Pikkulillin lokikirja

Poro ja Lilli

2012-02-27T13:19:00.000-08:00

Se on niin pieni, mutta lentää lailla tunturituulen ja kertoo säpäkästi kuka täällä määrän poron paikan.

Kuvan otti Minna Lumirae

Lumo ja Lilli

2012-02-27T03:38:00.001-08:00

"Parhaimmillaan hyvä muotokuva kertoo jotakin oleellista kohteensa persoonasta. Suora katsekontakti on intiimi, joskus jopa pelottavan paljastava. Silmät, sielun peilit, tuntuvat avaavan joskus jopa turhankin suoran katseyhteyden sisimpään."

"Muotokuvassa kohtaavat kuvattavan ja kuvaajan sielu."

Näitä näppäyksiä voi sitten tulkita haluamallaan tavalla. Minulla oli ainakin hauskaa ja nostalgiaa koska Lumon silmistä loistaa Pasin muisto, eikä Lillin kanssa voi koskaan olla nauramatta!

Orava, pörrö, nalle ja borderi sekä superwoman

2012-02-22T09:57:00.001-08:00

Sairaspäivien pelastus.

Koiran ulkoilutusapuun rientää superwoman sini-sinisellä autollansa ja kippaa lastin kyytiin, pudottaa koko lastin metsän laitaan, sinne perään voi laahustaa itsekin.

Vaikka väsyttää niin pakko on vähän hymyillä tälle joukolle kuitenkin.

Lilli taisi saada lumipesut kaverin lumihypystä.

Pieni lelunalle löytyi metsähangesta.

Lillin ja Taran kylkilaukkaa.

Kiitos kanssamatkustajat!

Hmm, ahaa!

2012-02-19T13:08:00.000-08:00

Tänään oli päivä kun teki mieli lukea, liikkua, valokuvata, kirjoittaa, siivota, suunnitella ja ajatella.
Päivä kuitenkin vierähti ajatellessa:

- korianteria pitää taas ehdottomasti kylvää kesäksi
- Montreal vaikuttaa hauskalta kaupungilta
- aamulla menen taas kävellen töihin
- onkohan käpylinnuilla jo pesät ja poikaset
- lauluohjelman katsominen kaksin on hauskempaa kuin yksin ja Michael Monroe on niin rocknroll!

Lumi

2012-02-11T08:04:00.000-08:00

Lauantain auvoinen olotila. Pehmeän valoisa.

Kuutökkäys ja tykkäys

2012-02-07T12:58:00.000-08:00

Tykkään kuutamosta, tykkään.

Ei malttanut olla iltaa sisällä vaikka kuinka yritin. Pitkän työpäivän jälkeen Lillikin halusi vain levätä, mutta kun joku viaton kanssamatkustaja mainitsi sanan täysikuu, niin silloin taas mentiin.

Eilen löydettiin mukamas kuunvalossa hyvältä näyttävät kuuset, jotka oli siis pakko päästä kuvamaan. Eihän ne tänään enää miltään näyttänyt, enkä osaa oikeesti käyttää tuota kameraakaan. Minun pitäisi siis joskus lukea tuo käyttöohje, toisaalta taas voin ihan hyvin odottaa ja kysyä aina niiltä jotka ovat sen käyttöohjepirulaisen lukeneet.

Kuutamo oli kuitenkin hieno, hanki kimmelsi ja varjomme oli kirkkaana kuin päivällä.

Pakkanen herrasteli tuulen kanssa metsässä.

Lilli työntää nenänsä aina joka paikkaan.

Nenätys kuulle!

Ananas ja kookos

2012-02-05T08:38:00.000-08:00

"Ollaan ystäviä jookos,
niinkuin ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina,
syödään pipareita tusina."

Piti kirjoittamani arjesta, mutta joskus vaan arki tuntuu niin hyvältä ettei sitä arjeksi voi mainita.
Hullunmyllyn päivää seuraa seesteinen hetki.

Kaikki tärkeä on tässä ja nyt, hyvässä ojennuksessa.

Ja pöydänaluskaverit pitivät omat herkkujuhlat.

Kuhankeittäjät

2012-02-04T12:46:00.000-08:00

Kuivaa on pidellyt viime viikon.
On niin kaunista!

Arkena käytiin verkoilla kuunvalossa, tänään päästiin auringon loisteeseen.
Pakkasta oli vielä kivat -28 astetta.
Se on vaan pukeutumiskysymys, viihdyn kovasti tuolla pakkasessa.
Tänään tuli vähän matikkaa ja kuhaa. Keittelen sen kuhan.

Lillikin pärjää hyvin kun ollaan liikkeessä. Odotellessa sille on varattu jäälle lampaantalja johon neito voi käydä lämmittämään tassujan.
Avannolla ollessa annoin sille possunkorvan välipalaevääksi - ei malttanut syödä sitä kesken töiden vaan kävi piilottamassa. Teki ensin jäälle piilon, mutta muutti mieltänsä ja kuljetti aarteen sitten saareen metsään.
Saattaapi kettu napata jo ensi yönä sen herkun.
Saa nähdä muistaaako Lilli käydä ensi kerralla sitä etsimässä.

Matkamuotia osa II

2012-01-29T12:38:00.000-08:00

Minun kotini on sydämessäni

kotini kulkee paikasta toiseen mukanani

Joiku elää minun kotonani

lasten onni mekastaa siellä

tokan kellot soivat

koirat haukkuvat

suopunki humisee

Kotonani

gáktien huojuvat kyljet

saamityttöjen säärykset

lämpimät hymyt

Minun kotini on sydämessäni

se kulkee paikasta toiseen mukanani.

Nils-Aslak Valkeapää 2001

Märät säpikkäät

2012-01-29T02:47:00.000-08:00

Vakavahenkinen kulttuurimatka jatkui varhain aamulla.

Hmm... onko tämä espressomies vai irtooko se kelekka hangesta...

Ei vielä arki

2012-01-28T14:40:00.000-08:00

Kuutamo,

taivaanrannassa

välkehtivät tunturien hopeat

ja taivaalla

otava, revontulet

ja minä tiedän kyllä

missä on pohjoinen

Valkeapää 1966

.. joikaan

hyräilen

kuiskailen

ja minulle

lämmin tunne

kiitollinen

nöyrä

joikailen

vaikka itse en tietäisikään

joikaan

joikailen

hyräilen

sävelillä kiitän

joikaamisella

kiitän

Valkeapää 2001

Matkamuotia

2012-01-27T00:16:00.001-08:00

Punaiset ne olla pitää.

Linnun kakka

2012-01-26T04:00:00.000-08:00

"Tiiratkin paskovat päälleni"
(Märät Säpikkäät)

Onko tämä enne ennen elokuvajuhlia!
Kävelyllä oli takin olkapäälle ilmestynyt iso, oikea linnun paska!

Miten semmoista ei itse huomaa kun se läjähtää siihen korvan viereen?

Ja jos tämä on enne, niin mistä...
Hmm... jää nähtäväksi.

Siitä tulikin mieleen että olen minä kerran saanut lokin jätöksen suoraan silmälasiin, sen kyllä huomasin.

Kaamoksen villat

2012-01-26T02:18:00.000-08:00

Villat esiin ja kohti Inarin kaamoskuvia - Skabmagovat odottaa.
Elämä on elokuvajuhlaa!

Matkalaukkuun tärkeimmät - paitsi ei Lilli.
Pikkulilli jää eläkeläisen kanssa elämään pellossa :o)

Täällä tuoksuu lime!

2012-01-18T10:48:00.000-08:00

Ei ole ihme että kamera välähti kun kiirehdin työpäivästä Kuopijosta kotia kohti.
Niin kiirehdin ilman kiirettä kohti illallista.

Illan kokkailija tarjoili meille aasialaisen yllätyksen ja mistäpä muualta innoitus kuin televiisiosta, Jamie Oliverin neuvoista.

Alku- ja välijuomana papaijalassi.

Itse tehdyllä curry-tahnalla maustetut katkaravut, handmade kevätrullat sekä chili-kastike.
Ou, ou, nyt meitä hemmoteltiin olan takaa.

Punainen curry-kastike kanalle ja jasmine-riisi.

Ihan itse friteeratut banaanit sekä ihan itse tehty suklaakastike.
Jäätelö oli kaupasta.

Juomana koko aterian ajan erinomaisen raikas inkivääri-lime juoma.

Tunnelma oli kaunis, ruoka ON rakkautta.

Anteeksi kuha

2012-01-15T06:49:00.000-08:00

Vihdoinkin jäälle! Nyt voi taas hengittää!

Sitä on vaikea selittää, mutta talven odotuksen kiristys hellitti hetkessä. Tietää että nyt on vapaus kulkea siellä missä näkyy horisontti.
Teeri lensi lahden poikki ja laskeutui kalliomäntyyn. Korppi klonkotteli jo kauniita laulujaan.
Sisällä kuplii jo kevättalven odotus.

Niksi nurkka miehille

2012-01-15T06:35:00.000-08:00

Ensin mennään tunnustellen tuuran kanssa, sentään pitkän narun päässä.Sitten kun tuura menee läpi niin vaihdetaan pelastuspuku päälle ja lyödään tuuralla varovaisempia lyöntejä.Toimii.

Telkun töllöttämisen edut

2012-01-14T00:58:00.000-08:00

On nyt ilmiselvästi todistettu että pitkäaikainen tv:n katselu vaikuttaa ihmisen psyykkiseen tilaan. Sohvalla lököttäessä ajatukset lisääntyvät ja pyrkivät muuttumaan toiminnaksi. Niin maistuvan makoisan herkulliseksi toiminnaksi! Neljän tähden illallinen, olkaa hyvä!

Italialainen antipastosalaatti

Pinaatti-kasvis lasagne

Raparperi-tuorejuustopiirakka vaniljavaahdolla
Viinit, valkoinen Sunrise, punainen Plan B sekä Taylors port.
Meidän neljän tähden illalliset kokoaa yhteen porukan joka ei muuten kokoontuisi yhteen. Menemme jo toista kierrosta ja tästä on tullut huikean hauskaa. Emme kerro toisille etukäteen mitä on tarjolla. Yllätys kruunaa illan ja tarjoaa tilaisuuden rohkeasti tarttua uusiin makuelämyksiin. P
aineita ei kukaan ota kokkauksista vaan jokainen tekee erilaisia itsestään hyvältä tuntuvia tarjottavia.

