keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Kun Luna huokasi


Luna palasi kotikulmille pentumaailman jälkeen, viipyi hetki ennenkuin päästiin yhdessä saareen.

Kuten normaalistikin Luna tuli auliisti puettavaksi pelastusliiveihin ja juoksi veneeseen. Kun vene käynnistyi ja nokka suuntasi selille niin tunsin Lunan innon ja onnen.

Veneestä hyppäsi luvatta laiturille ja kiersi tontin kaikkine liiveineen, tarkisti hajut, kutsui Lillin leikkiin. Kävi välillä pelastusliiveistänsä irtautumassa. Kyllä selvästi tunsin erityisriemun, häntä vatkasi ja minua piti käydä välillä tönäisemässä.







Maastonvärinen eläin.



Kun olimme käyneet yhdessä sienestämässä ja istumassa kalliolla, tutkineet taas kerran äänet ja tuoksut niin oikein kuulin huokaisun. Luna makasi tai istui terassilla, katseli lintuja. Puhekupla pään päällä jatkoi huokailua.






Meillä oli kaikki oikein hyvin.


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kaupunkikävelyillä



Kesän rauettua on lähiluonnon vuoro, kaupunkilävelyiden kohteeni ovat puistot ja kosken rannat.

Kotikaupungin monenlaiset luontopaikat ovat vakiokohteeni, en pysty kuvittelemaan marraskuun harmaita päiviä ilman luonnon antaamaa värihoitoa. Pienet iloiset välipilkut rauhallisten loppusyksen värien joukossa.






Mustapääkerttunen viipyilee Itsenäisyyden puistossa.


Lintujen herkkupöytä löytyy koristeomanpuusta.







Koskikara on saapunut Ämmänkoskelle, talven ilo.





Tiklin pyrähtää lentoon tien varren heinikosta, palaa pian takaisin kun malttaa odotella.