Uuvana - Kaldoaivin sankari

Kaldoaivin erämaa jatkoi siitä mihin viimeksi jäimme, sää oli sama kuin pari vuotta sitten juhannuksena.

Nyt vaan oli enemmän lunta, niin että selkeästi oli hiihtokeli.

Niinpä hiihdimme.


Hyvää matkaa erämaahan toivotti lapinharakka. Ylhäällä tunturissa porot hoitivat vastaanottotarkistuksen.

Pirttimme ympäristö on porojen mailla, vietimme rauhaisaa yhteiseloa.

Ohuen lumen alla kengän jäljet värjäytyivät punaiseksi. Maa oli täynnä viimevuotista variksenmarjaa.

Näyttäisi olevan jälkikasvua tulossa.

Porojen lisäksi ympäristössä liikehtivät korpit, monenlaista kaunista soidinääntä kuului ja kaksikin paria yhtäaikaa oli ilmassa taitolentonäytöksessä.

Meille suotiin jälleen hieno myrsky. Kasvokuorinta ulkona kun tuuli heitti nuppineuloja poskille.

Ei meille matkalla paljon värejä suotu, mutta suotiin rauhoittumisen tila tuolla äärettömän kauniissa tunturimaassa.

Tämä on se maailma missä turhat luulot itsestään karisevat. Ihminen tuolla on pieni ja parasta pysytellä nöyränä. Pullistellen ei toinna lähteä liikkeelle.

Kiitin jokaisesti hetkestä.

Sankarini uuvanat ovat valmiina kevääseen heti kun lumi hellittää. Ihmetyyppejä, kivikolla tunturin korkeimmalla kohdalla, siitä he voimansa saavat ja kukkivat kauniimmin kuin koskaan voisi kuvitellakaan.