Koirahempeyttä

2012-01-08T08:26:00.000-08:00

Vatsatautisena on sentään jaksellut katsella vanhoja valokuvia ja seurustella internetin ihmeellisessä maailmassa.Johonkin tunnelmaan palaa aina uudelleen, eräs niistä on hetki kun retkikumppanit saivat tutustua uuteen pentuseen.Sanonpahan vaan että oli siinä valovoimainen valiojoukko kasassa.Onneksi on Minnan kuvat joita katsella.Lilli sai sentään hetken nauttia tuosta kokonaisesta viisauden laumasta.Olinpas minäkin onnekas kun olin tuolla!

Helemipöllö!

2012-01-07T08:57:00.000-08:00

Ooh! kuuntele, se on helemipöllö! Tuolla se puputtaa edessä olevassa kuusikossa.

Pöllöä piti pysähdellä kuuntelemaan, vaikka oltiinkin ihan muissa asioissa liikkeellä taas kerran pimeässä metsässä. Koirien kanssa huvikseen ihmisiä etsinmässä. Etsittävät saivat nauttia pöllökonsertista lähietäisyydeltä.

Satuin lukemaan eilen pitkästä aikaa ystäväni Minnan artikkelin pelastuskoiratoiminnasta, siellä sanottiin että kannattaa joskus harjoitella myös pimeässä.
Vähän nauratti. Ai, että tätä vois tehdä myös valoisassa :o).
Noh, kohta tulee kevät.
Pimeä metsä on kyllä niin hieno että, ikävä tätä pimeysrämpimistä pian tulee.

Välillä taivaalle syttyi lamppu ja varjot heijastuivat hangelle.

Lilli on edelleen taitava, startti on kiivas. Alussa pitää ottaa löysät pois ja heittää pari ilohaukkua. Sitten se malttaa rauhoittua nenähommiin. Tällä kertaa oli oikein hyvä harjoitus, maasto oli suotaimikkoa ojineen, ei tuulta nimeksikään, teeret lähtivät kiepistä ihan nenän edestä. Mikään ei hetkauttanut, pysytteli lähellä ja kun häipyi näköpiiristä niin pian jo haukullansa ilmoitti tehneensä löydön.
Höperöt eksyneet pelastettiin jälleen kerran, olivat hyvin suojaisesti leiriytyneet myrskyn irti riuhtomalle puunkaadolle.

Koskapa nämä höperöt eksyneet olivat myös karkailijoita, ei aikaankaan kun he taas olivat lähteneet lippahivoon. Nytpä pistettiin espanjalaiset apuvoimat asialle.

Ei mitään mahdollisuuksia karkulaisilla - Dimas löysi jäljen, tarkasti kulkusuunnan ja suuntasi suoraan kohti. Tietysti meitä kömpelöitä ihmisiä piti välillä odotella ja hidastella, voin kertoa että meikäläinen ei pomppaa metsäojan yli ihan yhtä näppärästi kuin nämä koiraeläimet.

Siinä sitä sitten seliteltiin. Kuka tuli mistäkin ja miten se sitten menikään ja mistä se tuuli tuli ja että on se hienoa kun joku viittii aina vaan karkailla ja eksyillä pitkin metsiä!

Lukitsimme sitten kodan oven kiinni ja paneuduimme herkkujen ääreen. Kukaan ei nyt karkaa enää mihinkään.

Kiitos, mutta lisää

2012-01-03T12:35:00.000-08:00

Luntakin vain koristeeksi koiran partaan,
tiukkaan tuijotan taivaalle ja lausun loitsun joka onnistuu,
kahdeksan hiutaletta leijailee kohti.
Kiitos kovasti, laitetaan vähän lisää.
Ripotellaan puiden oksille, peitellään hellästi maa.
Hyvästi hetkeksi, lepäile ja valmista uutta.
Tarvitsemme pajukissan ja leskenlehden että taas uskomme.

Livettää

2011-12-28T05:33:00.000-08:00

Myrskyt ovat pyyhkäisseet ohitse ilman suurempia paikallisia vaurioita. Saarimökin vaurioita ei päästä nyt katsastamaan, odotellaan selkävesien jäätymistä ja laivaliikenteen loppumista.
Sitä odotellessa livetellään pitkin jäisiä katuja ja osin lumettuneita metsiä.
Nyt olisi oikeastaan suokävelyn aika, pieni pakkanen jäädyttää suon kävelijää kannattamaan.

Käytiin kuitenkin lintutornilla eikä suolla, ei tullut mieleen lähtiessä. Pari puuta oli sielläkin tien poikki kaatunut. Jykevät kuuset naavaisine oksineen koristivat tietä. Tässä tapauksessa otin pienet naavatupot talteen. Eräs käsityöhenkilö saa askartaa niistä jotain hienoa.

Lintutornilla oli yllätys, yllätys myös lintuja! Joutsenia näkyi ja kauempana jotain pientä, joita ei voinut tunnistaa ilman kiikareita. Saukonkin voisi nyt hyvin nähdä jäiden reunoilla.

Sisäinen ryhmi menee sekaisin tässä maailmanmenossa. Normaalisti lintutornilla käynti aloittaa kevään - mikä kevät tässä nyt, kun ei vielä sisäinen eikä ulkoinenkaan talvi ole alkanut. Pitänee käydä vielä lokkeja katsomassa kaupungin virrassa niin lopullisesti sekoan, pistän kukkamekon ja sandaalit jalkaan laulaen Anttilan keväthuumausta. Tänään paistoi aurinkokin. Livettää nämä vuodenajatkin.

Kannattaa kävellä tien lumireunuksilla.

Karhea lumihierontapesu tekee hyvää uudelle hienolle talviturkille.

Korva kuuli jonkin lehahtavan lentoon metsässä.

Rauha maassa, ihmisillä hyvä tahto.

Joulukalenterin 17. luukku

2011-12-17T10:15:00.000-08:00

Lillin oma joulukalenteri avattiin tänään takkatulen äärellä.
Olimme töissä, erämaan rauhassa Saimaan rannalla hirsikämpän hämyisässä suojassa.
Ilman sähköjä, ilman kosketusta muuhun maailmaan.

Nyt kotona Lilli makoilee tyytyväisenä hyvin tehtyyn työhön.
Nuoret saaneet kuonorakkautta yllinkyllin, aamuherätykset pusutuksin. Pikku söpötys muuttui yöllä vakavasti otettavaksi mörön karkoittajaksi
On toimittu huussimatkojen turvana ja kaiken kukkuraksi on tarvinnut olla kainalossa lämpötyynynä.

Minä hymistelen onnistuneelle vuorokaudelle ja ylpeilen pikkukoiran taitavuutta.

Luonto teki sen taas, rauhoitti mielen.
Illalla saunan lämmössä kuin äidin kohdussa uudestaan. Pitkään ja hartaasti istuskellen, sana silloin - toinen tällöin. Sieltä ne tulevat mieleen; äiti, lapsuus, ilo ja huoleton elämä.
On sitä ollut, ei unohdeta sitä!

Lähtiessä kuullaan metsäruno ja toinen sanoo toiselle: "Älä itke!" ja se toinen vastaa: "En itke, välillä vaan vedet valuu silmistä."

Ja sitten kyynelehdimme kaikki.
Heidän puolestaan aukaisen oven metsään.

Niitä ja näitä, räntäsäitä

2011-12-15T10:41:00.000-08:00

En muista muuttaaneeni etelä-suomeen, mutta siltä se näytti ja tuntui tänään kaupungin parkkipaikoilla ja pihoilla. Argh! Vettä lotisee ja tuulla huilottaa.

Noh, eipä tule liian jouluinen tunnelma. Semmoinen happening on kuulemma tässä aivan lähiaikoina. Saa nähdä, huomaako sitä kun töitä teen silloinkin. Hyvä putki päällä, harmi että pian se katkeaa, joudun katkolle kun työpaikka vaihtuu entiseen. Pätkä laitoksessa on ohitse. Se tietää sitä että ajatukset nyt jo harhailevat entiseen tulevaan. Ainakin Lilli aloittaa taas uutteran jatkuvan työnteon.
Kuuluvat odottelevan meitä jo siellä koirankeksit pöydillä valmiina. Huomaakohan kukaan jos minä puutun ja Lilli menee yksin. Tuskinpa.

Eilen päästiin pitkästä aikaa metsään etsimään outoa harhailijaa. Ensin Dimas-kaveri näytti taitavan ja rauhallisen jäljestyksen mallia. Lilli ei ihan silleen sitä katsellut niin tarkkaan, koska vauhtia pitää olla enemmän, mutta se tyyppi löytyi. Lilli jäljesti ihan hienosti irti, se pitää yhteyttä käymällä aina hakemassa minua mukaansa. Pian jo haukku kimahti metsässä merkiksi minulle. Jos vielä malttaisi odottaa että pääsen perille ennenkuin jo siirtyy toisiin tehtäviin :o) Seuraavan kerran harjoitus pellolla, että voi laittaa liekaan ja kerkiää kipittämään perässä.
Pimeä metsä on uskomattoman hieno kokemus joka kerta. Ja kuinka nautinkaan analysoinnista etsinnän jälkeen. Ja sitten vielä se kun kulkee ystävän kanssa ihan hiljaa vierekkäin ja tuntee hyvän olon kuplan ympärillä.

On se valoisakin metsä ihan kiva. Onneksi päivävapailla pääsee valoisaan aikaan muuallekin kuin kaupunkiin. Näyttää ja tuntuu paremmalta.

Täältä tähän... ensi kerralla kaikki Lilli älylelusta ja joulukalenterista.

Mäsä päivä

2011-12-05T11:14:00.000-08:00

Joskus melkein unohtaa tuon taudin joka on muuttanut perheeseemme asumaan. Sitten se MäSä tulee ja muistuttaa: "ehei, älähän unohda totuutta, täällä sitä ollaan!"
Se ottaa halon ja kalauttaa otsaan,
nauraa perään ja luikkii karkuun niin ettei sitä koskaan ennätä tavoittaa ja pysäyttää - ei voi vangita ja hillitä.
Helvetillinen, salakavala tyyppi.
Se saa minut raivoon.

