torstai 6. joulukuuta 2018

Itsenäisyydenpuisto


Kameran kanssa nauttimassa itsenäisyyden päivästä, Itsenäisyydenpuistossa.

Rauhallista on, kaunista. Joutsenet kimaltelivat juhlan kunniaksi.








sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Marraskuu, selviytymiskeinot osa 2



Marraskuu on yksi pitkä vuodenvaihde. Tämä on pitkä yö jossa vuosi kypsyy.
Turhuudesta päästää irti, tilaa jää uuden kasvulle. Silmulla ollaan.














tiistai 13. marraskuuta 2018

Marraskuuta sikisokin



Marraskuun kuvia vuosien varrelta, näillä on menty ja vaihtelevalla menestyksellä selviydytty.













keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Kun Luna huokasi


Luna palasi kotikulmille pentumaailman jälkeen, viipyi hetki ennenkuin päästiin yhdessä saareen.

Kuten normaalistikin Luna tuli auliisti puettavaksi pelastusliiveihin ja juoksi veneeseen. Kun vene käynnistyi ja nokka suuntasi selille niin tunsin Lunan innon ja onnen.

Veneestä hyppäsi luvatta laiturille ja kiersi tontin kaikkine liiveineen, tarkisti hajut, kutsui Lillin leikkiin. Kävi välillä pelastusliiveistänsä irtautumassa. Kyllä selvästi tunsin erityisriemun, häntä vatkasi ja minua piti käydä välillä tönäisemässä.







Maastonvärinen eläin.



Kun olimme käyneet yhdessä sienestämässä ja istumassa kalliolla, tutkineet taas kerran äänet ja tuoksut niin oikein kuulin huokaisun. Luna makasi tai istui terassilla, katseli lintuja. Puhekupla pään päällä jatkoi huokailua.






Meillä oli kaikki oikein hyvin.


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kaupunkikävelyillä



Kesän rauettua on lähiluonnon vuoro, kaupunkilävelyiden kohteeni ovat puistot ja kosken rannat.

Kotikaupungin monenlaiset luontopaikat ovat vakiokohteeni, en pysty kuvittelemaan marraskuun harmaita päiviä ilman luonnon antaamaa värihoitoa. Pienet iloiset välipilkut rauhallisten loppusyksen värien joukossa.






Mustapääkerttunen viipyilee Itsenäisyyden puistossa.


Lintujen herkkupöytä löytyy koristeomanpuusta.







Koskikara on saapunut Ämmänkoskelle, talven ilo.





Tiklin pyrähtää lentoon tien varren heinikosta, palaa pian takaisin kun malttaa odotella.



lauantai 1. syyskuuta 2018

Hiekkapuhallus Hailuodolla




Kävinhän minä elokuussa Hailuodossakin, työmatkalla olin.

Kuuman automatkan jälkeen vallitseva sana oli myrsky! Olipa se hieno tuuli. Kävellä piti etukenossa, kuvaaminen oli hankalaa koska tuuli riepotti kameran putkiloa.
Luonnetta vaati kävellä dyynien läpi rantaan koska hiekkapuhallus pisteli miljoonin neuloin kaikkialle missä paljasta ihoa oli.

Myrskyähän olin aina Hailuodolta toivonut. Nyt sen muistan pitkään, lämpimän meren ja vavisuttavan tuulen.












Aivan mahtavaa, mahtavinta oli kun tajusimme että tuonne tyrskyjen sekaan uskaltaa mennä - ei uimaan, mutta seisomaan ja antaa aaltojen vyöryä ylitse. Vesi oli lämmintä, sai nautiskella vaikka olihan se myös vähän jännittävää, oli aikamoista myllerrystä.

















ps. Emu - tulipahan nähtyä. Varsinkin kuultua, hieno bassoääni sillä on.