torstai 30. joulukuuta 2010

Synttärijuhlaa

Pieni suklaanenä on ehtinyt vuoden ikään!
Lillukalla oli treffit Leevin kanssa synttäripäivän kunniaksi.
Leevi on kilttijättiläinen pörröeläin ja leikit sujuvat loistavasti.
Oikein mukavaa kävelyseuraa, leppoisaa lenkittelyä meillä ihmisillä, koirat laukkasivat pitkin lumista peltoa hevosen kakkaroista pyydystäessään. Halvat on lelut meijän elukoilla.








Kaato!




Illalla vietettiin juhlia kotosalla, koirat saivat jakaa yhteisen kakun. Kovin onnellisilta vaikuttivat. Sanoisinko että tämän juhlan leipomiset oli helppo nakki.




maanantai 27. joulukuuta 2010

Kauneuden vaatimuksia





Puuterit naamassa sitten lähdettiin kauneuskilpailuihin, ihan leikkimielisiin semmoisiin. No jaa, ihan kaikki ei kyllä leikkimielellä ole näissäkään kekkereissä mukana, suurta vakavuutta oli joittakin koirakoissa näkyvissä.
Lillukka koki elämänsä järkyttävimmin yllätyksen astuessaan sisään pikkuruiseen halliin ja nenän edessä olikin aina hurja koiraruuhka.

Lillukka oli yllättävänkin reipas hurjassa koira-ahtaudessa, eikähän kukaan ollut mitään kehähommia opettanut, joten lähdettiin vaan opiskelmaan tätäkin hommaa. Opiskelua riitti kun lähes sata koiraa pakkautuu pieneen halliin.

Hyvä oppimiskokemus se oli, Lilli sai hienon sinisen nauhan kehässä keikkumisen jälkeen, hampaatkin näytettiin ihan omalla koreografialla, eipä niitä ole kukaan aiemmin katsellut.
Onneksi oli tuttuja kanssakilpailijoita ja kannustusjoukkoja paikanpäällä jotka tekivät olon mukavaksi.

Ja mitä leikkimielisyyteen tuleen, niin silloinhan kilpailu muuttui siis todella vakavaksi ja suuren luokan mittelöksi kun joukkueemme jäsen ylsi koko porukan joukosta toiseksi kauneimmaksi. Ei mitkään leikkipippalot ollenkaan!


Kessu - hänen komeutensa!

torstai 23. joulukuuta 2010

Kauneuskilpailuun?

Minäkö? Ok, laitan vain nämä puuterit naamaan.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Porkkanajuhlat




Sillä aikaa kun tallin ihmisväki vietti puurojuhlaa niin suureksi riemuksi porkkana-mies ilmestyi paikalla uusien makoisien porkkanoiden kera.
Lilli ja Veikko viettivät ihan omaa porkkanajuhlaa.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kuurapartainen lumikiitäjä



Lumi on parasta. Lillin suunnaton ilo pöllyvästä lumesta on riemullista seurattavaa. Se kiitää ja lentää lumihengessa,loikkaa, pomppaa ja piehtaroi.
Ottaisin hyvä kuvan siitä tilanteesta, mutta ei mun kameralla kerkiä siihen tilanteeseen mukaan :o)

maanantai 6. joulukuuta 2010

Kalastuskausi on avattu




Ei tartte enää lasta repussa kuljettaa. Hihnassa piti ensin kuitenkin esitellä: Lilli tässä on avanto.
Ihan turhaa porokoiran älyn ali-arviointia. Eihän se nyt avantoon mene.




Lillille kävi kuitenkin niinkuin kaikille uteliaille lapsille... pakkanen ja rauta yhdistelmä teki tepposet.
Kuvassakin näkyvä pieni rauta-paino sai kostean nuuskutuksen ja tarttui Lillin nenään kiinni :o)) Vain hetkeksi, irtosi ihan itsekseen.

Jäällä oli mahtavaa, tuuli ja pyrytti!

maanantai 22. marraskuuta 2010

Jättiläisorava

Siis joko tämä kuusikko on kääpiömetsä tai tämä orava on jättiläissuuri.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Työterveyshuoltoa




Harvalla meistä oma hieroja sentään työpaikalla on, paitsi Lillillä on.
Hieroja saapuu ja Lilli ottaa asennon, istuu ja nautiskelee, kieli lurpottaa ja korvat sojottaa joka suuntaan. Köllähtää sitten maahan rentoilemaan.
"Onko reilua?", sanon minä ja jatkan hartiat hellinä toimistotöitä!

tiistai 9. marraskuuta 2010

Työhommia



Viime aikoina Lilli on saanut poimia rusinat pullasta ja töitä on tehty yhdessä enimmäkseen mukavina ulkoilupäivinä. Työliivit on aina asianmukaisesti puettuna.

Seikkailupäivänä oli aika haastavaa pysytellä kanssani paikallaan rastitehtävässä, mistä nuorten ryhmät jatkoivat menoa ilman meitä.
Lilli oli sitä mieltä että jokainen ryhmä olisi pitänyt saattaa eteenpäin - ja niinhän se tekikin! Muisti aina lopulta tulla minun luokse takaisin.
Kyllä siitä hyvä työkoira tulee, nyt jo ihan taitava ja niin tomera. Yritän vielä neuvoa ettei ihan joka asiaan tartte pikkunenäänsä työntää :o)

maanantai 8. marraskuuta 2010

Lilli valaistui

Lilli ja epsanjanvesiläin Tapsa-Tapio ovat vihdoin ja viimein saaneet meidät ihmiset ymmärtämään että voisi mennä yhdessä leikkimään etsintäharjoituksia.
Viikonloppuna intouduttiin oikein molempina päivinä. Kylläpä meillä onkin pätevät koirat! Lilli kirkuu innosta jo auton pysähdyttyä, Tapsa onneksi ottaa vähän rauhallisemmin. Nehän on jo kaksi kertaa päässeet meitä ihmisiä etsimään, alkaa olla homma niinku hallussa :)

Jotain ne tajuu, ainakin tykkäävät ja saavat tehdä töitä. Lillukan innolla ja vauhdilla tulee vähän laajemmet etsintäkierrokset. Takajälkea neito huiteli muutaman sata metriä kunnes ajatteli kääntyä sitten oikeaan suuntaan takaisin. No, se olikin ensimmäinen kerta tuota lajia opiskelun alla. Valaistus koitti ja puskassa kyhjöttävä makkaranainen löytyi. Lilli rakastaa Siniä. Lilli rakastaa niin kaikkia!






lauantai 6. marraskuuta 2010

Metsäagilitya



Huiskis, sinne pujahti putkeen ihan oma-aloitteisesti.

Ihana nenäpäivä




Huippumukavaa nenäpäivää vietettiin Sinin ja Tapsan kanssa metsässä etsintäharjoitusten parissa. Kuulkaas, voitte eksyä huoletta. Me löydämme!

Hyvää nenäpäivää!


Meillä jokainen päivä on nenäpäivä, koska Lilli on nenätökkäri.
Tomerasti Lillukka hahmottaa maailmaa koskettelemalla ja kommunikoimalla pienellä tökkimisvälineellään.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kapteeni katsoi horisonttihin


Ei sieltä myrskyä tullutkaan. Kaikessa rauhassa veneiltiin ukin kanssa mökille syyspuhteisiin.
Vesi laskee edelleen koko ajan. Vesi on jo niin kaukana rannasta, hyvä että maihin pääsee. Uusia kiviä ilmestyy näkyviin koko ajan. Tarttee olla tarkkana kun kruisailee tuolla.




Yksi veneistä jouti jo kääntää nutulleen, kellarikin muistettiin tyhjentää ja tärkeintä kaikesta, paisteltiinpa ryynärit.
Lillillä oli eväänä poronluu, jonka neitonen taisi käydä piilottamassa metsään.
Mäyrä se sieltä löytää, on taas käynyt pihamaalla tonkimassa. Senkin elukka.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Tallikoulussa



Lillin joutui kertausharjoituksiin tallihommissa. Hirveen vaikeeta kun pitäs muistaa ettei kaikkien hevosten jalkoihin voi huoletonna kirmata. Ainakin ruoka-aikaan pikkukoiran pitäisi pysytella turvallisesta aitojen ulkopuolella.
Tänään harjoiteltiin sitä. Hyvin se meni.