Menen metsään. Mielessäni räiskin ja huudan. Potkin kivet ja kannot, kostan viattomille. Hakkaan miekalla poikki kaiken edessäni, koko metsän.
Painun päätäpahkaa synkkään metsään, sakeaan kuusikkoon. Kenkäni painautuu syvälle sammaleeseen, potkaisen kuopat näkyviksi.

Kiroan maailman, sen kivikot, pusikot ja karikot.

Kiipeän kalliolle, näen kauas, katson kelot, katson latvukset.
Toisella puolen painuu aurinko mailleen, vastapuolelta loistaa kuu.

Pieni lintu lennähtää kuusikossa.

Ystäväni on lähellä, ohjaa pois jyrkänteeltä.

Siloittelen äskeisen raivoni jäljet.

Näen taas satumetsän. Kuulen vierellä kulkijat.
Laskeudun alas.
Nappaan tämän hetken hellästi kämmenelleni.
Nyrkki kiinni puristaen vien pienen palan pehmeitä neulasia taskuun, toisan osan piilotan pahan päivän varalle sukkaan.
Kiitän.

Lassien paluu

2011-11-28T11:42:00.000-08:00

Kun hätä on suurin niin sankari saapuu paikalle!

Ei nyt niin hurja hätä, mutta kiva kun naapurissa käy hoidossa ihkahieno Lassie-eläin. Lilli rakastaa sitä hurrjasti!

On se vaan niin komea!

Riisuttu, lempeä marraskuu

2011-11-18T12:53:00.000-08:00

Kaikesta huolimatta taidan rakastua marraskuuhun. Näinä päivinä olen pystynyt olemaan ulkona myös valoisaan aikaan, siksiköhän marraskuukin tuntuu nyt aivan siedettävältä - epätavallisen hyvältä. Kauniilta.

Kauneus kuiskaa hiljaa, värien sävyt ovat rauhalliset, metsässä kulkiessa kuuluu vain hiljaisuus ja laittaa kulkemaan hiipien. Metsä rauhoittaa ja näyttää hennot sävynsä, pienet yksityiskohdat jotka nyt saavat loistaa kun kesän yltäkylläisyydessä muutoin jäävät huomiotta.

Marraskuu on tehnyt palveluksen, hidastanut tahtia.
Puiden oksissa jo uudet silmut odottavat kevättä.

Polku joka ei pääty

2011-11-15T01:04:00.000-08:00

Lillin viisas ja rakas Pasi-setä on poissa

N.13 -vuotta sitten ystäväni Raija sanoi puhelimessa: ”ota lapinporokoira”. Vastasin: ”en varmaan ikinä semmoista koira-piskiä ota.”

Sinänsä se pitää paikkansa, en minä ottanutkaan porokoiraa vaan eräs pieni, jo melkein peräkammariin jäänyt musta, saukon ja muikun näköinen koiralapsi nappasi meidät itselleen.

En ollut ikinä nähnyt elävänä enkä kyllä kuolleenakaan yhtään porokoiraa. Raija (tietysti – kukas muukaan, kaikkien koira-asioiden palvelukeskus) lähti mukaamme Lappeenrantaan kasvattajalle katsomaan että miltä ne porokoirat näyttää, siellä oli tiineenä oleva narttu, jonka jälkeläistä itselleni havittelin. Löytyihän sieltä myös edellisestä pentueesta neljäkuiseksi kasvanut eläväinen musta karvainen suikula, jolla oli suippo kuono.
Koirat tarkasteltiin ja suurella harkinnalla keskusteltiin tulevista pennuista. Kotimatkalla tuo yksi oleva pentu ei kuitenkaan jättänyt mieltä rauhaan vaan huuteli kutsuhuutoja perään.
Siinä matkalla jo päätettiinkin jo nimestä, sekin yhdellä heittolauseella. Kasvattajan luona tätä Jahhkas Basillia kutsuttiin Silliksi. Sanoi etteihän nyt kuitenkaan pentua voi Silliksi kutsua, olkoon vaikka Basi, siitähän se Pasin elämä sitten alkoi.
Mentiin kotiin (huom. tämä tapahtui ennen kännyköitä, oli pakko mennä kotiin soittamaan!) ja sovittiin että seuraavana päivänä lähtee taas asiantunteva ja harkitseva joukko kohti Lappeenrantaa. Saatiin pentu kyytiin koiranäyttelyn lomassa.

Ensimmäisellä matkalla kohti uutta kotia Pasi istui Even sylissä ja oksensi. Heti kotiin tultua naapurin vauva tuli kylään ja Pasi otti vauvan iloisena vastaan. Muutaman päivän päästä mentiin ensimmäisellä metsäretkelle, oli hyvä hankiainen ja Pasi söi hangelta metson paskoja. Pitkän matkan taipaleilla pentu pääsi välillä isännän sylikyytiin.

Niinhän se elämä lähti käyntiin. Tärkeimmät elementit siinä jo olikin. Puolivuotiaana Pasi lähti ensimmäiselle työleirille Kuusamoon patikoimaan ja melomaan. Mukana siellä nuorisotyönopiskelijana oli eräs Sini, jonka kanssa kumikanootilla hiki huivissa melottiin pitkin hitaasti virtaavaa Oulankajokea. Pasi otti homman haltuun ja huolehti nuorisolaumasta, eikä minun tarvinnut huolehtia koirasta, sehän tiesi ihan tarkkaan mitä teki. Ei tartte neuvoo, se sanoi.

Pasi oli silloinkin vieressä kun eräällä toisella Oulankajoen melontareissulla näimme ihka elävän karhun. Samalla reissulla se kävi uiden hakemassa virtaan karanneen hatun.

Pasi ja nuoret - aivan oma tarinansa. Olimme työpari, paras työkaveri ikinä. Lyönpä veto siitä, että kohtaamamme nuoret muistavat tuon mustan enemmän kuin minut. Loputtomasti pieniä suuria hetkiä muistojen albumista selattavana.

Pasi inhosi kaupunkia, eikä se liikaa joutunut asfalttiteitä tassuttamaan. Päivittäiset lenkit tehtiin useimmiten metsässä. Se oli meidän yhteinen juttu. Pasi oli yhtä utelias luonnontutkija kuin minäkin, lähimetsät ovat läpikotaisin koluttuja. Hihna ahdisti.

Mieluisin harrastuskin tehtiin siellä missä hihna on vain tiellä. Ihmisen etsintää, vakavasti tai leikillään. Parasta meidän mielestä, tietysti retkeilyn jälkeen.

Hauska juttu on sekin kun eräällä etsintäharjoitusleirillä nukkumatin aikaan, kerroin Jaanalla ja Minnalle että Pasi ei ikinä nuku sängyssä ja siellähän se parhaillaan kömpi Jaanan viereen sängylle nukkumaan. Ja kun yöllä pihaan ajoi salaperäinen auto ja Savu vartioi, niin Pasi katsoi parhaaksi ryömiä sängyn alle!

Pasin ensimmäinen morsian oli Kirstin Cikki, se murisi mulle kun istuin heidän autoonsa. Lemmentouhut sujuivat näppärästi pienen leikin jälkeen pienen punaisen mökin pihassa, jossa silloin vietin vuokra-kesää. Siellä souturetkillä Pasi oppi ettei majavan hännän paukautuksiin kannata säikähtää.
Kerran se lähti siitä pihasta naapurin pihoille, ihan vaan tutkimaan – ei millään pahalla. Me sitten sovittiin ettei niin saa tehdä kun se on vaarallistakin, tie kun kulkee lähellä. Hetihän se sen sitten ymmärsi :o). Ei ole tarvinnut sen jälkeen pahemmin huomautella asiasta. Ehkä sitä ei oteta lukuun kun piti käydä Heinäveden mökin pihalta lenkki metsään jossa teeri oli soitimella. Sehän lasketaan oikeasti metsästykseksi, mitäs ei ollut isännällä pyssy matkassa.

Pitkät on kilometri jotka Pasi on kulkenut syksyisin metsällä. Videolla näkee kuinka Pasi löytää ihka ensimmäisen tiputetun teeren pitkän etsinnän jälkeen turpeikosta. Ei jäänyt riista löytymättä, sorsakin tuli noudettua lammesta. Ihan selvä pyy on tämä metsästysjuttu, kun on pyssy niin ollaan metsällä. Muutoin ollaan muissa hommissa.

Pasin toinen pentue laitettiin alulle Kirstin piilopirtillä Kuhmossa, jonne olimme lähdössä muutenkin lomalle. Loma muuttui lemmenlomaksi. Sitä kautta tutustuimme Suskiin, sitä kautta tupsahti elämäämme Elämän Valo. Se valo on tullut enemmän kuin tarpeeseen.
Kun pikku Lilli ilmaantui kotiimme, Pasi kyseli parin päivän ajan että meinaako tuo pussipeto jäädä tänne asumaan? Kun totesi tilanteen jatkuvan, niin antautui ja päätti olla esimerkillisenä vanhempana.

Jossain vaiheessa elämää Pasin lauma lisääntyi pienillä lapsilla, voi sitä rakkauden määrää ja huolenpitoa lapsia kohtaan. Pasi huolehti erityisen tarkasti tästä laumasta.

Katseltiin kuvia soutureissuilta, isäntä sanoo, ettei Pasi edes ollut mukana tällä tietyllä reissulla. Olihan, eihän sitä aina edes huomannut kun se hoiti omat hommansa, eikä mitään puhetta tarvinnut, se tiesi kyllä mitä tehdään. Puhuakin sai, kun liikuimme Pasin kanssa kahden, ei se pistänyt pahakseen minun jatkuvaa kyselyä siitä joko olisi kahviaika ja mitäs tänään syötäisiin ja minne mentäisiin yöksi….
Pasi oli paikallaan siinäkin tilanteessa kun eräällä reissulla teltan ovelle pyrki urpojen kuningas juhannustunnelmissaan, Pasin vakavasti otettava matala murina sai poistuvaa liikettä aikaan.

Tottahan on että nimi sai joskus aikaan vääränkäsityksiä. Heppatallin työpäiviltä muistan tilanteen jossa olin tehokkaalla äänellä kutsunut Pasia luokseni ja sadatellut asian hitautta - pihalta tulee hieman hämmentynyt nuori mies ja kyselee kuinka voi olla avuksi.

Maria, hän taas luuli pitkään että reissukertomuksissani esiintyvä hieman taka-alalla esiintyvä, usein jalkojeni juureen nöyrästi käpertynyt Pasi on mieheni. Niin, ei ihan. Tuli sekin luulo sitten myöhemmin korjattua. Mitä Mariaan tulee, niin Pasi oli mukana silloinkin kun heräsimme Marian kanssa alkutalven aamuna kodassa, jonne asettautui parikymmentä hirviporukan äijää aamupalaveriin. Pasihan se senkin tilanteen klaarasi, asettui sinne miesten joukkoon suunnitelman pitoon rapsuteltavaksi, niin me pääsimme hieman vähemmällä huomiolla.

Tempuistaan Pasihan on ollut erityisen kuuluisa. Siis siitä yhdestä tempusta jonka se osaa. ”Heiluta häntää”, toimii joka kerta, ei ole toisto ongelmia – jaksaa aina vaan uudelleen ja uudelleen. Kyllä se minuakin aina naurattaa. Vieläkin.

Pasihan on myös kirjallisuudessa mainittu, painettuna ikuistettuna painomusteella oikean kirjan sivulla seisoo siellä Pasi-koiran nimi. Se on siellä, kun Lampenin Erkki kylässä kävi, tapasivat nuo reissumiehet.

Pasi oli siellä silloin kun Tuijan kanssa kävelimme upottavia ja sohjoisia latupohjia pitkin yöretkellä kevätmetsässä. Pasi satutti jalkansa, mutta urheasti ja viisaasti itseään säästellen käveli sen mitä kävellä kuului. Silloin tulivat käpylinnut kodan avoimesta ikkuna-aukosta sisään syömään hiekkaa, katsoimme niitä makuupusseista.

Ampiainen on päässyt joskus nappaamaan Pasia arkaan paikkaan, yhtenä kesänä se alkoi suunnattomasti pelätä ampiaisia. Eräällä souturetken tauolla, se alkoi juoksennella pitkin rantaa ja hyppäsi välillä veneeseen ja sieltä pois. Pian kuulin itsekin ampiaisten parven joka pörräsi viereisen lahopuun kyljessä. Pasi reagoi niin voimakkaasti että eihän siinä muu auttanut kuin siirtää trangia ruokineen päivineen veneeseen ja jatkaa kokkailua ulapalla.

Meillä on ollut niin hauskaa! Niin paljon hauskaa! Olisittepa nähneet meidän hiihtoretkiä kun opettelin luistelutyyliin hiihtämään. Voin kertoa että osaan juuri sen verran että tasaisella pystyin sitä muistuttava tyylillä helpottamaan Pasin vetourakkaa. Anteeksi koiraseni kaikki nykimiset ja kaatumiset perässä. Mutta entäs potkuri, sepä vasta on kyytiä saanut pitkin öisiä lumisia laitakaupungin katuja kun on kelit sattuneet kohdalleen. Öistä salaista elämää.

Savu, rakas Savu ja sen Minna. Koirat tapasivat Porotus –leirillä, ilmeisesti me ihmisetkin olimme siellä. Luulen että koirat sopivat seuraavan tapaamisen, koska ei minulla ole muistikuvaa siitä mitenkään. Pian olimme vain reissuilla pitkinpoikin Suomea ja kaikkiin mahdollisiin vuodenaikoihin. Voipi sanoa että ilmojakin on pidellyt, ei ole tätä parivaljakkoa paukkupakkaset tai helteet pahemmin hidastanut.

Talvisin Pasin reissupatjana toiminut lampaantalja on kulunut nahkaksi. Sitä ei enää tarvita.

Muistoja on loputtomiin, olen siunattu uusilla ihmisillä joita perässä kulkiessa olen kohdannut. Se polku jota Pasi johdatti minut kulkemaan, on risteillyt monilla poluilla, jotka yhä uudelleen yhtyvät toisiinsa. Tämä polku ei pääty, eikä siltä pääse eksymään. Musta, hiljainen varjoni kulkee edelleen mukanani.

Marraskuun päivä

2011-11-07T09:01:00.000-08:00

Lähimetsä on meidän arkinen aarreaitta, suojelualue jossa vanhat lehtipuut valloittavat kauneudellaan. Pehmeää polkua kuljettiin vielä viime syksynä kolmestaan. Nyt Pasi ei jaksa enää koko matkaa. Outoa, mutta niinhän se menee lenkit lyhenevät ja vanhuus väsyttää.
Lilli hoitaa ja metsän tuoksut mukanaan Pasille.

Suoeläin

2011-10-10T11:50:00.000-07:00

Kun pitäisi tehdä jotain pitkäkestoista niin sitähän väistelee tämmöisen pienen puuhastelun keralla helposti. Syksyn reissukuvat odottaa vielä tulemistaan.
Suolla sensijaan käytiin, Lilli sopii sinne kuin suonsilmä lettoon. Turpeessa rypeminen ja väreihin sulautuminen loihtii villin suoeläimen.

Pauketta kuului joka puolelta, metsästyskausi kiivaimmillaan. Onneksi Lilli pysyy varmasti lähellä.

Tässä minä olen

2011-09-18T11:13:00.000-07:00

Ihmisen palvelija Lilli odottaa että tulisi poromies mönkkärillänsä ja ottaisi kyytiin. Pitäisi päästä niitä poroja laukottamaan, niih! Olisivat kerralla aitauksessa jos minä pääsisin, sanoo Lilli silmät anovana.
Repussa olisi työkoiran eväätkin valmiina.

Porojen puuttuessa palvellaan sitten reppuhommissa. Loppumatkasta sekin on niin väsyttävää että silmät väkisin lupsahtelee.

Se on ihanan suloinen palvelija tuo Lilli.

Kuntouintia

2011-09-06T01:43:00.000-07:00

Lämpimien päivien kunniaksi Lilli kävi vielä uiskentelemassa Kuvansin joessa vastavirtaan. Siinä meillä ihan näppärä kuntouinti allas.

Menin metsään ja se puhui

2011-09-03T03:27:00.000-07:00

Maailman järkkyessä - kun turvallinen ja vakaa arki on muuttunut epävarmaksi ja tulevaisuuden kirkas näkymä onkin hämärtynyt tuhruksi - silloin pienet varovaiset askeleet vievät kuitenkin eteenpäin. Olen siunattu läheisillä ihmisillä, ystävillä ja yhteisöllä, siksipä tiedän ettei niin pahaa päivää tule, etten pehmästi kaatuisi, leijuisi turvaan ja lopulta nostettaisi lempästi jaloilleen.Metsä kertoo juuri sen tarinan mikä on tarpeen kuulla ja nähdä.

Ettei totuus unohtuisi

2011-08-27T11:37:00.000-07:00

Inarilla olisi voinut olla viisi päivää tätäkin.
Ukkosrintaman lähestyessä vesi villiintyi hetkessä, sormilla napsauttaen nousivat vaahtopäät, silloin oli parasta olla jo valmiiksi lähellä rantaa.
Vene pieni, aalto suuri.

Ai niin, Inarilla hetki näinkin

2011-08-27T10:54:00.000-07:00

Onneksi oli pieni sateen kestävä kamera että muistaa Inarilla yhden päivän tuulen ja sateen. Myötätuuleen aallot ne keinutti laivaa ja tuuli vihmoi kylmyyttä ja vettä. Ainoa huolen aihe oli Lillin kastuminen.
Lakkasuolta se kastuminen alkoi, ei haitannu vesi.

Päiväkodin lapset

2011-08-23T11:50:00.000-07:00

Eläkeläinen ja Lilli kulkevat päivittäin päiväkodin ohitse. Aidan takaa pienet pojat olivat kikatelleet ja huudelleet: "Ihan oravannäköinen koira."

Päivän lääkeannos

2011-08-22T12:31:00.000-07:00

MS-eläkeläisen päivän lääkeannos:
Yksi pistos, kuusi tablettia ja yksi Lilli päivittäin jatkuvasti.

Tuntuu liian syksyltä.

Arki

2011-08-17T02:15:00.001-07:00

Arki alkoi, sekin on riemullista!

Onpa sillä kauniit silmät

2011-08-15T11:11:00.000-07:00

Kuinka ollakaan, reissun suunta taas P-karjalaan, farkut verkkarihousuun ja silleen..
Patvinsuolla tuli vastaan ainoastaan ystävällisiä ja mukavia ihmisiä, varsinkin kun jaksoivat kehua ja rapsutella pientä kettutyttöä.
Nyt oli kolmas kerta Patvilla, eikä vielä ollenkaan viimeinen. Se on kiehtova paikka.
Lilli pääsi paimentamaan lapsia.
Reilu vuorokausi uimista, mustikkametsää ja suon ihastelua, siitä on hyvä reissu tehty. Täysikuu ohjasi meidät kotiin metsästä.

Ilomantsin valot

2011-08-11T10:19:00.000-07:00

Pohjois-Karjala, jos ei ennätä eikä pääsee Lappiin, niin pitää mennä Pohjois-Karjalaan. Ehdottomasti. Pohjois-Karjalalla on sielu.
Lilli on syntynyt siellä, moni muukin hyvä ja merkittävä asia on tapahtunut siellä osassa maata.

Siis Ilomantsiin pikavisiitille, Hotelli Ilomantsin sielua en tavoittanut mutta Kaurismäkeläisen tunnelman tavoitin hiljaisessa hotellissa.

Koko illan satoi kaatamalla ja ukkosti. Kylän raitilla oli koivut osin keltaisena ja pudottaneet lehtensä. Pääkadulla hienot punaiset valotolpat. Se kuva niistä jäi vain mieleen. Joskus käyn sen kuvan nappaamassa kameraan.

Lilliä kiinnosti enimmäkseen pizzan kuoret hotellilla ja nämä uudet kaverit.

Lilli pistäytyi Pohjois-Karjalassa näyttäytymässä kasvattajalle. Sani - pieni ja iloinen sheltti oli rentouttavaa leikki seuraa.

Suuri ja ylväs ja rohkea ja voimakas itäsiperialainen komistus Mara oli sensijaan jännittävä mutta ah! niin kiinnostava.

Ruoka

2011-08-02T11:25:00.000-07:00

Retkiruoka, miten se voikin olla niin hyvää.

Se maistuu aina niin paljon paremmalta kuin mikään kotona.

Halloumjuustoa, riisihässäkkää ja chilikastiketta.

