sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Melkein paistettua sammakonkoipea



Hieno iso rupisammakko kömpi nuotiopaikalla kankein jäsenin. Vaivalloisen oloisesti se - ei todellakaan loikkinut, ryömi hissukseen. Katselin läheltä ja melkein ihastuin sen pullottaviin silmiin.
Toivotin sille hyvää kevättä ja jatkoin muissa touhuissa.

Lähtövaiheessa huomasimme sen löytäneen auringon ja nuotion lämmittämän kiven, jolla se oleili.
Se jatkoi matkaansa kohti lämmintä hiillosta, sitten se jatkoi matkaansa kohti savuavaa hiillosta!
Siinä vaiheessa se teki yllättävän ketterän loikan pois tulikuumasta paikasta ja vetäytyi kiven koloseen miettimään tekonsa viisautta.

Näin se luonnonvalinta toimii. Oppikohan se mitään lämmöstä ja liiasta lämmöstä...





Varhainen mato tulee napatuksi



Olen aina miettinyt sitä sananlaskua varhaisesta linnusta, onko se nyt sitten se ainoa hyvä vaihtoehto. On siinä toinenkin näkökulma, sen madon kannalta jos asiaa miettii.


Kuka nappaa kenet, sitäpä lähdimme aamulla viidelta katselmaan. Oli aika kylymä ja tuulikin riuhtoi lintutorneissa joita inventoimme hyvällä vauhdilla. Peruslintuja ei mitään ihmeellistä osunut meidän näköpiiriin, kuulopiiriin tai onnettomiin kiikariin joilla toivorikkaasti jotain yritän nähdä.

Olihan sitä lintuja paljonkin, mukava reipas aamu. Tauolla nuotiolla paahdettua lohivoileipää, nokipannukahvit ja lettuja.
Laulurastas ja punarinta pitivät taustalla konserttia. Taivaanvuohi säesti.






















Nallukka

Löysin itseni taas jäältä, maisemia ihailemassa. Valoisa aurinkoinen pakastava aamu muuttui pilvirintaman myötä hetkeksi uhkaavan tummaksi.



Yöllä jäällä oli kävellyt muitakin, joko iso mies paljain varpain tai nallekontio, metsänomena.
Huomenta karhu! Ei tarvitse tavata, voit mennä omia matkojasi.


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kevät tulee jäitä pitkin

Minä onnellinen vuorotteluvapaalainen sain ottaa vastaan kevättä jäillä. Vesi, olipa se sitten vaikka jäässä - se vaan on minun oma paikkani.

Norpanpesälaskenta - mikä ihana tekosyys lähteä päivittäin liikkeelle, sen myötä tulee rauhassa tarkkailtua ja tutkittua kaikkea mitä luonnossa tapahtuu.
Joku voisi sanoa ettei siellä mitään tapahdu, hiljaisuudessa.

Kyllä tapahtuu, entistenkin tapahtumien jäljet ovat näkyvissä. Joku on menetteänyt henkensä ja vain kasa sulkia on jäljellä, hirvi on pudottanut sarvensa.
Jäljet ja äänet kertovat jatkuvasti omaa tarinaansa.

Hiljaisuus ja rauha ovat suklaata sielulle.

Reilussa viikossa se kevät sitten tuli, ensin sateet saivat jäät lainehtimaan, veden löydettyä tiensä jään läpi, muuttui keli taas ihanteelliseksi potkurointiin. Aamukylmä kovetti jään hetkeksi, iltapäivällä hikoilutti sohjossa ja henkilökohtaisessa saunassa pelastuspuvun sisällä.

Ensin seurana olivat lokit, sitten alkoivat joutsenten ylilennot. Töyhtöhyyppien parvet olivat seuraavana ja pian jo mustarastas luritteli metsänpuolella.
Joku päivä lauluun yhtyi peippo ja viimeisinä kertoina istuimme västäräkin kanssa samoilla luodoilla evästauolla.

Sanatonta onnea.


















tiistai 16. huhtikuuta 2013

Heijastuksia ja kuutinvillaa

Odottavan aika on pitkä, tässä on koko huhtikuun alku odoteltu öiden lämpenemistä ja lumien sulamista.

On tehty havintomatkoja jäälle ja tarkisteltu tilanteita niillä mahdollisilla norpan pesäpaikoilla. Osallistun tänäkin keväänä vapaaehtoisena pesälaskentoihin.

Kiitos vesisateiden, vettä on jäällä ihan riittävästi. Välillä ei ollut ihan varmaa, onko siellä tuulessa väreilevän veden alla jäätä - no onhan sitä, aivoille sitä vaan on vaikea todistaa kun silmä kertoo ensin muuta.


Retki jäälle on mielenkiintoinen ja hyvin märkä, vaan ei yhtään turhasti alkanut tämän kevään tarkkailut.

Sieltähän löytyi kuutin villaa!

Oli ilo ja riemu, tutkimustoimenpiteet tehtyämme siirryimme toiseen maisemaan juomaan juhlakahvit.

Päivät jäällä tarjoilevat hienoa kokemuksia, kauniita näkyvä, maisemia ja värejä.















maanantai 8. huhtikuuta 2013

Synttärit!

Vähänkö hieno kakku!

Jauheliha-kananmuna sisusta peittää kermaviili, koristeena perinteiset HK-rinkulat
kaiken kruunaa ahvenkynttilät.

Juhlaväki kirjaimellisesti aisti suuren juhlan tunnun jo heti ovesta sisään astuessaan.
Päivänsankari myös aisti iloisena pussillisen lahjoja, pussin sisältönä broileria, kasviksia, luuta ja rustoja, paistettuna sekä raakana.

Juhlaväki alkoi painia, välillä vieras täräytti isäntää vähän käsilaukulla, kun isäntä alkoi olla liian innokas.
Vieras kuitenkin korvasi tämän kivahduksen välittömästi nuolemalla isännän korvat.

Pikkulilli oli iloinen Wäpän synttärijuhlista!












Kiitos Wäbä!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kelkkajengi ja hiivatin hippiäinen


Rentomeininki.





Kalastin, sain yhden ahvenen, minkä jälkeen siirryin zoomailemaan kameran linssin läpi ohitsekiitäviä hetkiä.
Valkoistakin valkoisemmat lokit kävit katsomassa meitä, eväiden toivossa, ei ollut vielä mitään ojentaa.


Pälvellä metsänraunassa puuhasteli jotain pientä, niin pientä etten silmälasittomilla silmälläni edes meinannut nähdä tyyppejä. Äänestä kuulostelin hippiäisen olevan liikkeellä, ihan tsägällä osui kameraankin.







Tyytyväinen kelkkajengi teki kotimatkalla kuvioita.