikkeelle, sen myötä tulee rauhassa tarkkailtua ja tutkittua kaikkea mitä luonnossa tapahtuu.
Joku voisi sanoa ettei siellä mitään tapahdu, hiljaisuudessa.

Kyllä tapahtuu, entistenkin tapahtumien jäljet ovat näkyvissä. Joku on menetteänyt henkensä ja vain kasa sulkia on jäljellä, hirvi on pudottanut sarvensa.
Jäljet ja äänet kertovat jatkuvasti omaa tarinaansa.

Hiljaisuus ja rauha ovat suklaata sielulle.

Reilussa viikossa se kevät sitten tuli, ensin sateet saivat jäät lainehtimaan, veden löydettyä tiensä jään läpi, muuttui keli taas ihanteelliseksi potkurointiin. Aamukylmä kovetti jään hetkeksi, iltapäivällä hikoilutti sohjossa ja henkilökohtaisessa saunassa pelastuspuvun sisällä.

Ensin seurana olivat lokit, sitten alkoivat joutsenten ylilennot. Töyhtöhyyppien parvet olivat seuraavana ja pian jo mustarastas luritteli metsänpuolella.
Joku päivä lauluun yhtyi peippo ja viimeisinä kertoina istuimme västäräkin kanssa samoilla luodoilla evästauolla.

Sanatonta onnea.


















1 kommentti:

  1. Oi, ensimmäinen heijastus veden pinnalla. Se on aina yhtä suuri ihme miten nopeasti kaikki tapahtuu sitten kun kevät päättää tulla.
    Minua ei kyllä saisi millään jäälle kulkemaan. Ei ole kokemusta jään kestävyydestä, joten parempi vaan odotella melontakautta.

    VastaaPoista