Valmista tuli

Viisi päivää virkistystä alkaa olla paketissa. Ensimmäisenä aamuna uinnin jälkeen, aivan yllättäen siinä käytävällä kävellessä, päässäni alkoi soimaan Mamma Mia ja olin Meryl Streep kreikan saaressa tanssimassa ystävien kanssa.
Olen siis viihtynyt.

Olen oppinut monia uusia juttuja, kuten sen että kylpylässä kannattaa olla kylpytakki, konkarit tietävät. Minä olen aloittelija, mutta olen saanut naisten saunassa hyviä vinkkejä. Olen myös oppinut miten taivaallisen hienoa on uida rauhassa yksin, omistaa koko uima-allas, ei tarvitse väistellä muita.

Jalkahoitoa odotellessa opin sen että ihailemani kirjailija Heikki Willamo asuu täällä Karjalohjalla. Ehkä olisin pyytänyt toimittajan ominaisuudessa audienssia jos olisin aiemmin tajunnut. Ei muuten huono kuntoutusosaston odotushuone jos luettavana on Willamoa Huuhkajavuorella.

Olen ollut elämäni ensimmäisessä jalkahoidossa ja minua on hierottu pariin otteeseen.

Kolme kertaa päivässä valmiiseen ruokapöytään - olen senkin kestänyt kuin mies.


Olen virkistynyt - olen valmis.

Joko voi suunnata kohti pohjoista...

Fiskarin ruukilla

Tehän tiedätte, Fiskarin ruukki - vakioaihe Life Style -lehdissä.
Minäkin olen vuosikaudet tiedostanut paikan olemassaolon ja toivonut pääseväni käymään. Pääsinhän minä nyt kun se tässä lähellä sijaitsee.

Porhalsin ensimmäisenä kahvila-suklaapuotiin.
Oi, oi, se passion-vadelma-vanilja systeemi oli tosi herkkua.
Ostin huolellisen valinnan jälkeen muutaman eri makuja edustavan suklaapalleron mukaani.

Siihenpä se ruukki-into sitten lopahti, kävi kuin muissakin suosituissa ja matkailijoiden kansoittamissa paikoissa - liikun liepeillä enkä osaa imeytyä ytimeen.
Tosin luulen että se ydin vaatii paksua rahapussia, kaupankäynnistähän tuollakin on kuitenkin kysymys.
Mutta voisihan sitä asettua piknikille puistoon ja nauttia ympärillä olevasta tunnelmasta ja historiallisen kauniista maisemasta.
Ehkä sitten toisen kerran.


Tästä käyskentelystä bongasin kuitenkin pienet suloiset untuvaset telkänpoikaset.
Lilli tapasi Daltonin.
Ja kuinkas moni turisti menee siihen jokeen kahlailemaan, Lillipä meni :o)

Sitten me mentiin shoppailemaan - siihen Fiskarin Siwaan.

Minusta se on vaan niin hienoa siinä historiaa ja tyyliä pursuavassa hand-made, ekologia ja kansainväliset turistit tummissa puvuissa -katukuvassa, se vaan niin hienoa että Siwa on siinä - aina lähellä.

Karkalin luonnonpuisto

Niemi sijaitsee tässä majapaikkamme vastapuolella, vettä pitkin hetki vain, mutta autolla piti ajella muutamia hetkiä sinne päästäkseen. Luonnonpuistoon ohjaavia viittoja löytyi vasta siinä viimeisillä metreillä, sitä ennen piti osata ihan itse tulkita karttaa löytääkseen oikean risteyksen. Ehkä sinne ei liikaa halutakaan kulkijoita.
Kuljeskelin polkuja, ihan pisintä reittiä on kerennyt, ilta painoi päälle.

Mustarastas hallitsi äänimaailmaa, käpytikka lennähti näkyville. Paikan tunnuslintu pähkinähakki seuraili kulkuani jossain takavasemmalla, eikä välittänyt esittäytyä.

Paikalla olleen torpan muistona on enää niitty.

Polulla lötkötti jättimäinen ukko-etana!

Paluumatkan niityillä rusakot ja ketut olivat liikkeellä.

Suloista

Karkalin luonnonpuiston parkkipaikalle oli suloista menoa kun Lilli löysi Sulon ja toisinpäin. Oi, ne kävivät niin hyvin yhteen ja leikki sujui heti ensi silmäyksellä.
Olivat niin sävy sävyyn väreissäänkin.
Nopeuskin oli sitä luokkaa ettei kamera ehtinyt ihan mukaan.

Terveisiä Sulolle ja kiitos kivasta leikkituokiosta. Toivottavasti luolassa näkyi paljon lepakoita :o)
Kun tulette Savoon luontoretkille, niin otetaan uusiksi!

Paimenkoirat Astraliasta ja Suomen Lapista olivat kuin kaksi marjaa.

Virkistyin fillarilla

Tähän voisi tottua, varhaiseen aamukävelyyn, uintiin ja etenkin valmiiseen aamiaiseen. Tänään aamupäivän virkistystä lisäsi vielä hieronta.

Iltapäivällä vuokrasin fillarin ja laajensin reviiriä.

Harakan poikaset oli hypänneet pois katajapesästänsä ja hyppelehtivät pusikosssa, piilosta leikkivät. Huvittavan näköisiä otuksia ilman kunnon pyrstösulkia.

Joko mä sanoin että ruoka on hyvää!

Iltakävely

Sateen jälkeen oli paljon noita etanoita.

Huvikummussa

Jokukumpu tämä on, tämä meidän virkistysloman paikka. Ja kyllä muuten loma toimii, pitää se minkä lupaa - aamulla seiskalta silmät auki, kävelylle Lillin kanssa, aamu-uintiin, vesijumppaan, aamiaiselle, kävelylle, lounaalle... Olen niin virkeä että ei tule päiväunimatti kylään, vaikka odottelin.

Täällä on kaunista, ikivanhoja lehtipuita, pieniä kujia, laululinnut konsertoivat. Mä luulen että en tarvitse mennä ohjattuun rentoutumishetkeen, olen jo siellä.

Saakohan tämmöisten leikkipäiväunien jälkeen mennä päiväunien jälkeiselle herätys kahville Vanhan Piian herkkulaan?