torstai 7. toukokuuta 2015

Vesille venosen mieli




"Yllytys

Hämärän hetkellä
juuri silloin
kun sinun oksasi eivät kestä
laulavien lintujen painoa,
hämärän hetkellä
älä pelkää niitä jotka vihaavat sinua

Suljetun osaston suru
asuu heidän kasvoillaan,
heidän villi surunsa
hakkaa sinua
kuin kaltereita

Hämärän hetkellä
hyväile pelkoa,
hyväile sitä
haavoittuvuutesi koko voimalla"

Tommy Taberman



Olin lähdössä saareen ensikertaa tänä keväänä, nakkelin kassiin tavaroita, kirjahyllystä tippui kirja käteeni. Aukaisin sen ja siinä se oli; jos oksasi eivät kestä laulavan linnun painoa...





Ensimmäisenä aamuna pikkukoira herätti minut aikaisin, en olisi jaksanut nousta. Aamu oli kylmä, pakkanen oli vielä kirpaissut täydenkuun valaisemaa yötä.

Teeret kukersivat ja sumu ajelehti rannoilla.

Annoin anteeksi pikkukoiralle.






Kuleksimme pitkin poikin rantoja, kaikkialla tapahtuu, pieniä ja isoja lintuja, laulavat ja lentävät. Sepelkyyhky paukkaa siipiänsä ja siirtyy jälleen takaisin puuhun hönkimään.

Kimalainenkin pörrää ohitsemme.




Aamu muuttuu hiljalleen päiväksi, kevätaskareet eli huussin tyhjennys ja soutuveneen laitto valmiiksi. Sillä välin lämpiää makoisa aamusauna.

Olen niin onnellinen hiljaisesta kuppelehtimisesta, koirat touhuavat omiaan. Katselen tyytyväisenä kun näen koirat sekä ruovikossa touhuavat linnut sulassa sovussa. Välillä Luna ei malta olla ajamatta maassa sipsuttavaa peippoa. Lilli paheksuu moista käytöstä.
Kun Luna on mukana niin Lilli pingottaa, se on oikein mielin kielin ja kerjää huomiota kuinka kuuliainen se onkaan. Ja onhan se, kun kahdestaan tuolla saaressa ollaan niin ei sanoja tarvita.
Joka aamu Lilli vaatii aamukävelylle ja kun se näkee kameran kädessäni niin ottaa iloisesti haukkuen suunnan polulle.

Tänään Luna on viettänyt aikaa kaislikossa kutuhaukien perässä, perhosten perässä, mehiläisten perässä. Ja kun ei muuta niin leikkii kävyillä.




Saunan ja lounaan jälkeen vetäydyn päiväunille suloisen lämpimälle lampaantaljalleni terassin sohvalle. Aurinko paistaa kasvoille. Nukun, mutta tunnen kaiken ympärillä olevan. Pikkukoira käy tökkimässä nenällänsä, sanon että nukuhan nyt sinäkin - silmäsi jo lupsaa. Kuulen kuinka se petaa omaa vilttiänsä ja huokaisee syvään. Lilli on jo valinnut aurinkoisen lepopaikkansa.



Lokkien kailotukseen heräilemme. Kiikarit ja kamerat kassiin ja vähän evästä. Soutuvene vesille, mikä riemukas tunne!

Naapurissa on jotain draamaa, vieras tunkeutuu luodolle ja se ajetaan kovalla metelillä ja uhkailulla pois.



Soudulla on päämäärä, katsomaan olisiko Ritva-norppa kivellään, mutta pääasia on kuitenkin maisemista nautiskelu. Aistien hellittelyä.






Ritvaa ei näkynyt. Päivä on kevättä parhaimmillaan ja vene liikkuu kepeästi. Pieni aallokko liplattaa veneen keulaan. Koirat sammahtavat omille paikoillensa ja vain joku oudompi ääni saa niiden kuonot nousemaan.

Kotirannan kautta jatkamme vielä matkaa auringonlaskuun saakka. Suuri päivä pienen ihmisen elämässä.







Oli toinenkin päivä, samat rutiinit. Lillin vaatima aamulenkki, askareet, linnut, kirja ja huomaamaton huokailu tyytyväisyydestä.

Läksin kotiin.


Matkalla poikkesin siskolle teelle, sain ruokaa ja teetä.
Valittiin syömäkalat katiskoista. Minä valitsin lahnan ja pari haukea.


Lilli valitsi särjen.


Härkälinnut nukkuivat liikkuessaan, kelluivat palloina pienessä laineikossa.
















1 kommentti:

  1. Tyyni ja niin kaunis Haukivesi. Kakkos- ja neloskuvaa juutuin tuijottamaan. Mikä tunnelma.

    VastaaPoista