lauantai 1. syyskuuta 2018

Hiekkapuhallus Hailuodolla




Kävinhän minä elokuussa Hailuodossakin, työmatkalla olin.

Kuuman automatkan jälkeen vallitseva sana oli myrsky! Olipa se hieno tuuli. Kävellä piti etukenossa, kuvaaminen oli hankalaa koska tuuli riepotti kameran putkiloa.
Luonnetta vaati kävellä dyynien läpi rantaan koska hiekkapuhallus pisteli miljoonin neuloin kaikkialle missä paljasta ihoa oli.

Myrskyähän olin aina Hailuodolta toivonut. Nyt sen muistan pitkään, lämpimän meren ja vavisuttavan tuulen.












Aivan mahtavaa, mahtavinta oli kun tajusimme että tuonne tyrskyjen sekaan uskaltaa mennä - ei uimaan, mutta seisomaan ja antaa aaltojen vyöryä ylitse. Vesi oli lämmintä, sai nautiskella vaikka olihan se myös vähän jännittävää, oli aikamoista myllerrystä.

















ps. Emu - tulipahan nähtyä. Varsinkin kuultua, hieno bassoääni sillä on.




torstai 30. elokuuta 2018

Pentu,pentu, pentuuuu....



Yksi kesän ihanin päivä, koiranpentuja sylintäydeltä. Kummikoirani Luna vietti kesän pennutuksen merkeissä Kirstin tilalla Kolilla. Seitsenviikkoiset koiranpennut ovat juuri täydellisen söpöjä ja riiviöitä. Hauskuutta riitti. Pennut käytettiin ensimmäisellä automatkalla eläinlääkärin tarkistuksessa ja sen jälkeen lähdettiin ensimmäiselle retkelle hiekkarannalle.

Vipinää riitti kahdeksan pennun voimin. Hurmaavia persoonia.





Kyllä minä niin mieleni pahoitin.  Lautanen tyhjeni yllättäen.


Eihän haittaa jos söposti revin sun kenkäsi?

Huonoista oloista pelastetut lampaat vasta tutustuvat ihmisen läheisyyteen.

Tuli vähän maisteltua - lampaiden suolakiveä


Pentu, pentu  -kutsulla kokoonnutaan ja siirrytään päivälevolle pentutarhaan.




Onpa aivan mahtavan hieno kuoppa!


Pihamaalla elämää oppimassa.



Mitä täällä on! Mitä toi liikkuva on!





Tämä oli iloinen ja haikea retki, viimeiset kirmailut emon kanssa. Emo lähti väsyneenä ja onnellisena asuinkotiinsa.





Lunan hmisemolle se oli kyynelten paikka, rankka oli Lunan kesäduuni. Nyt kaikki onnellisesti ohitse ja uudet ihmiset saavat jatkaa pentujen kanssa. Toivottavasti heillä riittää huumorintajua.


Heippa pallerot! Elämä odottaa teitä.





maanantai 27. elokuuta 2018

Hidasta elämää



Tiedättehän sen tunteen kun päivät vilahtavat ohitse, tuntuu ettei kerkiä mukaan, aamun jälkeen on vain nopeasti ilta.

Helteisellä soutureissulla hidastaminen onnistui, päivät tuntuivat pitkiltä. Soudettiin, mentiin varjoon tauolle, uitiin ja syötiin. Taas vähän soudettiin ilman varsinaista päämäärää, etelä oli suuntana. Vähän kirottiinkin kuumuutta, muttei sitäkään oikein jaksanut, meni vain veteen.

Nukuttiin yöt teltassa ilman kattoa, kuu yövalona ja puiden latvusten äänet iltasatuna. Vietettiin yksi päivä riippumatossa loikoen. Peippoperhe puuhasteli vieressä koko päivän, välillä ihmeteltiin miljonäärivenettä. Sitten uitiin, nukuttiin, käytiin Oravissa aamupalalla ja jatkettiin uimista ja olemista. Veneitä puksutteli ympärillä, kohotimme hieman päätä kuin norpat kalliolla.

Ehdottomasti hitaimmat päivät pitkään aikaan. Hitaasti tajusimme kääntyä kohti kotirantaa.























Viimeisenä soutuiltana meille annettiin valonäytös, hitaasi liikkuivat pilvet auringonlaskuun ja värittivät taivaan ja veden huikeisiin sävyihin. Kelluttiin veneessä keskellä selkää ja ihmeteltiin ja kiiteltiin. Kiitollisuutta täynnä, oli kesän loppunäytös.