Nallukka

Löysin itseni taas jäältä, maisemia ihailemassa. Valoisa aurinkoinen pakastava aamu muuttui pilvirintaman myötä hetkeksi uhkaavan tummaksi.

Yöllä jäällä oli kävellyt muitakin, joko iso mies paljain varpain tai nallekontio, metsänomena.
Huomenta karhu! Ei tarvitse tavata, voit mennä omia matkojasi.

Kevät tulee jäitä pitkin

Minä onnellinen vuorotteluvapaalainen sain ottaa vastaan kevättä jäillä. Vesi, olipa se sitten vaikka jäässä - se vaan on minun oma paikkani.

Norpanpesälaskenta - mikä ihana tekosyys lähteä päivittäin liikkeelle, sen myötä tulee rauhassa tarkkailtua ja tutkittua kaikkea mitä luonnossa tapahtuu.
Joku voisi sanoa ettei siellä mitään tapahdu, hiljaisuudessa.

Kyllä tapahtuu, entistenkin tapahtumien jäljet ovat näkyvissä. Joku on menetteänyt henkensä ja vain kasa sulkia on jäljellä, hirvi on pudottanut sarvensa.
Jäljet ja äänet kertovat jatkuvasti omaa tarinaansa.

Hiljaisuus ja rauha ovat suklaata sielulle.

Reilussa viikossa se kevät sitten tuli, ensin sateet saivat jäät lainehtimaan, veden löydettyä tiensä jään läpi, muuttui keli taas ihanteelliseksi potkurointiin. Aamukylmä kovetti jään hetkeksi, iltapäivällä hikoilutti sohjossa ja henkilökohtaisessa saunassa pelastuspuvun sisällä.

Ensin seurana olivat lokit, sitten alkoivat joutsenten ylilennot. Töyhtöhyyppien parvet olivat seuraavana ja pian jo mustarastas luritteli metsänpuolella.
Joku päivä lauluun yhtyi peippo ja viimeisinä kertoina istuimme västäräkin kanssa samoilla luodoilla evästauolla.

Sanatonta onnea.

Heijastuksia ja kuutinvillaa

Odottavan aika on pitkä, tässä on koko huhtikuun alku odoteltu öiden lämpenemistä ja lumien sulamista.

On tehty havintomatkoja jäälle ja tarkisteltu tilanteita niillä mahdollisilla norpan pesäpaikoilla. Osallistun tänäkin keväänä vapaaehtoisena pesälaskentoihin.

Kiitos vesisateiden, vettä on jäällä ihan riittävästi. Välillä ei ollut ihan varmaa, onko siellä tuulessa väreilevän veden alla jäätä - no onhan sitä, aivoille sitä vaan on vaikea todistaa kun silmä kertoo ensin muuta.


Retki jäälle on mielenkiintoinen ja hyvin märkä, vaan ei yhtään turhasti alkanut tämän kevään tarkkailut.

Sieltähän löytyi kuutin villaa!

Oli ilo ja riemu, tutkimustoimenpiteet tehtyämme siirryimme toiseen maisemaan juomaan juhlakahvit.

Päivät jäällä tarjoilevat hienoa kokemuksia, kauniita näkyvä, maisemia ja värejä.

Synttärit!

Vähänkö hieno kakku!

Jauheliha-kananmuna sisusta peittää kermaviili, koristeena perinteiset HK-rinkulat
kaiken kruunaa ahvenkynttilät.

Juhlaväki kirjaimellisesti aisti suuren juhlan tunnun jo heti ovesta sisään astuessaan.
Päivänsankari myös aisti iloisena pussillisen lahjoja, pussin sisältönä broileria, kasviksia, luuta ja rustoja, paistettuna sekä raakana.

Juhlaväki alkoi painia, välillä vieras täräytti isäntää vähän käsilaukulla, kun isäntä alkoi olla liian innokas.
Vieras kuitenkin korvasi tämän kivahduksen välittömästi nuolemalla isännän korvat.

Pikkulilli oli iloinen Wäpän synttärijuhlista!

Kiitos Wäbä!

Kelkkajengi ja hiivatin hippiäinen

Rentomeininki.

Kalastin, sain yhden ahvenen, minkä jälkeen siirryin zoomailemaan kameran linssin läpi ohitsekiitäviä hetkiä.
Valkoistakin valkoisemmat lokit kävit katsomassa meitä, eväiden toivossa, ei ollut vielä mitään ojentaa.


Pälvellä metsänraunassa puuhasteli jotain pientä, niin pientä etten silmälasittomilla silmälläni edes meinannut nähdä tyyppejä. Äänestä kuulostelin hippiäisen olevan liikkeellä, ihan tsägällä osui kameraankin.

Tyytyväinen kelkkajengi teki kotimatkalla kuvioita.

Miss Tyyne - suosikkimissini

Minusta Tyyne muistuttaa aivan Satu Tuomistoa - vai mikä se oli, tuo tumma entinen missi, nykyinen ihminen.
Eikö ole samaa näkyä ja liikkeetkin ovat samanlainen, Tyynekin pärjäisi tanssikisassa.

Koiralenkin varteen oli ilmestynyt korkeat puukasat koirille kiipeiltäväksi.
Lilli tykkää kiipeillä siellä.

Tuo hiivatin missi tunkee eteen!

Tyyne on kyllä ihan huippu, se juosta jolkottaa samalla tahdilla koko ajan, matkaa kertyy kaksinverroin mitä muilla. Tyyne kestää muiden tunteenpurkaukset niitä huomioimatta ja jos koirista sattuu eteen kun Tyyne on matkavauhdissa, niin Tyyne ei suinkaan kierrä - Tyyne vaan tyynesti hyppää yli.

Tyyne on mun suosikkimissi!

Parasta keväässä

... on kaikki!

Tänään oli heppapäivä, maastossa pitkin pitkin metsäpolkuja. Lumi täynnä eläinten jälkiä.
Mehtokukko on aloittanut soitimensa, jälkivanat kulkivat korven kuusikossa. Ensimmäistä kertaa onnistuin näkemään metson kiepin yöpymisen jäljiltä. Hienoja paikkoja oli matkan varrella.

Niin sitä sanotaan että hevosella pääsee. Sitä toista osaa tuosta sanonnasta en muista. Rahasta, mutta sitä kun ei oo.

Tyytyväinen olotila meillä kaikilla retkeilijöillä.

Iitukka vielä tutki mun kameraa. Se oli jännittävä.