maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kolttakongäs - lohi nousee

Näätämöjoen Norjan puoleinen osuus tarjoaa katsottavaksi komean Kolttakönkään. Suurta lohta sieltä pyydetään kosken alapuolelta. Perhomiehiä näkyi olevan joka kivellä ja kalliolla.

Sillalta katsoen koski on vaikuttava näky, vielä kun jalankulkijoiden osuus on rakennettu sellainen ritilä-ratkaisu, jossa jalkojen alla näkyy vellova vesi, niin ihan hirvitti.




Aivan huimaa, ihastuksen kiljunnat! Monta, monta lohta jatkoi matkaan ylävirtaan onnistuneen hypyn jälkeen.
Ei voi muuta kuin kummastella tuon kalan voimaa, millä se itsensä sinkoaa ylös hurjaa virtaa vasten.

Pienempiä lohia hyppäsi pienestä virrasta rannan virrasta.

Sitten tuli tämä joka täräytti suoraan suurimmasta kuohusta.


Ei se vielä aivan ylös päässyt, mutta saimmepa nähdä komean loikan ja uljaan kalan.



Taputimme ja hurrasimme, uskon että se pääsee ylös ja jatkaa uljasta sukuansa.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Sevettibiitsillä

Kairilta matka jatkui Sevettijärven kautta Norjan puolelle.
Sevetin Baarin majoitustilat olivat luksusta, monta huonetta ja sauna.

Sauna uinnille pojat kuljetettin autolla hienolle kylän uimarannalla.
Hiekkaa ja juoksurantaa riittää, jos siitä tykkää.





Riemua ja juoksua sydämen kyllyydestä, ei meillä kotona ole noin hienoa rantaa olemassa.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kairilla kalassa

Jokunen vuosi suunnattiin Nuorttijoelle patikoimaan ja matkalla poikettiin Kairijoella, tosin ei sinne sinne vahingossa kukaan poikkea. Kymmenet kilometrit metsätietä takaavat sen että sinne päätyy vain asiakseen. Se on keskellä hienointa kairaa ja korpea, jokien pilkkomat erämaat ovat siellä kaikessa rauhassa.

Kairiver-kalastuskeskus. Siis mentiin kuitenkin ja teki vaikutuksen, silloin ajattelin että joskus tulen.
Nyt menin. Otin porukoita mukaan.


Seurana oli muutama lapsi ja yksi jolle olen täti ja yksi isi ja äiti. Lilli tietty myös, minnekäs sitä ilman Lilliä.


Minun tehtävä oli ajaa autoa ja hengailla kalapoikien mukana kameran kanssa, joskus kamera livahti kohti kukkiakin.


Kalapojat opettelivat perho kalastusta ja onni ja riemu oli suuri kun opas Jannen neuvoilla joesta nousikin kalaa.


Maiseat on niin hienot ettei perässä kulkijoillakaan mikään hätä ollut.



Sai kerrankin nauttia jokitunnelmista yllin kyllin.


Kolme vuorokautta Kairijoki piti meitä hyvänä.



Niin kaunis kuin tämä puronieriä onkin, ei se auttanut, pannulle paistumaan sekin joutui. Pojat nautiskeli oman kalastuksen antimia evääksi.






Liron tasapainoilu männyn latvassa vetäisi hetkeksi mielenkiinnon kalastuksesta.






Ja olihan siellä hyvän rantasaunan lisäksi myös solarium.



Ai niin se kalastus! Enhän minä, minä kuvasin. Kalojakin tuli, puronieriöiden lisäksi harjuksia. Tärkeintä oli perhotaitojen karttuminen ja innostus tuohon taitolajiin.
Ei sille mitään voi, mutta yksi suosikkielokuviani on Ja keskellä virtaa joki.
Sitähän vain hoin tuolla ja pakotettuja elokuvan katsojia on nyt ainakin yksi lisää.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Juhannusvalssi


Matkamme Muotkatuntureilla soljui pehmeästi kuin kaunis valssi. Pyorähtelimme ja keinahtelimme musiikin pyörteissä.
Musiikkimme tarjosivat linnut ja tuuli, ystävän huuliltakin joku laulu ilmoille pääsi.









Vailla vakavaa määränpäätä liikuimme kutsuvaan suuntaan ja pysähdyimme siihen missä kenttä tuntui mukavalta viivähtää.










































Ajattomuudessa yritimme muista mikä päivä on kysessä ja milloin pitikään lähteä pois.







Juhannusaamuna tunturissa, lämpimässä varvikossa maaten voi katsella pilviä ja kuunnella tuulta. Sitä ei voi rahalla ostaa.
Eikä ystävyyttä.

Joutsenlapset



Perheessä on viisi lasta, nyt sen sai kunnolla laskettua. Olivat taas ruokailemassa rannassa.



Kauniin illan tarjosi sadekuuron jälkeen. Tervetulleen sadekuuron jälkeen.