lauantai 29. lokakuuta 2016

Kesän kettusaaliit




Ei mitään kuria noillakaan pennuilla!

Keskellä yötä keskellä tietä leikitään ja pompitaan.



Kesäyöt eivät ole nukkumista varten, ne olisivat luontokulkemista varten. Joitakin yöretkiä tehtiin. Ketunpojat aamuyöllä oli todellakin valvomisen arvoinen näky.

Saatiin autosta käsin pitkäänkin seurata heidän menoaa, kuvaus ei ikkunan läpi tietty ole kovin onnistunutta, mutta eipä tohdi kuvauksen takia heitä häiritä. Meillä oli kyydissä pari lasta ja salaa toivoin heille ketunpoikia nähtäväksi, joskus vaan toiveet toteutuu.








Ketunpoikien lisäksi meille annettiin muutama muukin hieno kohtaaminen ketun kanssa. Tietty vähän harmittaa kun yhdellä kertaa se kameran muistikortti onkin kotona eikä kamerassa. Noh. Kestän sen ja olen kiitollinen siitäkin näkymästä silmissä kun kettu kipsuttaa pitkin pellonreunaa tien vieressä, tulee automme kohdalle ja käy siihen kiepille nukkumaan. Aamuauringossa.



Tämäkin kettu oli rohkea, ei juuri välittänyt autosta eikä minun liikkeistä auton vieressä kun siirryin hiljaa ulos. Tien viertä etsi evästä, liikkui edestakaisin auton ympärillä.
Ja jos olisin uskonnut sen tulevan suoraan minun luokseni auton ympäri niin olisin pysynyt paikoillani enkä olisi siirtynyt oven toiselle puolelle.








Kettu aamulla kuuraisella pellolla. Olen kaiken saanut. Pitkään se etsi saalisti, peltoa ristiin rastiin.

Jotakin se välillä löysi, jotain pientä. Yhtään kunnon loikkaa se ei tehnyt. Siitähän me tietysti haaveiltiin, näkevämme ja ehkä jopa kuvaan. Ehkä seuraavan kerran, seuraava kettu.





Tyylikästä, kerrassaan. Hienon häntänsä kansa kulkee.


perjantai 21. lokakuuta 2016

Onnentyttöjä




Hitsi, täällä on niin hienoa.
Niin on.
Että sattuikin juuri täksi päiväksi.
Kyllä, ajattele että sattuikin.
On täällä hienoa.
Ai että onkin.
Kato tuota, mitkä värit.
Kuuntele, ei kuulu mitään.

Ollaan me kyllä onnentyttöjä.
No niin kyllä ollaan.

Nytkö pitää mennä, joko pitää ajaa lujaa.
Kato, tuossa se meijän norppa nyt on.

Nyt se on tuolla, sehän tulee tänne.
Voi että saatiin vielä tuokin.
Onkohan se meidän oma kuutti.

Heihei norppa, senkin nenäeläin. Voi hyvin. Nähdään keväällä.












Kiitos ja näkemiin näille paikoille. Odottelemme kohtaamista jään ja lumen myötä.


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Mummolan pihassa



Mummolan pihan pieni söpöläinen orava. Sitä seuratessa ei voi olla muuta kuin hyvä mieli.















Heippa!





keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Ihmeellisten äänien aamu



Mökki jo vähän viileä illallisen lämmityksen jälkeen. Herään ja tajuan että on kirkasta, on aamu.
Joku nuttu niskaan ja kalsarit jalkaan ja ulos äkkiä, pian. Aurinko, tyyni ja usva.
usva valuu ja liikkuu mantereeelta kohti vettä ja katooa kauniisti liikehtien kohti taivaita.


Taivaalta kuuluu hanhiparvien ääniä. Näen niiden lentävän korkealla metsän päällä. Ääniä kuuluu pitkään.

Ihmeellinen joutsenen ääni ja kaksi jotenkin outoa hahmoa lentää toiselta puolelta vastavalossa.

Ajattelen aamukahvia, vettä kiehumaan ja evästä esille. Siinä vaiheessa kuuluu tikan naputus, sitä on käytävä katsomassa. Se on käpytikka, valkoselkäistä ei ole nyt näkynyt tontilla.

Asetun ulos istumaan kahvini kanssa, kuppi jää jäähtymään pöydälle kun hiivistelen pitkin rantaa katsomaan ihmeellistä kujerrusta. Pientä hienoa, kuin kyyhkynen. Se on närhi, rääkäisee itsensä tunnettavaksi ja lentää äkkiä pois näkyvistäni.

Teeri aloittaa vaimean kukerruksen ja palaan kahvini äärelle. Tinttien parvi touhuaa mäntyjen latvoissa ja käyvät hanakasti laittamieni siementen kimppuun. Punarinnan sirputus kuuluu pensaikosta ja pian se jo tuleekin touhukkaasti näkyville ja vipeltää välillä maassa, puunrungoilla ja oksilla, kaikkialla yhtä aikaa.

Varis huutelee männyn nokassa pitkän aikaa, ihan selvästi se matkii välillä korppia. Pitkään viipyi ennenkuin tajusin että variksesta sekin ääni lähtee.

Ihmeellinen hieno, tyyni hiljainen aamu. Ja kun suljin silmäni auringon lämmössä kuulin vain lintujen siipien pyrähtelyä ympärillä.

Ja minä juttelin niille tinteille.
















Ja sitten me soudettiin.














ps. Ne ihmeelliset joutsenet olivat kanadanhanhia, tässä kotimatkan katsomo.