lauantai 14. huhtikuuta 2012

Jäljillä

Pääsiäisen aika tarjosi vielä hienot talviset olosuhteet ja uusi jäälle satanut lumi antoi mahdollisuuden seurata sitä elämää joka useimmiten pysyy päivisin piilossa.




Teeret pitivät soidinta jäällä. Teerikukko on laskeutunut jäälle ja lähtenyt siivet lunta viistäen ottamaan tonttia haltuun.
Hirvet olivat edelleen liikkuneet vilkkaasti, yksin ja ryhmissä. "Takavarvaskin" näkyy hienosti.


Ilveskissan jäljet yhytettiin jäällä, huomion kiinnitti jäljille pudonnut karvatuppo, joka oli peuran tai hirven karvaa. Seurattiin jälkiä pitkän matkaa ja karvoja löytyi jatkuvasti, löytyi myös jälkiä siitä kuin se oli laskenut kantamansa evään maahan ja vaihtanut sen kantopuolta, välillä viistävä jälki kulki tassujen vasemmalla ja välillä taas oikealla puolella.

Tässä se oli keskellä jäälaukeutta ilmeisesti säikähtänyt jotakin ja vaihtanut nopeasti suuntaa ja askellajia.

Siihen se kissa on istahtanut kaivamaan jotain. Mitään ei näkynyt. Takatassun jäljetkin näkyivät hienosti. Karvakin on taas tippunut kaivonnon ympärille. Meidän piti luopua jälkien tulkitsemisesta kun ne suuntasivat suoraan lakeuden poikki ja aurinko alkoi laskea. Piti jaksaa takaisin omille kulmille. Hyvää matkaa ilves!





Siirryttiin siitä sitten saukon jäljille, tuli niin hyvä fiilis. Se oli luisunut pitkiä matkoja, se on ollut hauska näky. Pitkän matkan se sekin jäätä pitkin kulkenut. Avantoja oli vielä harvassa. Näillä jäillä se käyttääkin hyväkseen norpan tekemiä avantoja. 


Kalasääsken pesä odottaa vielä hetken asukkaitaan, näyttäisi olevan remontin tarpeessa tuo koti.

Norpan räpyläinen on siinä, makuupaikallansa.

Saimaannorpan pesimärauhaa ei saa häiritä. Tämä kuva on otettu häiritsemättä norpan elämää, luvallisen pesänlaskennan yhteydessä

Ikävä kyllä ihmiset eivät aina ajattele, mitä voikaan olla sen hienon kinoksen alla
 josta hiihdetään ja haetaan mäenlaskun iloja. Moottorikelkoillakin on tietysti hienoa ajella ja katsella läheltä rantamaisemia, mutta Saimaan vesillä olisi tosi tärkeää muistaa aina se lumikinoksen mahdollinen asukki.
Ulkoapäin sitä ei voi huomata, mutta kyllä norppaäiti säikähtää kun joku täräyttää hiihtää katolta.



Norppaan liittyvät havainnot kirjataan välittömästi muistiin. Miellyttävä avotoimisto.






2 kommenttia:

  1. OIjoijoi, miten ihanaa elämää!! Ja mikä avotoimisto.

    VastaaPoista
  2. Ei tuon parempaa "duunia" vois ollakaan! Ja kaikki nuo saukot ja ilvekset, voihan vau!

    VastaaPoista