keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Kun Luna huokasi


Luna palasi kotikulmille pentumaailman jälkeen, viipyi hetki ennenkuin päästiin yhdessä saareen.

Kuten normaalistikin Luna tuli auliisti puettavaksi pelastusliiveihin ja juoksi veneeseen. Kun vene käynnistyi ja nokka suuntasi selille niin tunsin Lunan innon ja onnen.

Veneestä hyppäsi luvatta laiturille ja kiersi tontin kaikkine liiveineen, tarkisti hajut, kutsui Lillin leikkiin. Kävi välillä pelastusliiveistänsä irtautumassa. Kyllä selvästi tunsin erityisriemun, häntä vatkasi ja minua piti käydä välillä tönäisemässä.







Maastonvärinen eläin.



Kun olimme käyneet yhdessä sienestämässä ja istumassa kalliolla, tutkineet taas kerran äänet ja tuoksut niin oikein kuulin huokaisun. Luna makasi tai istui terassilla, katseli lintuja. Puhekupla pään päällä jatkoi huokailua.






Meillä oli kaikki oikein hyvin.


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kaupunkikävelyillä



Kesän rauettua on lähiluonnon vuoro, kaupunkilävelyiden kohteeni ovat puistot ja kosken rannat.

Kotikaupungin monenlaiset luontopaikat ovat vakiokohteeni, en pysty kuvittelemaan marraskuun harmaita päiviä ilman luonnon antaamaa värihoitoa. Pienet iloiset välipilkut rauhallisten loppusyksen värien joukossa.






Mustapääkerttunen viipyilee Itsenäisyyden puistossa.


Lintujen herkkupöytä löytyy koristeomanpuusta.







Koskikara on saapunut Ämmänkoskelle, talven ilo.





Tiklin pyrähtää lentoon tien varren heinikosta, palaa pian takaisin kun malttaa odotella.



lauantai 1. syyskuuta 2018

Hiekkapuhallus Hailuodolla




Kävinhän minä elokuussa Hailuodossakin, työmatkalla olin.

Kuuman automatkan jälkeen vallitseva sana oli myrsky! Olipa se hieno tuuli. Kävellä piti etukenossa, kuvaaminen oli hankalaa koska tuuli riepotti kameran putkiloa.
Luonnetta vaati kävellä dyynien läpi rantaan koska hiekkapuhallus pisteli miljoonin neuloin kaikkialle missä paljasta ihoa oli.

Myrskyähän olin aina Hailuodolta toivonut. Nyt sen muistan pitkään, lämpimän meren ja vavisuttavan tuulen.












Aivan mahtavaa, mahtavinta oli kun tajusimme että tuonne tyrskyjen sekaan uskaltaa mennä - ei uimaan, mutta seisomaan ja antaa aaltojen vyöryä ylitse. Vesi oli lämmintä, sai nautiskella vaikka olihan se myös vähän jännittävää, oli aikamoista myllerrystä.

















ps. Emu - tulipahan nähtyä. Varsinkin kuultua, hieno bassoääni sillä on.




torstai 30. elokuuta 2018

Pentu,pentu, pentuuuu....



Yksi kesän ihanin päivä, koiranpentuja sylintäydeltä. Kummikoirani Luna vietti kesän pennutuksen merkeissä Kirstin tilalla Kolilla. Seitsenviikkoiset koiranpennut ovat juuri täydellisen söpöjä ja riiviöitä. Hauskuutta riitti. Pennut käytettiin ensimmäisellä automatkalla eläinlääkärin tarkistuksessa ja sen jälkeen lähdettiin ensimmäiselle retkelle hiekkarannalle.

Vipinää riitti kahdeksan pennun voimin. Hurmaavia persoonia.





Kyllä minä niin mieleni pahoitin.  Lautanen tyhjeni yllättäen.


Eihän haittaa jos söposti revin sun kenkäsi?

Huonoista oloista pelastetut lampaat vasta tutustuvat ihmisen läheisyyteen.

Tuli vähän maisteltua - lampaiden suolakiveä


Pentu, pentu  -kutsulla kokoonnutaan ja siirrytään päivälevolle pentutarhaan.




Onpa aivan mahtavan hieno kuoppa!


Pihamaalla elämää oppimassa.



Mitä täällä on! Mitä toi liikkuva on!





Tämä oli iloinen ja haikea retki, viimeiset kirmailut emon kanssa. Emo lähti väsyneenä ja onnellisena asuinkotiinsa.





Lunan hmisemolle se oli kyynelten paikka, rankka oli Lunan kesäduuni. Nyt kaikki onnellisesti ohitse ja uudet ihmiset saavat jatkaa pentujen kanssa. Toivottavasti heillä riittää huumorintajua.


Heippa pallerot! Elämä odottaa teitä.