Kyökki muuttuu alituiseen.

Harjusta hiilloksella.

Porkkanasosekeitto runsaalla valkosipulilla ja fetalla katosi lautaselta jo ennen kameran räpsäytystä.

Itsepyydetty taimen, kanttarellimuussi sekä järvessä viilennetty viini - sekin menettelee.

Tikkuleipää valkosipulisattumilla.
"Tikkuleipä ilman valuvaa voita on teeskentelyä"

Inarileivos by Maria.
Maku jää kieleen.

Inarinjärvi ei ole laulu

2011-08-01T15:00:00.000-07:00

Inarinjärvi on runo

Pikkulilli isolle Inarille

2011-07-24T00:03:00.000-07:00

Kuivatut lihapallerot, kuivamuona, pyyhe, ruokakuppi ja lääkintäaineet ja pelastusliivit. Pakattu on. Pikkureppu täynnä.
Lilli on valmiina vaipumaan uneen aaltojen keinutellessa venettä.

Ihmisillä sitäkin isommat reput myöskin TÄYNNÄ!

Virveli ja takuuvarmat ottiuistimet, nyt on jaloruokaa luvassa.
Minkähän ihmeen takia tuota muuta ruokaa on suuret säkit edes mukana. Taimentahan me nautiskellaan eri muodoissa.

Saa nähdä pääseekö hellettä pakoon edes pohjoiseen, ainakin ennusteet lupaavat auringon siirtyvän sinne mukanamme.
Pitkä matka Lemmenjoen kautta on vielä edessä, kaikki hyvin vielä tässä vaiheessa kun ei ole vielä lähdetty ;o)
Huomennan tapaan ystävän Inarissa ja siitä sitten Partakon kautta airoihin käsiksi.
Löysimme kulkuvälineeksi tutun turvallisen Veto-5 veneen vuokralle, joten ei tarvinnut omaa venettä lähteä kuljettamaan pitkää matkaa.

Edessä on taas uusi seikkailu, kihelmöi ja kutkuttaa.
Autossa ollaan jo perillä.

LOMA

2011-07-22T11:55:00.000-07:00

Viisi saaripäivää kului enimmäkseen hellettä väistellessä, vedessä ja varjossa.

Mustikkasaaressa käytiin laiduntamassa ja hakemassa eläkeläiselle maistiaisia.
Omaa astiaa piti vartioda tiukasti, molemmat koirat söisivät mieluiten siitä.

Laiturilla istuen syötettiin särkiä, apajalle saapuikin lokit. Harvemmin siellä naurulokkeja näkyy, jostain ilmestyvät. Ensimmäinen naurulokki kaveerasi kalalokin kanssa, viettivät aikaa yhdessä. Jäivät toiseksi jaossa kuin äkkiä siiven viuh-viuhinta kertoi harmaalokin lennosta paikalle.
Lilli istui nätisti vieressä katsellen kaikessa rauhassa leipäturnajaisia.
Seuraavan kerran enemmän leipää mukaan.

Yöt pimenevät, laivan valon jo erottaa. Pian kuuluu vain ääni ja näkyvät valot.

Työkomennuksilla

2011-07-14T12:18:00.000-07:00

Eläköön postimyynti! Postin setä toi autolla kotiovelle muutaman lelulta näyttävän agility vehjettimen. Uskomatonta, ne toimii, ovat vielä muutaman käyttökerran jälkeen ehjät, pysyvät pystyssä ja ne on kätevä kuljettaa mukana.
Työpaikan pihamaalle pystytettiin agilityrata ja energiaa saivat purkaa koira ja muut sitä vailla olevat jo yhteisiltä retkiltä tutuksi tulleet.
Iloinen jälleennäkeminen ja monta ketterää jalkaa.

Kääk! Kyy!

2011-07-13T00:39:00.000-07:00

Senkin matelija kun säikäytti minut rantakivella maatessaan. Ei sentään omalla saarirannalla vaan lähiretkellä Härmäniemessä.
Lilli loikkasi sitä huomaamatta vierestä ohitse ja minä olin astumassa suoraan päälle.
Tiukka väistö sivuun ja Lilli ponkaisi mukaani pois ulottuvilta.
Retkikumppani kutsui Lillin kauemmaksi ja minä sain kuvata. En kerennyt tehdä kuin yhden napsauksen, silloin se suuttui ja suihkaisi ilmaan ja poistui paikalta.
Iso ja pitkä ja leveä, ihan jättiläinen.

"Oi, pelastajani."

Huh hellettä

2011-07-10T12:47:00.000-07:00

Saaripäivät kuluivat hellettä väistellessä, kuuma on kun koirat väistävät aurinkoa sisätilaan. Lillin vakiopaikka on taljana takan edustalla, viileällä tiililattialla.
Siitä on nopea siirtyä tarvittaessa ulos tarkistamaan kauempaa kuuluva äänimaailma.
Lilli on oppinut yhdistää nenätökkäisyyn myös voiman niin että kiinni olevankin oven saa auki. Sehän ei meistä ihmisistä ole kovin mukavaa.
Tänään lilli ryntäsi ulos tarkistamaan rääkymistä joka kuului kun harmaalokki yritti siepata koskelon untuvapoikasen, onneksi tällä kertaa poikanen säästyi tarmokkaan emon ansiosta.
Luonnossa lintujen laululuritukset ovat vaihtuneet poikasten sirkutukseen tai vanhempien viesteihin poikasilleen. Kirjosieppo ja sinitiaspoikueiden lähdettyä pöntöistä on punarinta vallannut äänimaiseman - heillä on vielä ruokinta kesken. Tarmokas tititys kuuluu aamusta iltaan.

Illalla myöhään kuuntelimme yhdessä neljän sorsanpoikasen piipitystä kaislikossa, heillä olikin hyvä olla, kolme aikuista oli lastentarhan tätinä.

Poislähdön ääni oli ukkonen, möyrysi jossain kaukana. Toi tuulen, muttei virkistävää sadetta. Lötköttely jatkuu kaupungissa.

Onni on hyvä ystävä

2011-07-03T13:33:00.000-07:00

Onnelliset ystävykset saivat viettää muutaman kesäisen päivän yhdessä.

Juhannustaikoja

2011-06-23T12:15:00.000-07:00

Viikon saariloma päättyi, siirtymisen kiristystä helpotti retkeily kukkaisniityillä.
Kiitos Sini ihasta kuvasta!

A niinkuin agility

2011-06-07T13:17:00.000-07:00

P niinkuin putki = viuh!, myös teiden ojarummut molempiin suuuntiin
H niinkuin hyppy = "mitä sä mamma vihdoit niillä käsilläs, hyppään joo, kun vaan näytät minne ja juokse lujempaa"
K niinkuin kiipeä = ihan varmasti, minne vaan ja miten vaan
R niinkuin rengas = joo, mikäs mennään seuraavana
O niinkuin odota = täh? miks pitäs?
J niinkuin jipii, hyvä Lilli!
Hau niinkuin hau, hau!

Arvokas ja hillitty

2011-06-04T02:16:00.000-07:00

Nappailen valokuvia koirista tosi paljon, tuotokset eivät suinkaan ole läheskään aina julkaisukelpoisia.
Pasista saa arvokkaita ja hillittyä kuvia, niistä tykkään. Pasi hakeutuu itsestään juuri sopiville paikoille ja pysyy aloillaan.

Entäpä Lilli, ei varmaan, ei mitenkään pysähdy se paikalleen siksi hetkeksi että hidas kamera ennättäisi sen todistaa.
Minun visioni ja Lillin liike eivät kohtaa.
Tässä Lilli istuu kauniina jäkälikössä.

Tässä Lilli sulautuu metsän rauhaan.

Jos se sattuu hetken istumaan, niin on sillä ainakin korvat tötteröllä.

Ei siitä ehkä arvokasta ja hillittyä kuvaa saa, mutta illalla myöhään väsyneenä sentään suloisen ja söpön.

Mauri, mitä sä teet?

2011-05-11T13:05:00.000-07:00

Charmikas naapurin herrasmies Mauri mäyräkoira on Lillin rakas ystävä. Kun Mauri näkee Lillin lähestyy hän hyvin määrätietoisestin pysähtyy sijoilleen eikä varmasti liiku ainakaan pois päin askeltakaan.
Maurilla on jo vähän huonojakin päivinä, mutta Lilli läheisyys saa hännän vipattamaan ennennäkemättömällä tahdilla.
Lilli arvostaa suuresti tätä gentlemannia eikä hypi eikä rieku tavatessa, teiniaikoijen ylenpalttinen ilosta kiljuminenkin on vaihtunut hillittyyn tervehdykseen maahan painautuen ja siitä vähän kuonoillansa toisiaan tökkien.

Niin, Mauri - sydänvika ja polvet kipeinä. Mauri, mitä sä teet!

Mauri!

Rattoisaa äitinpäivää!

2011-05-08T09:41:00.000-07:00

toivottaa Lilli ja Lillin lapset...

... suklaasuut.

Liilukan eka pyörälenkki

2011-05-05T12:23:00.000-07:00

Se kävi niin, että ensimmäiset sata metriä Lilli kuvitteli tämän olevan joku paimennustyyppinen sessio, sen jälkeen pieni laittoi vetokoira-asetuksen päälle - korvat taakse, kieli roikkumaan ulos suusta ja sitten mentiin lujaa.
Parin kilometrin jälkeen päätti sitten ravailla loppuverryttelun rauhassa fillarin vieressä ihan kuin ois aina niin tehnyt.

Tämä pieni eläin rakastaa juoksemista!

Viuh!

2011-04-29T10:29:00.000-07:00

Lilli ja epsanjan vesikoira Dimas. Vauhti on taattu.

Noutajan opissa

2011-04-23T03:32:00.000-07:00

Käytiin pitkästä aikaa tallilla valmennusta katsomassa.
Lilli pääsi Veikkonsa kanssa hömppäilemään.
Veikko näyttää mistä on kunnon noutajat tehty.

Missä vettä, siellä Veikko...

Lilli ottaa tämän opetuksen hieman hillitymmin. Eihän sitä nyt tohdi kultaturkkiansa aivan kokonaan ryvettää mutalikossa.

Lilli ja Veikko, oiva pari. Pikku-neito ja iso herra.