Lumi on tehnyt Lillin villiksi. Se on hauskaa ainetta, villityspulveria maahan ripoteltuna.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Lähimetsä on sammaleen pehmeä ja syksyn keltainen


Meillä kulkee lähellä pieni mutta sitäkin mukavampi metsäpolku. Kesällä siellä ei käydä kun annetaan olla lintujen rauhassa. Nyt on taas aika kulkea pehmeästi. Koirat nauttivat pehmeästä maastosta, ruohikossa voi temmeltää sydämen kyllyydestä ja välillä piehtaroida mahtavassa mudassa. Koko suo tuntuu vellovan jalkojen alla koirien liikkeestä. Tämä se on koiran elämää. Tämä se on ihmisen elämää, yksi ylimääräinen vapaapäivä voi tuntua näin hyvältä!
Talveksi jäävät tähän metsään jäävät linnut ovat matkassa mukana, kuulemme tinttiparvien touhuamisen ja tikan naputuksen. Korpit lentävät tuulen kanssa kiehnäten jonnekin näkymättömiin. Pienet palleroiset pyrstötiaiset eivät nyt tulleet näyttäytymään.

Tuulen puuskan tullessa ropistelee lehtisadetta, kokonainen maisema täynnä putoilevia lehtiä. Sieniä, kääpiä, lahoavia puita, tikankoloja. Pitkästä aikaa näin tämän maiseman oikein kunnolla. Vanha tuttu polku on monituiset kerrat kävelty Pasin kanssa kahdestaan niin ajatuksiin vaipuneena, ettei ole huomannut sitä lykkyä että tämäkin suojeluun pyhitetty paikka on vielä olemassa.













Riemullista, Lillillä on myös hauska tapa lösähdellä maahan aivan nutulleen. Siinä missä Pasi seisoo tai istuu partioiden niin Lilli painuituu pitkulaisena levolle tai tutkimaan jotain ruohonjuuritason asioita.
Ihan erilaisia - täysin samanlaisia koiria! Huippuhauskoja!

Perintöpanta


Lillin pentupanta oli isännän nuoruusvuosien aikalaisen Oskari-bokserin pentupanta, niitit oli tietysti!
Nyt Lilli sai vieläkin hienomman aikuisiän perintöpannan Hiutaleelta. Niitit on tietysti!

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kesälilli

Lilli löysi tänään pitkästä aikaa sohvan alta pallon. Tuli mieleen kesä.








perjantai 17. syyskuuta 2010

Kokonainen tunne



Ei ole vielä sanoja, ensimmäistä yhteistä tunturiretkeä ei voi vielä sanoittaa. Se on sydämessä kokonaisena lämpönä.
Kiitollisena vaalin sitä.

maanantai 30. elokuuta 2010

Rauhallinen arki

Ollaan päästy arjen rytmiin, arkeen kuulu aamukävely sairaslomalaisen kanssa Teboilin baariin. Muu perhe jää vielä untenmaille. Arkeen kuuluu täällä kotona oleville pitkät päiväunet ja kun ilta koitaa suuntaamme tallille. Ohjelmassa on vapaata kirmailua ja välillä kavereidenkin kanssa leikkimistä ja sitten vielä hevospoluilla lenkki illan päätteeksi.
Ihana syksy, porkkanatkin ovat palanneet hevosten ruokavalioon ja Lilli nautiskee samoista apajista.
Kuulakkaat syksyn illat lähestyvät, pellosta lehahtelevat muuttomatkoilla olevat västäräkit lentoon ja Lilli kirmailee innokkaana perässä.




Viikonloppuna käytiin mökillä pyörähtämässä. Oli jo ikävä. Ikävä hienoa kesää. Loistavat päivät. Nyt on monet kauniit muistot.



Me alamme nyt pakata rinkkaa - kohti uusia muistoja!

tiistai 24. elokuuta 2010

Elämän riemu ja ilo







Pasi tuli kotiin, jihuu! Ei kamera kerennyt ollenkaan mukaan kun pariskunta kohtasi, niin vikkelät oli liikkeet. Ihan ensin piti kuitenkin hihnoissa varmistaa, ettei kuitenkaan niitä pieniä porokoira laiteta alulle.
Pasilla oli vähän asiassa miettimistä ja oli kyllä sitä mieltä että kannattas kuitenkin kokeilla!
Lilli sai iloriemu hepuleita ja Pasi... muita hepuleita.

Pasi lähtikin sitten päiväksi minun kanssa töihin. Talli-illan ja yhteisen pitkän lenkin jälkeen rauha on palannut.
Pasi kotona, Lilli terve.
Nyt voi alkaa suunnittelemaan Lillin ekaa pohjoisen reissua!