Se on talavipäivän seisaus.
On aika tehdä taikoja ja auttaa aurinkoa kipuamaan jälleen korkeammalle taivaalla ja pitempään siellä loistamaan.
Pienen vilauksen kirkasta taivasta saimme, aurinkoa odoteltiin, ei se vain vielä tohtinut puiden latvojen takaa kivuta ylemmäs. Järven toisen rannan se valaisi.
Lämminhenkinen tapahtumamme onnistui hienosti. Kaikki ennakkoon ilmoittautuneet saapuvatkin paikalle potkuri auton katolla komeasti juhlakulkueen merkiksi.
Ruokailun jälkeen oli vuorossa potkuriparaati kylätielle ja kukkulan taakse kadonneen auringon valon metsästys.
Elämän Valo oli sentään tallella, se kulkee aina mukana, ei katoa.
Tienvarresta poimimme pajunkissoja ja mietimme että mikäs juhlasesonki nyt onkaan kyseessä, se kulkueen tonttukin kun muistutti sen jälkeen vähän noita-akkaa mustassa tukassaan.
Päätän raporttini tähän sipulikeiton jälkiruokana tarjoiltuun suklaaseen.
Seuraavaa juhla järjestetään kutevan matikan kunniaksi. Tapahtumaan on avoin pääsy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti