Viipyilin vielä päivän sulilla vesillä ja soutelin reviirini, samalla asialla oli muitakin.
Illan suussa hyvästelin saareni ja katselin maisemakallioni vesiltä päin.
Pian nähdään taas.
Kiitos maailmankaikkeus näistä päivistä. Kaksi päivää kotonna ja flunssakuume nappasi naisen levolle. Alkaa jo tympiä sisäilma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti