Se raukka näytti ensin kuolleelta ja kirota päräytin ja melkein kyyneleen tirautin. Ei se onneksi ollut, selälleen kellahtaminen oli vain se puolustusmekanismi.
Olinpa iloinen - pakolliset kuvaukset ja sitten laitoin sen rantakivelle, sinne kai se kuuluu. En kyllä tiennyt että niitä täällä suuren veden rannoilla edes elää, olin uskossa että ainoastaan pienissä lammissa. Noh, nyt tiedän paremmin.
Koko päiväksi riittää riemua tuosta, juuri vähän aikaa sitten innolla Lassin kanssa haaveiltiin sellaisen näkemisestä.
Lassi saa katsoa kuvan ja ehkäpä kesän tutkimusretkillä osaamme sitten etsiä kun tiedämme niiden täällä olevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti