Valokalenterin 11. kuva

Niinkuin elämässä, välillä paistaa ja välillä ei.
Silti etiäpäin, sano mummo ja laittoi isännän soutamaan.

Valokalenterin 10. päivä

Tänään - soutamisen keskellä - virallinen puheenvuoro.

Nuorissa on tulevaisuus. Kuhan saa vetämälläkin.

Valon 9. päivä

Aurinko laskee, viivytellään selällä, katsellaan auringon viimeiset säteet.
Kamera on käsillä, sanotaan; "kylläpä heti tuli viileä kun aurinko meni pois."

Soudellaan leiripaikkaan. Huomenna sanotaan sama uudestaan.

Valon 8. päivä

Oletan että tässä kuvassa juniorijalkapalloilijan eväät ovat traagisesti päässeet loppumaan kesken souturetken.

Valokalenterin 7. päivä

Tyyny on valmiina, pieni onkija voi kallistaa päänsä levolle kun väsyttää.

Kuvan onkija on nyt tuore äiti. Hyviä veneuinia toivotamme uudelle vesien kulkijalle.

Itsenäisyyspäivä, 6. kuva

Saimi Vendelin, Lehtoniemi vuonna 60-jotain.

Joka aamu kalastamaan verkot ja katiskat katsomaan. Vene kulki hänellä meloen. Yksin hän kävi, meitä lapsia hän kelpuutti mukaan.

Hän oli mummoni ja minä olen ylpeä siitä.

Kuva: Pertti Vokkolainen,

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Valon 5. päivä

Haukivesi, on 70-luvun alku.

Ongella ollaan äitin ja iskän kanssa. Isoja särkiä tuli roppakaupalla. Tuli sade - laitettiin sadevaatteet päälle.
Särjistä äiti teki suolasärkeä, siitä herkkua leivälle.

Jotain on maailmassa pysyvää - vene ankkurissa ruohikon vieressä.

Vain lapset vaihtuvat, kolmatta sukupolvea tässä ankkuroidaan ahvenpaikoille.

ps. vai onko se neljäs sukupolvi jos kyydissä on lapsenlapsenlapset?!