Terveisiä kotiin, olen täällä herännyt jo aikaisin ja syönyt hyvin ja ulkoillut. Ruoka on täällä hyvää ja sitä tipahtelee myös muualle kuin kuppiin, sehän on yllättävää. Seuraan vaan tuota eläkeläistä.
Meillä on sitten tuon eläkeläisen kanssa tapana sohvailla aamu-tv:n seurassa kunnes se nainen joka asuu täällä herää.
Sohvassa näkyy tuossa se paikattu reikä, kun isäukkoni oli nakertanut uuden sohvan täytteet pihalle.
Aamupainit pidettiin tällä kertää pöydän alla, ajoin pian Lillin sieltä pois kun oli vähän ahdasta, mutta jäin itse sinne. Se olikin hauskaa, hykertelin kun hyökkäilin sieltä Lillin kippuun.
Lilli on silleen kivankokoinen että saan sen kuonon helposti suuhuni.
Sitten olikin aika esitellä itseni pikkukoiralle, kyllähän me viime kesänä tavattiin. Onpas pikkukoira kasvanut, sallin hänen tulla kylkeen kiinni, annoin sille oman keppinikin. Oikein on iloinen ja viisas pikkukoira, meillä oli asialliset keskustelut, jotenkin se vaan ymmärsi heti mitä sanoin.
Olin ihan tyytyväinen tähän seuraan, onnellinenkin, aina kiva tavata sukua.
Se nainen joka asuu siellä, se heilui taas kameran kanssa, päätettiin Lillin kanssa että pysäytetään pikkukoira hetkeksi tuohon meidän keskelle, niin se saa ne kuvansa. Se on paljon onnellisempi aina kun se ottaa jonkun valokuvan.
Lilli ei enää jaksanut poseerta, se kai kuuli mielessään namupussin rapisevan ja ryntäsi ihmisille. Luna jäi kanssani vielä kauneuskuvaan. Ollaan me. Täti ja lapsi.
Sekin lähti, yksin jäin seisomaan, koska mikäs kiire tässä elämässä. Paitsi että tänään on kuulemma ahkeruuspäivä, iltapäivällä joudun taas töihin. Muistathan sen Tyynen, menemme Tyyneä hoitamaan ja varmaan kanatkin pitää hoitaa ja eläkeläinen pitää viedä päiväunille.
Täällä on siis tämmöistä, normipäivää. Ei minulla vielä ikävä ole, mutta tulethan sitten hakemaan minut kotiin. Ensin hoidan kuitenkin vielä lapsia ja käyn kalassa.
Terveisin Lumo
ps. Lilli on hassu pikkuinen