Sisäinen eläin

2011-04-17T11:14:00.000-07:00

Pakko oli vielä heittää näkyviin nämä kuvat joista ilmenee kuinka viisaasti Lilli-emo osaakaan valita pesäpaikan. Hiekkatöyräällä kasvavan mäntyrykelmän sisällä on turvallinen paikka ja hyvä juurakko, siihen alkoi pesäkolon rakennus välittömästi.

Nyt on aika luovuttaa pennut uuteen kotiin ja kääntää ajatukset muualle.

Voi ei, Lilli synnyttää!

2011-04-16T05:05:00.000-07:00

Kaksi lasta on jo tullut maailmaan, pieni kuminen mustekala sekä tämä söpö ja iloinen siili. Mustekala oli tänään imetyksessä sängyssä kun menivät eläkeläisen kanssa päiväunille.

Siili vauvaa äitihöppänä siirsi varovasti nenänpäästä paikasta toiseen, ettei se vaan vingu. On siinä kyllä vähän äitinsä näköä.

On se kova homma tuo pentujen tekeminen, muutama päivä on mennyt hyviä pesäpaikkoja etsiessä, sekä ulkona että sisällä. Varsinainen kolopesijä, ulkona ollessa se yrittää tunkeutua kaikkiin valmiisiin koloihin ja tai sitten vaan ronskisti aloittaa kaivausurakan ihan itse. Kovasti kaivaaa ja sovittelee kroppaansa sinne sopivaksi. Vähän ihan pelottaa kun välillä kivenkolosta vaan häntä näkyy. Jää pian ketuksi luontoon.

Hauskaa, mutta ehkä pian jo vieroitan pennut äidistä ja äidin pennuista.
Lillistä tulee aikanaan hyvä emo, ja tahtoo varmaan valita luonnollisen synnytyksen sopivassa kolossa :o))

Urbaanit linturetkeilijät kevään vallassa

2011-04-14T11:31:00.000-07:00

Mikähän siinä kun takapihat ja salaperäiset sokkelot viehättää. Kevät laittaa kiertämään tutkimusretkille. Kaupungin liepeiltä löytyy jännittäviä pieniä paikkoja. Tuoksut, äänet ja valo - ne kaikki yhdessä huutavat ja kiljuvat kevään tuloa. Leskenlehden nuppu kasvoi valtatien pientareen pölykerroksen alla. Kuusen latvassa lauloi viherpeippo. Jään reunalla lokkien äänet ja sininen vesi erehdyttää jo kesää tuntemaan.
Kaupungin vanhassa korttelissa rouva fasaani ylitti tien suojatietä pitkin.
Kamera, kaveri ja koirat. Kiva ilta. Taas.

Vakavasti puhuen, Lilli - lähihoitaja

2011-04-04T12:06:00.000-07:00

Kun Lilli reilu vuosi sitten asettui talouteemme, ei aavistettu mikä tehtävä tuolle pikku koiralle olikaan tarkoitettu.
Kevään muuttuessa kesäksi silloinen isyyslomalainen muuttui sairaslomalaiseksi ja kesällä saatiin tieto sairauden laadusta.
MS-tauti tuli ja asettui perheeseen. Sairaslomalainen muuttuu pian eläkeläiseksi ja Lilli -nuorisotyöntekijä on muuttunut täysipäiväiseksi lähihoitajaksi täällä kotona.

Lillin avustajan kyvyt ovat täysin henkisellä alueella, mutta sitäkin tärkeämmät. Pikkulillin kuonotökkäisy on se iloinen herätys jolla päivä lähtee käyntiin, hitaasti mutta varmasti sairaslomalainen ulkoiluttaa koirat aamuvarhain.
Vaikkei enää yhteiset pitemmät lenkit suju, niin vähän sentään, yhdessä aamukahville Teboilin baariin, jonka koiratolpan viereen ystävällinen johtajatar oli pistänyt talven pakkasilla lämpöalustan Pasia ja Lilliä varten.
Kotona sisällä Lilli seuraa uskollisesti askel askeleelta tekemisiä ja osallistuu kaikkeen. Lillillä ja sairaslomalaisella on omat juttunsa johon meillä muilla ei ole sekaantumista.
Sairaus on tullut nopeasti ja vienyt voimia - Lillukka on parasta taistelussa sairautta vastaan. Lähihoitaja, joka pitää liikkeellä. Lilli tahtoo ulos, Lilli tahtoo kävelylle. Lilli tahtoo sinne ja tänne ja harrastamaan kaikenlaista - onneksi tahtoo, sillä sairaslomalainen ei voi kieltäytyä kutsusta kentän, aidan tai minkään laidalta katsomisesta jos pikku-sirkku on harrastuksissa.
(toiset koirat vinkuvat ja piipittävät - Lilli kuulemma vain sirkuttaa!)

Joskus tekee mieli uskoa johdatukseen ja kohtaloon, koska eihän meille pitänyt pentua tulla, oli vain hetken mielijohde, ajatus ja pari ääneen lausuttua sanaa.
Kun kasvattaja kertoi nimenneesä pennut ja että yksi niistä on Elämän Valo, tiesin heti että se Valo tulee meille, vaikken voinutkaan asiaan vaikuttaa.

Pasi nuortui monta vuotta Lillin käsittelyssä, isäntä säilyy liikkeessä ja minä... minä yritän säilyttää järjen äänen tässä kohtalon yhtälössä :o))

Kiitos Suski, annoit meille niin paljon enemmän kuin koiranpennun.

Vihdoinkin saa haukkua!

2011-04-02T08:28:00.000-07:00

Pieni porokoiran taimi ilostui silmät sumeaksi ja korvat kuuroksi päästessään tosi töitä opettelemaan.

Lilli on tosi rohkea, vauhdikas ja äänekäs - hyvät paimentamis ominaisuudet siis kasassa.
Ensimmäisellä aitakerralla paimentaminen oli enimmäkseen jahtaamista, intoa oli kuin pienessä kylässä, mutta pikku hiljaa hommaan tuli ajatustakin mukaan.
Kiitos siitä kuuluu erityisesti eräälle hirvaalle, joka ei sai kyllikseen perässä roikkujasta ja vaihtoi osia - nyt Lilli määräsi suunnaan ja hirvas vauhdin.
Se oli jännittävää, Lilli ei antanut hirvaan kuitenkaan lopullisesti pelotella itseään, vaan aina uudestaan lähti kuuliaisesti porojen perään vaikka tätä ko. yksilöä komenteli vähän kauempaa. Välillä pattitilanteessa kävi kauniisti pyytämässä meitä ihmisiä apuun.

Kolmannella aitakerralla ensimmäisen kerran kimittävä haukku oli muuttunut voimakkaamaksi ja joku kerta malttia riitti olla ryntäämättä niin että tokka hajoaa.
Hienosti kyllä lähti aina noutamaan sitä tokasta eronnutta poroa.
Tuli luoksekin pyydettäessä ja rauhoittui paikalleen odottelemaan.
Kovasti teki tyttö töitä, vaikka väsytti ja vähän pelottikin hirvaan käsittelyn jälkeen - taisi siinä vähän kopara kolauttaa selkään.

On siinä sulattelemista pienelle päälle.

Opastajamme sanoi että kyllä Lillistä paimen tulee, tästä on hyvä jatkaa!
Tarviiko joku iloista paimenharjoittelijaa, poroja anyone?!

Puistopuolen porukat

2011-03-28T12:14:00.000-07:00

"Terve! Eipä olla ennen tavattu"

"Mitäs nyt aletaan?"

Sini ja Lilli sanoo jotain samaa asiaa.

Venäjän ajuri Tara juoksutti ja kävelytti Lilliä kauniisti.

Vielä viimeinen leikkiin kutsu ennen kotiin lähtöä!

Aina ei voi voittaa

2011-03-28T11:32:00.000-07:00

Ei päästy talvivaellukselle, ei.
Talvi voi nyt mennä, kevät voi tulla!
Kuka nyt mihinkään talvivaellukselle pohjoiseen tahtoiskaan, siellä on kylmäkin.

Arktinen eläin

2011-03-07T12:01:00.000-08:00

Arktinen Lilli kaihoisasti kaipailee päätöstä jotta päästäänkö vaiko eikö talvireissulle pohjoiseen!
Ensimmäiseen talvivaellukseen on valmistauduttu monipuolisella harjoitusohjelmalla.
On potkuroitu ja juostu hevosen perässä, jopa hiihdelty. Ketteryyspuoli on kunnossa agilityn ansiosta ja karaisu olosuhteisiin - sekin on hoidettu. Narskuteltu kuivamuonaakin hyvissä ajoin, jotta vatsa tottuu.
Kaikki kunnossa - ei puutu kuin loma!
Elämme jännittäviä aikoja - kuka käski mennä vaihtamaan työpaikkaa!

Isojen tyttöjen talviretki

2011-03-06T11:30:00.000-08:00

Viime talvena vielä Lillukainen pyyteli potkurin kyytin, kun omat jalat ei jaksaneet.

Nyt jaksaa! Intona umpihangessa ja sitten viisaana suksen jäljissä kauniissa jonossa.

Käytiin talviretkellä nukkumassa tähtitaivaan alla.
Reput kestivät kyydissä hienosti ja neito sai kantaa omat ruokansa.
Lämmikkeeksi Lilli sai uuden lampaantaljan, eikä millään tajunnut sen tarkoitusta, kunnes yöllä tajusi mistä se lämpimin kohta löytyy.
On se vaan hienoa kun koirasta kasvaa viisas ihan itsekseen.

Siinähän se kulkee mukana. Meidän biojätelaitos :o)

Lilli tarkastelee öistä makuusoppeamme.

Kiss goodbye!

2011-03-06T11:18:00.000-08:00

Terveisiä entisille työ- ja pusukavereille. Toivottavasti vielä tavataan!
Rapsutelkaa toisianne :o))

Vauva!

2011-02-07T12:19:00.000-08:00

Lilli-reipas on tehnyt töitä antaumuksella, kunnes viime viikolla alkanut kiima vapautti sen tehtävistä ja Lillukka pääsi loman viettoon.
Pasi on päässyt sijaiseksi toimistoterapeutin tärkeää virkaa hoitamaan. Seniori-kansalainen on oikein tyytyväisenä ottanut pestin vastaan ja aika ylpeänä kuunnellut Koiramme-lehden jutun mukanaan tuomia kehuja.

Niin, meillä oli töissä tärkeä tapahtuma; Lilli tapasi vauvan!
"Mikä tuo pieni on?"
"Miten minä nyt käyttäydyn?"
"Voiko sitä tökätä nenällä?"

Entäs vauva... vauva hymyilee ja naureskelee. Mikä herttainen kohtaaminen!
Lillin elämän ensimmäinen vauva.

Ähäkutti

2011-01-22T06:23:00.000-08:00

"Ensin tässä vähän räksytän, kiusaan ja käyn härnäämässä, sitten juoksen itse aidan alta pakoon. Jes. Tää on kivaa!"

Sen verran blondi Lillukka kuitenkin on että välillä juoksee avoimen portin kohdalta... kun yleensä portti on kiinni.

Strömsö

2011-01-21T02:53:00.001-08:00

Vapaa-ajan harrastukset ovat tärkeitä työssäkäyvälle porokoirallekin.
Iltaisin Lilli askartelee-paskartelee ahkerasti erilaisten sukkatöiden parissa.
Materiaali näihin teoksiin tulee huomaamatta jostain sukkakorista. Taiteilija itse ilmestyy paikalle valmiin teoksen kanssa.
Taitelija Lilja Lisbeth Lillukka pystytti sievän näyttelyn. Olkaa hyvä - sukkataidetta!

Lilli testaa

2011-01-08T06:21:00.000-08:00

Syksyllä ensimmäisellä pohjoisen vaelluksellaan Lilli osallistui tutkimusretkikunnan jäsenenä tärkeään testiin.

Tulokset voi lukea Outa-lehdestä.
outa.fi
www.outa.fi/joomla15/index.php?option=com_content&view=category&layout=blog&id=34&Itemid=55"

"Iskä tuu ikkunaan..

2011-01-05T13:51:00.000-08:00

... täällä huutaa Lilli!"

Terveisiä Maskuun!

Uutta Vuotta!

2011-01-01T03:01:00.000-08:00

Rentoa ja leppoisaa Uutta Vuotta 2011
toivottaa Lilli!

Synttärijuhlaa

2010-12-30T12:34:00.001-08:00

Pieni suklaanenä on ehtinyt vuoden ikään!
Lillukalla oli treffit Leevin kanssa synttäripäivän kunniaksi.
Leevi on kilttijättiläinen pörröeläin ja leikit sujuvat loistavasti.
Oikein mukavaa kävelyseuraa, leppoisaa lenkittelyä meillä ihmisillä, koirat laukkasivat pitkin lumista peltoa hevosen kakkaroista pyydystäessään. Halvat on lelut meijän elukoilla.

Kaato!

Illalla vietettiin juhlia kotosalla, koirat saivat jakaa yhteisen kakun. Kovin onnellisilta vaikuttivat. Sanoisinko että tämän juhlan leipomiset oli helppo nakki.

Kauneuden vaatimuksia

2010-12-27T12:38:00.000-08:00

Puuterit naamassa sitten lähdettiin kauneuskilpailuihin, ihan leikkimielisiin semmoisiin. No jaa, ihan kaikki ei kyllä leikkimielellä ole näissäkään kekkereissä mukana, suurta vakavuutta oli joittakin koirakoissa näkyvissä.
Lillukka koki elämänsä järkyttävimmin yllätyksen astuessaan sisään pikkuruiseen halliin ja nenän edessä olikin aina hurja koiraruuhka.

Lillukka oli yllättävänkin reipas hurjassa koira-ahtaudessa, eikähän kukaan ollut mitään kehähommia opettanut, joten lähdettiin vaan opiskelmaan tätäkin hommaa. Opiskelua riitti kun lähes sata koiraa pakkautuu pieneen halliin.

Hyvä oppimiskokemus se oli, Lilli sai hienon sinisen nauhan kehässä keikkumisen jälkeen, hampaatkin näytettiin ihan omalla koreografialla, eipä niitä ole kukaan aiemmin katsellut.
Onneksi oli tuttuja kanssakilpailijoita ja kannustusjoukkoja paikanpäällä jotka tekivät olon mukavaksi.

Ja mitä leikkimielisyyteen tuleen, niin silloinhan kilpailu muuttui siis todella vakavaksi ja suuren luokan mittelöksi kun joukkueemme jäsen ylsi koko porukan joukosta toiseksi kauneimmaksi. Ei mitkään leikkipippalot ollenkaan!

Kessu - hänen komeutensa!

Kauneuskilpailuun?

2010-12-23T13:13:00.000-08:00

Minäkö? Ok, laitan vain nämä puuterit naamaan.

Porkkanajuhlat

2010-12-21T12:09:00.003-08:00

Sillä aikaa kun tallin ihmisväki vietti puurojuhlaa niin suureksi riemuksi porkkana-mies ilmestyi paikalla uusien makoisien porkkanoiden kera.
Lilli ja Veikko viettivät ihan omaa porkkanajuhlaa.

Kuurapartainen lumikiitäjä

2010-12-07T12:47:00.000-08:00

Lumi on parasta. Lillin suunnaton ilo pöllyvästä lumesta on riemullista seurattavaa. Se kiitää ja lentää lumihengessa,loikkaa, pomppaa ja piehtaroi.
Ottaisin hyvä kuvan siitä tilanteesta, mutta ei mun kameralla kerkiä siihen tilanteeseen mukaan :o)

Kalastuskausi on avattu

2010-12-06T08:46:00.000-08:00

Ei tartte enää lasta repussa kuljettaa. Hihnassa piti ensin kuitenkin esitellä: Lilli tässä on avanto.
Ihan turhaa porokoiran älyn ali-arviointia. Eihän se nyt avantoon mene.

Lillille kävi kuitenkin niinkuin kaikille uteliaille lapsille... pakkanen ja rauta yhdistelmä teki tepposet.
Kuvassakin näkyvä pieni rauta-paino sai kostean nuuskutuksen ja tarttui Lillin nenään kiinni :o)) Vain hetkeksi, irtosi ihan itsekseen.

Jäällä oli mahtavaa, tuuli ja pyrytti!

Jättiläisorava

2010-11-22T11:12:00.000-08:00

Siis joko tämä kuusikko on kääpiömetsä tai tämä orava on jättiläissuuri.

Työterveyshuoltoa

2010-11-20T07:49:00.000-08:00

Harvalla meistä oma hieroja sentään työpaikalla on, paitsi Lillillä on.
Hieroja saapuu ja Lilli ottaa asennon, istuu ja nautiskelee, kieli lurpottaa ja korvat sojottaa joka suuntaan. Köllähtää sitten maahan rentoilemaan.
"Onko reilua?", sanon minä ja jatkan hartiat hellinä toimistotöitä!

Työhommia

2010-11-09T11:04:00.000-08:00

Viime aikoina Lilli on saanut poimia rusinat pullasta ja töitä on tehty yhdessä enimmäkseen mukavina ulkoilupäivinä. Työliivit on aina asianmukaisesti puettuna.

Seikkailupäivänä oli aika haastavaa pysytellä kanssani paikallaan rastitehtävässä, mistä nuorten ryhmät jatkoivat menoa ilman meitä.
Lilli oli sitä mieltä että jokainen ryhmä olisi pitänyt saattaa eteenpäin - ja niinhän se tekikin! Muisti aina lopulta tulla minun luokse takaisin.
Kyllä siitä hyvä työkoira tulee, nyt jo ihan taitava ja niin tomera. Yritän vielä neuvoa ettei ihan joka asiaan tartte pikkunenäänsä työntää :o)

Lilli valaistui

2010-11-08T12:04:00.000-08:00

Lilli ja epsanjanvesiläin Tapsa-Tapio ovat vihdoin ja viimein saaneet meidät ihmiset ymmärtämään että voisi mennä yhdessä leikkimään etsintäharjoituksia.
Viikonloppuna intouduttiin oikein molempina päivinä. Kylläpä meillä onkin pätevät koirat! Lilli kirkuu innosta jo auton pysähdyttyä, Tapsa onneksi ottaa vähän rauhallisemmin. Nehän on jo kaksi kertaa päässeet meitä ihmisiä etsimään, alkaa olla homma niinku hallussa :)

Jotain ne tajuu, ainakin tykkäävät ja saavat tehdä töitä. Lillukan innolla ja vauhdilla tulee vähän laajemmet etsintäkierrokset. Takajälkea neito huiteli muutaman sata metriä kunnes ajatteli kääntyä sitten oikeaan suuntaan takaisin. No, se olikin ensimmäinen kerta tuota lajia opiskelun alla. Valaistus koitti ja puskassa kyhjöttävä makkaranainen löytyi. Lilli rakastaa Siniä. Lilli rakastaa niin kaikkia!

Metsäagilitya

2010-11-06T11:52:00.001-07:00

Huiskis, sinne pujahti putkeen ihan oma-aloitteisesti.

Ihana nenäpäivä

2010-11-06T11:50:00.000-07:00

Huippumukavaa nenäpäivää vietettiin Sinin ja Tapsan kanssa metsässä etsintäharjoitusten parissa. Kuulkaas, voitte eksyä huoletta. Me löydämme!

Hyvää nenäpäivää!

2010-11-06T00:16:00.000-07:00

Meillä jokainen päivä on nenäpäivä, koska Lilli on nenätökkäri.
Tomerasti Lillukka hahmottaa maailmaa koskettelemalla ja kommunikoimalla pienellä tökkimisvälineellään.

Kapteeni katsoi horisonttihin

2010-10-17T11:14:00.000-07:00

Ei sieltä myrskyä tullutkaan. Kaikessa rauhassa veneiltiin ukin kanssa mökille syyspuhteisiin.
Vesi laskee edelleen koko ajan. Vesi on jo niin kaukana rannasta, hyvä että maihin pääsee. Uusia kiviä ilmestyy näkyviin koko ajan. Tarttee olla tarkkana kun kruisailee tuolla.

Yksi veneistä jouti jo kääntää nutulleen, kellarikin muistettiin tyhjentää ja tärkeintä kaikesta, paisteltiinpa ryynärit.
Lillillä oli eväänä poronluu, jonka neitonen taisi käydä piilottamassa metsään.
Mäyrä se sieltä löytää, on taas käynyt pihamaalla tonkimassa. Senkin elukka.

