Alunperin piti lähteä pohjoiseen patikkajuhannukselle, mutta tekijät ja säät vaikutti siihen että päädyttiinkin tuuleen ja sateen tänne omille kulmille soutuveneilemään.
Vähän etuotto juhannukseen, mutta väliäkös sillä.
Illalla moottoriveneiltiin omaan rantaan. Säätiedoite povasi tuulta ja sadetta seuraavaksi vuorokaudeksi alkaen iltapäivällä.
Mehän tytöt seuraavana aamulla neljältä ja pistettiin airoilla koreaksi, soudeltiin pitemmän kaavan ja norppakivien kautta tulevaan kohteeseen. Aamu olikin varsin kaunis ja tyyni. Hyvissä ajoin ennen sadetta meillä oli jo lounas syötynä, teltta pystyssä ja olimme valmiita vielä sateiseen souturetkeen. Ihan kivasti tuulta heitti ja lorisi vettä päälle, niin paljon ettei kameraa kehdannut esille kaivaa. Vaan hätäkös tässä, koti odotti, lämpimät makuupussit ja hyvä kirja. Siihen oli panostettu että voisi viettää päivän teltassa lukien, sehän meille suotiin.
Lukemisen ja höpöttelyn lomassa välillä sateen rauhoittuessa käytiin ulkona syömässä.
Avarassa luonnossa näyttäytyi koskelopoikue, sitä touhua ja menoa puskassa istuen katseltiin.
Illalla oltiin jo syöty muutaman kerran, nukuttu ja luettu. Kyllä, aika tuntui ihanan pitkältä. Tuntui että voisi jo aloittaa uuden vuorokauden.
Aamulla sadepilvet poistuivat osittain, jäin vain tuuli ja sadekuurot. Oli juuri sellainen kesäpäivä että aurinko riisui takin ja sadepilvi kiirehti juuri silloin paikalle.
Soudettiin suojaisia poukamia pitin kohden seuraavaa yöpaikkaa ja välillä tuntui ihan kesältä.
Taukoiltiin rannoilla ja oltiin juuri siinä paikassa sillä hetkellä.
Ikuisuuden tuntu läsnä.
Olenko jo sanonut koskaan että paras ostos ikinä - Veto vitonen.
Kohteeseen päästäksemme jouduimme ylittämään suuren tuulialueen. Ensimmäisen ylitysajatuksen luovutimme ja päädyimme paratiisihiekkarannalle lounaalle, tyynellä rannalla aurinko kävi lämmittämässä meitä lounaan ajan, uimaankin päädyin.
Aikamme selälle zoomailtuamme pidimme reittineuvottelun ja päädyimme lähtöön. Vene on kyllä hyvä, mutta tyhmyyttä ei sallita vaahtoavissa aalloissa, voimat eivät saa loppua, onneksi saimme reitin rakennettua sivuttaiseen myötätuuleen joka kuljettaisi meidät suoraan kohteesen.
Pari kesää sitten soudimme yhdessä ensikertaa isoilla aalloilla, nyt jo tiedämme että hommahan toimii. Sini soutaa ja minä ohjailen.
Nyt oli vielä isompia aaltoja kuin aiemmin, välillä venettä pitää aalto aallolta kääntää sopivaan kulmaan. Tuulen alapuolisella osalla rantaa lähestyessä aallot ovat niin isoja että täytyy vain myötätuuleen mennä, välillä Sini on alhaalla ja minä keikun perässä korkealla ylhäällä. Viimeisillä metreillä ennen saareen suojaan pääsyä Sini sulkee silmänsä ja soutaa vain, pakko antaa mennä myötätuulessa suojaan ja siellä vasta kääntyä rantaa pitkin takaisin maihinnousu kohtaan.
Ja Lilli vaan makoilee veneen laidalla kaiken keinunnan ja tyrskynnän keskellä. Voisipa kuvata, mutta hetkeäkään ei voi olla soutamatta ja ohjaamatta.
Saaressa meitä vastaanottaakin retkeilijät jotka ovat pari päivää jo olleet tuulen saartamina, he ovat inkkarikanootilla liikkeessä. Onneksi ovat viisaita ja malttavat odotella.
Kuvissa näyttää lämmöltä, todellisuudessa pohjoinen tuuli jäähdytti tehokkaasti.
Väsynyt tai sairas järripeippo osallistui saarielämäämme, ei paljon meistä välittänyt. Oli oikein viihdyttävä toveri tähän juhlaan.
 | |||
 |
 |
| Sitä kuvattiin pitkään ja hartaudella, Lilli asetti itsensä tuohon jostain syystä. Taisi olla huolissaan. |
 |
| Iltapuhteiksi retkikumppanit askartelivat lusikkaa. |
 |
| Koskelon iltapuhteet liittyivät kalastuksen. |
 |
| Ja katso, tuli vuoden lyhyin yö. |
