sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Tähtikirkas päivä Inarissa



Päivät tähtiä täynnä, tunnettuja ja pidettyjä maailman-, saamenmaan- tai oma kylän tähtiä.







Joillekin on annettu erityinen lahja.

Olipa hän sitten maailman kuulu Mari Boine tai Angelin kylän mummo ja pappa. Joistakin vain karisma ja loistaa kirkkaana ja valaisee lähipolkujakin.

Niillas Holmberg kuuluu samaan tähdistöön. Nuori mies joka keskustelee lintujen kanssa ja omistaa kauniin äänen, eihän häntä voi olla kuuntelematta. (Ja makoilee tunturissa koira kainalossa!)

Monta hienoa elokuva, musiikki, taide-kokemusta vilahtelee mielessä.

Kotimatkalla Junassa.




lauantai 2. helmikuuta 2013

Nyt tiedän

Mari Boine, nyt minä tajuan mistä toiset ovat puhuneet.
Hän on noita joka nappaa kyytiinsä ja vie matkalle joka hengästyttää ja väreilyttää.

Enempää ei pysty kertomaan, olipahan vaan uskomaton kokemus. Näin se vaan kuulemma ensikertalaiselle käy.

Ihan sen vaan annan vinkkinä, että jos jossain Suomen rajojen sisäpuolella hän esiintyy, niin mene.




Skabmagovat tunnelmissa

Pohjoinen elokuvan juhla on hyvässä vauhdissa.
Ystäväni ympärillä ja laadukkaita elokuvia.

Peffan puutumista, vaatteiden vaihtoa veskissä, kiireistä välipalaa ja viiltäviä analyyseja elokuvista.

Hirveen kiire täällä lapissa :)



















torstai 17. tammikuuta 2013

Kepeä askel


Normiaamuna se en ole minä joka aamulenkille rientää. Eläkeläinen ja Lilli käpäisevät ulkona pimeyden vallitessa, minä äkäilen jos ääniä kuuluu ja jatkan unia viime tippaan.

Jos normiaanu olisi sarastukseen herääminen, auringon nousu ja lippavinossa pitkin metsiä ja jäitä voisi kävellä. Kyllä, iloisemmin aamuni aloittaisin.






Kiitos aurinko. Valoenergialla koko päivästä tuli hyvä, sopiva lautaus. Jos vielä vähän huomiseen riittäisi.



sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Puistomestarin työt ja sekavan vakavat aatteet



Eräs ihmistyön ammattilainen vakuutti äskettäin nuorelle henkilölle ettei tarvitse olla huolissaan, yhteiskunta pitää kaikista huolta, kukaan ei jää yksin.

Kun taas kerran kantautuu viesti yhteisömme nuoresta joka päättää päivänsä sillalta hyppyyn, niin en usko tuohon yhteiskunnan aukottomaan huolenpitoon.

Toki olen osa sitä yhteiskuntaa, usein tämä yhteiskunta ajelee vihreällä Skodallaan hakemaan ihmisiä kyytiin kotoa ja menemme yhdessä psykiatrialle, päihdehoidolle tai kauppaan, kävelylle puhumaan niitä näitä.
Yhteiskunta muuttuu tässä tapauksessa ihmiseksi, jolla on nimi - nimen omistava ihminen tapaa toisen ihmisen, hänellä on nimi ja hänellä on hänen oma elämänsä.

Oman elämänsä tarinan tämä hetki menossa.

Hetken olen osa sitä tarinaa, jos voisin jättää positiivisen jäljen, se olisi tärkeintä.
Ajattelin että tämä ei voi jatkua näin, omaa paikkakuntaamme on koeltu viimeisen vuoden aikana liian monilla traagisilla tapahtumilla.

Näin ei voi jatkua.
Mitäs tämä yhteiskunta tekee taatakseen sen mistä em. ammattilainen puhuu?

Itsemurha on myös valinta, mutta entäs jos sillä hetkellä ei vaihtoehtoa ei pysty näkemään, eikä kukaan sitä ole näyttänyt, että tuolla kaukana tie on olemassa.
Sinne vain pitäisi yhdessä kahlata.

Sitä mitä kysyn. Onko tietä näytetty?


Monia siihen liittyviä ajatuksia mietiskelin hiihtoretkellä umpihangessa.


Muistelin tietoa mari-kansan pyhistä lehdoista ja tunsin hengenheimolaisuutta heidän uskontoon, siihen että puut ovat pyhiä ja niiden kautta olemme yhteydessä jumalaan.

Temppelissäni hiihtelin, iloitsin monista päivän hyvistä uutisista ja kiittelin puistomestaria joka oli laittanut puille tuollaisia kauniita ruukkuja.






lauantai 12. tammikuuta 2013

Valon taitteessa


Aurinko näyttäytyi pilvien verhosta ja maisema valottui ja pienet lumihiutaleet vaelsivat valossa kohti maata.

Kun aamunpalan saa rakentaa puuhellalla ja kahvilla ollessa voi katsella tinttiparven ruokailua, niin silloin on hyvä päivä. Siitä sen tietää.






Kalajoukkueemme on vaihtoi nämä näkymät hetkeksi Floridan aurinkoon, joten sain uuden kalaverin.
Meillä oli kovin tyylikäs joukkue jäällä.





Raskas on ahkio kotimatkalla.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Ketkupolkkaa!


Nyt kun sain uuden uuden citypotkurin niin entisestään meno eikun yltyy. Lisävarusteltu hieno punainen, on kunnon heijastimet, on jalansijat ja on liukkaat uudet liukujalakset.

Lilli nautiskelee kunnon ravista potkurin veturina.

Hauskuuden jakajana on Sini ja Dimas.




Aamulla potkin taas töihin. Tuskin maltan odottaa.