Tallikoulussa

2010-10-16T07:08:00.000-07:00

Lillin joutui kertausharjoituksiin tallihommissa. Hirveen vaikeeta kun pitäs muistaa ettei kaikkien hevosten jalkoihin voi huoletonna kirmata. Ainakin ruoka-aikaan pikkukoiran pitäisi pysytella turvallisesta aitojen ulkopuolella.
Tänään harjoiteltiin sitä. Hyvin se meni.

Lumi on tehnyt Lillin villiksi. Se on hauskaa ainetta, villityspulveria maahan ripoteltuna.

Lähimetsä on sammaleen pehmeä ja syksyn keltainen

2010-10-04T12:27:00.000-07:00

Meillä kulkee lähellä pieni mutta sitäkin mukavampi metsäpolku. Kesällä siellä ei käydä kun annetaan olla lintujen rauhassa. Nyt on taas aika kulkea pehmeästi. Koirat nauttivat pehmeästä maastosta, ruohikossa voi temmeltää sydämen kyllyydestä ja välillä piehtaroida mahtavassa mudassa. Koko suo tuntuu vellovan jalkojen alla koirien liikkeestä. Tämä se on koiran elämää. Tämä se on ihmisen elämää, yksi ylimääräinen vapaapäivä voi tuntua näin hyvältä!
Talveksi jäävät tähän metsään jäävät linnut ovat matkassa mukana, kuulemme tinttiparvien touhuamisen ja tikan naputuksen. Korpit lentävät tuulen kanssa kiehnäten jonnekin näkymättömiin. Pienet palleroiset pyrstötiaiset eivät nyt tulleet näyttäytymään.

Tuulen puuskan tullessa ropistelee lehtisadetta, kokonainen maisema täynnä putoilevia lehtiä. Sieniä, kääpiä, lahoavia puita, tikankoloja. Pitkästä aikaa näin tämän maiseman oikein kunnolla. Vanha tuttu polku on monituiset kerrat kävelty Pasin kanssa kahdestaan niin ajatuksiin vaipuneena, ettei ole huomannut sitä lykkyä että tämäkin suojeluun pyhitetty paikka on vielä olemassa.

Riemullista, Lillillä on myös hauska tapa lösähdellä maahan aivan nutulleen. Siinä missä Pasi seisoo tai istuu partioiden niin Lilli painuituu pitkulaisena levolle tai tutkimaan jotain ruohonjuuritason asioita.
Ihan erilaisia - täysin samanlaisia koiria! Huippuhauskoja!

Perintöpanta

2010-10-04T12:16:00.000-07:00

Lillin pentupanta oli isännän nuoruusvuosien aikalaisen Oskari-bokserin pentupanta, niitit oli tietysti!
Nyt Lilli sai vieläkin hienomman aikuisiän perintöpannan Hiutaleelta. Niitit on tietysti!

Kesälilli

2010-09-19T07:53:00.001-07:00

Lilli löysi tänään pitkästä aikaa sohvan alta pallon. Tuli mieleen kesä.

Kokonainen tunne

2010-09-17T12:06:00.000-07:00

Ei ole vielä sanoja, ensimmäistä yhteistä tunturiretkeä ei voi vielä sanoittaa. Se on sydämessä kokonaisena lämpönä.
Kiitollisena vaalin sitä.

Rauhallinen arki

2010-08-30T14:08:00.000-07:00

Ollaan päästy arjen rytmiin, arkeen kuulu aamukävely sairaslomalaisen kanssa Teboilin baariin. Muu perhe jää vielä untenmaille. Arkeen kuuluu täällä kotona oleville pitkät päiväunet ja kun ilta koitaa suuntaamme tallille. Ohjelmassa on vapaata kirmailua ja välillä kavereidenkin kanssa leikkimistä ja sitten vielä hevospoluilla lenkki illan päätteeksi.
Ihana syksy, porkkanatkin ovat palanneet hevosten ruokavalioon ja Lilli nautiskee samoista apajista.
Kuulakkaat syksyn illat lähestyvät, pellosta lehahtelevat muuttomatkoilla olevat västäräkit lentoon ja Lilli kirmailee innokkaana perässä.

Viikonloppuna käytiin mökillä pyörähtämässä. Oli jo ikävä. Ikävä hienoa kesää. Loistavat päivät. Nyt on monet kauniit muistot.

Me alamme nyt pakata rinkkaa - kohti uusia muistoja!

Elämän riemu ja ilo

2010-08-24T12:56:00.000-07:00

Pasi tuli kotiin, jihuu! Ei kamera kerennyt ollenkaan mukaan kun pariskunta kohtasi, niin vikkelät oli liikkeet. Ihan ensin piti kuitenkin hihnoissa varmistaa, ettei kuitenkaan niitä pieniä porokoira laiteta alulle.
Pasilla oli vähän asiassa miettimistä ja oli kyllä sitä mieltä että kannattas kuitenkin kokeilla!
Lilli sai iloriemu hepuleita ja Pasi... muita hepuleita.

Pasi lähtikin sitten päiväksi minun kanssa töihin. Talli-illan ja yhteisen pitkän lenkin jälkeen rauha on palannut.
Pasi kotona, Lilli terve.
Nyt voi alkaa suunnittelemaan Lillin ekaa pohjoisen reissua!

Kalhun pentu sairastaa

2010-08-22T11:46:00.000-07:00

...häntä hellikäämme. On hellitty, isäntä on hellinyt, jos mahdollista vieläkin enemmän kuin normaalisti. Liekö ensimmäisen kiiman stressi tai uusi bakteerikanta heitti pikkulillin pikkumasun aivan sekaisin. Eläinlääkärin ohjeiden mukaan on kotihoitoa annettu ja nyt näyttää jo hyvältä. Tänään on erityisruoka kestänyt sisällä.
Pitäisi olla ja tulla kuntoon kun ihka ensimmäinen vaellus alkaa lähestyä.

Pasi on vielä evakossa, nyt enimmäkseen ruon ripulin takia. Ettei ainakaan tartu - jos semmoinen mahdollisuus on olemassa - ja ettei Lillin toipuminen keskeydy hurjaan riemuun ja villiintymiseen ja muutenkin vain sekaisin menoon.

Lillilläkin on varmasti jo kova ikävä Pasia.

(Kuva on maaliskuuta, pentuaika oli liian lyhyt!)

Elämän Valo ja Lumo

2010-08-15T07:21:00.000-07:00

Viikonloppu vierähti taas aurinkoisissa merkeissä, oltiin vähän vesillä ja vähän kaupungissa. Kahta Soidinahon lasta on hauska seurailla, tulevat niin hyvin toimeen keskenään, aivan kuin olisivat aina olleet. Useimmiten ovat ihan lähekkäin, mahtuvat hyvin samaan kuvaan. Osallistuvat ahkerasti kaikkeen toimintaan isännän perässä tassutellen.
Lilli on hitusen isännästä mustasukkainen Lumolle, ja Lumokin nostaa huultaa vähän jos Lilli yrittää etuilla rapsutusapajille. Sitähän riittää, rapsutusta.

Iloiset tytöt

2010-08-12T12:35:00.000-07:00

Ihkua kun Lumo tuli kylään!
Tyttöset viihtyvät loistavasti toistensa seurassa ja sairaslomalainenkin on lumottu.
"Kun se Lumo on jotenkin niin ihana".

Minä tuskin huomaan koirien olemassaoloa. Perheemme koiranhoitaja aloittaa aamunsa tyttöstensa kanssa hiljaa poistuen metsälenkille. Herään sitten kahden vinkupillin tassutteluun sängyn viereen ja kuonolla tuuppimiseen. Joo, näistä aamuista minä tykkään. Lähden töihin ja muu osasto jää kotiin päiväunille.
Tänään töiden jälkeen lähdettiin käymään tallilla. Lumo vähän ihmetteli hevosia, mutta reippaasti katseli eikä yhtään pelottanut.
Nyt ne taas nukkuu lähekkäin. Onkohan Pasillakin Savu vieressä...

Lilliä on on kaivattu jo työpaikalla. Senkin kettu, taisi kehittää kiiman ihan vaan lomaa jatkaakseen!

Vähän outoa...

2010-08-10T11:44:00.000-07:00

Lillillä alkoi ensimmäinen juoksuaika. Hämmentävää, miten tässä nyt pitäisi olla ja mitäs tässä nyt voi tehdä, näyttää Lilli tuumailevan.

Pasi lähti evakkoon Savun ja luokse ja sieltä saatiin toinen kiimalainen tänne.
Lumo-täti voi opettaa näitä kasvu-juttuja laspelle.
Työ sarkaa riittää. Lillin mielialat hieman vaihtelee :o))

Lillin uudet kaverit

2010-08-02T11:32:00.001-07:00

Tunturisusi ja hänen koiransa.

Spinone spisti Lillin pieneksi.

Prinsessan palvelu pelaa, vadelmia syödään näin.

Villi koiraeläin

2010-08-02T11:09:00.001-07:00

Villi koiraeläin pääsi lasten kesytettäväksi Leivonmäen kansallispuistoon. Telttaretkelle piti menemän, mutta edellisyön Asta kun murjoi maata ja mäntyjä, niin päädyimme sitten kuitenkin hankkimaan katon pään päälle. Löydettiinkin autiotupa-tyyppinen ratkaisu jottei retki mukavuudet liikaa ylittyisi. Ei siis Lilli päässyt vielä telttaan nukkumaan, mutta viikot vähenee ja teltta lähenee :o))

Villi koiraeläin oli huippuretkeilyeläin, paimensi lapset täydellisesti, eikä tehtävässään kadottanut yhteyttä minuun. Lapsilla oli tosiaan hauskaa kun heidän villi koiraeläin kruunasi reissun aamupusuherättelyyn.

Kiinnikin piti tietysti olla välillä tottakai, vyötäröhihnassa Lilli osaakin jo hienosti kulkea.
Tauolla odottelee kaikessa rauhassa, eikä turhia hötkyile minnekään. Juo ja syö ja nukkuu. Ihan kuin isot koirat konsanaan. Kertakaikkisen viisas eläin.

ps. yks juttu vielä. Lilli sai aamulla puhelun kotoa, ilmeisesti jollakulla oli ikävä tai jotain muuta tärkeää asiaa ;D

Monieläin

2010-07-26T12:25:00.001-07:00

Karhu, kettu ja orava...

eikö se oo ihan ilmiselvä rusakko rantaniityllä?