Tiedättehän sen tunteen kun päivät vilahtavat ohitse, tuntuu ettei kerkiä mukaan, aamun jälkeen on vain nopeasti ilta.
Helteisellä soutureissulla hidastaminen onnistui, päivät tuntuivat pitkiltä. Soudettiin, mentiin varjoon tauolle, uitiin ja syötiin. Taas vähän soudettiin ilman varsinaista päämäärää, etelä oli suuntana. Vähän kirottiinkin kuumuutta, muttei sitäkään oikein jaksanut, meni vain veteen.
Nukuttiin yöt teltassa ilman kattoa, kuu yövalona ja puiden latvusten äänet iltasatuna. Vietettiin yksi päivä riippumatossa loikoen. Peippoperhe puuhasteli vieressä koko päivän, välillä ihmeteltiin miljonäärivenettä. Sitten uitiin, nukuttiin, käytiin Oravissa aamupalalla ja jatkettiin uimista ja olemista. Veneitä puksutteli ympärillä, kohotimme hieman päätä kuin norpat kalliolla.
Ehdottomasti hitaimmat päivät pitkään aikaan. Hitaasti tajusimme kääntyä kohti kotirantaa.
Viimeisenä soutuiltana meille annettiin valonäytös, hitaasi liikkuivat pilvet auringonlaskuun ja värittivät taivaan ja veden huikeisiin sävyihin. Kelluttiin veneessä keskellä selkää ja ihmeteltiin ja kiiteltiin. Kiitollisuutta täynnä, oli kesän loppunäytös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti