sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Sosiaalista elämää


Tänään Lilli vietti aikaa junnujen jalisturnauksessa. Poijjaat pelasivat eikä Lilli ollut moksiskaan ihmisvilinästä.
Mitähän me seuraavana, käydään kaupungin kaduilla?
Hienot uudet valjaat :o)

Oppia ikä kaikki


Lilli on ollut taas reipas työläinen, vähän löysempi viikko kuin edellinen. Työmatkalla löydettiin kevään ensimmäiset leskenlehdet. Entäs roskia! niitä on niin paljon, Lilli haluaisi kerätä ne kaikki, roudaa milloin uudenvuodenraketteja tai tupakannatsoja, ei kiva. Yök. Viimeiset lumipenkat on mielipaikkoija piehtarointiin, mutta kun nekin on täynnä sontaa. Yäk. Halutaan mehtään.
Noh, tallin oikeaa hevosen sontaa ei lasketa, sehän vain maistuu hyvältä. Kun viikonloppu aamuisin mennään tallille, niin Lilli hyvin käskevästi singahtaa ovelle väkyttämään "pian, täällä on minun porkkanat ja kuivat leivät".
Tänään pakkasaamun jälkeen Lilli löysi oman vesilähteen huuhtoakseen leivänmuruset kurkusta alas. Näppärä eläin. Selviytyjä.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Piilosta



Tänään Lilli leikki piilosta. Se oli hauskaa ja riemullista!

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Sunnuntai on lepopäivä



Sunnuntai on sohva, iskän kainalo ja taskun salaiset herkut.

Leikkipäivä - orava kanta lisääntyy



Nyt kun kävyt on syöty niin voitasko nyt taas leikkiä sitä pakettileikkiä, että tää niinkun ois paketissa ja se painis tätä ja sitten tää näykkis täältä alhaalta?


lauantai 17. huhtikuuta 2010

Työssäoppimista



- Kuka sielä, onko se rrrrrakas?! Hei lakas......




- Minä en lakasta sinua, jos sinä pulet minua...




- Hyvä kulta, nyt minä taas lakastan sinua!



Erja katsookin isännän ja koiran käytöskoulua, kyllä Erja osaa!

Keikalla jälleen






Lillin keikkabussi on niellyt kilometrejä kiitettävästi. Pentunen on ollut töissä koko viikon, perjantai ainoa vapaa. Lilli on matkustanut polleasti etupenkillä maisemapaikalla, pusuteltavat kaverit etupenkillä ovat vain vaihtuneet. Asiakkaat ja kollegat saavat saman kohtelun.


Kauhea takaisku Lillin sielunelämässä sattui, kun telkesin sen häkkiin yksin jäämään työautoon. Ei se siitä tykännyt, kiljui minulle kurkku suorana kun palasin ruokailemasta. (Kävin muuten kiinalaisessa taas, oli niin hyvää ja edullista :l)
Olin varma että nyt on pennulla jokin oikea paniikki, hätäkauheus sattunut, otin äkkiä ulos häkistä. Ei mitään, piti vaan siirtyä tyynenä omalle paikalle etupenkille. "Joko mennään taas?! Etkä pistä minua enää sinne häkkiin!"

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Sivistystä




Treffit Tapsan kanssa kadulla ja ihka oikella kävelylenkillä yhdessä. Niin isot koirat tekee! Ja sivistyneet koirat osaavat olla kiljumatta koko aikaa kurkku suorana muille. Nih. Meidän Lilli osaa - melkein.
Joskus asiaa vaan on niin paljon asiaa, ettei pysty pidättelemään. Ja onhan maailman saatava tietää että Valo lankeaa kaikelle kansalle. Olkaa hyvä - täältä minä tulen. Vuh!

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Viisautta











Meidän Lilli se vasta viisas on, itse meinasin olla tyhmä enka tajuta...

Odotettu hetki vihdoin koitti kun päästiin jäitä pitkin mökille yöpymään. Parin kilometrin matka potkuroitiin ja Lilli reippaasti kipitti koko matkan.
Mökillä sai ottaa pihapiiriin haltuun kaikessa rauhassa, ensin piti tarkkaan seurata Pasin touhuja ja mennä perässä. Pikkuhiljaa löytyi omat hommat ja malttoi portailla istuen katsella rauhassa maailman menoa. Pasilla on hyvä apulainen päivystytehtävissä.

Iltaretkelle norppatutkimusten pariin lähtiessä piti jo Pikku-Tassu jättää nukkumaan mökkiin, ei neitonen päivän mittaan lepäillyt.
Huh. Energinen mimmi. Joo, ja oikein hyvä ruokahalu! Mökin alta löytyi joku pääkallo ja luita, niistäpä riitti iloa ja purtavaa.

Sarjassamme kuinka opetetaan koiralle... tällä kertaa opetamme pelastusliivien käytön. Toimitaan seuraavasti: otetaan pentu, puetaan sille pelastusliivit ja lähdetään liikkeelle.

Se viisaus! siis asuu Lillissä, koska Lilli osaa itse pyytää repun kyytiin!
Tässä tapauksessa jäätä pitkin kotimatkalla potkutellessa Lilli hypähteli potkurin istuimella olevaa reppua vasten, kunnes tajusin, se oikeasti halusi kyytiin.
Nappasin sen reppuun ja matka jatkui, toinen siinä tyytyväisenä notkahteli potkujen tahtiin ja kun määränpää lähestyi niin hyppäsi vaan vauhdissa pois kyydistä ja kipitteli määränpäätä kohti.

Oi, se varmaan kuvitteli olevansa oikea porokoira oikean kelkan kyydissä....