Hossan metsät hohtivat marraskuuta kauneimmillaan. Polku oli vapaalla kädellä piirretty kaunis viiva harmaanvihreässä maastossa.
Pakkanen paukutti jäätä, verhosi pitsillään maiseman.
Kylmä nipisti poskia. Aurinko antoi valohoitoa.
Nastakengät oli oiva valinta kävelyyn, nyt tajusin ettei märät pitkospuut ole ongelma. Syksyllä tuskailin Patvinsuon ja märkien pitkoksien yhdistelmää. Seuraavan kerran vain nastat alle ja menoksi.
Ilta tuvalla on pitkä, maailma tuli parannettua. Se on taas hyvä pitkän aikaa.
Eräripari 2012 oli jättänyt Hoilotusvihkon, hyräilyksi meni.
Tänne polkumme johtaa, luokse iltanuotion.
Sadun piirin ken kohtaa, tuntee metsän kaipion.
Tuli räiskyy nuotiossa, savu hiljaa leijailee
ja nyt illan tummetessa, metsä meille kuiskailee.
Kiitos Hossan maahiset, piditte taas ihmistä hyvänä.
Varaan jo loman vuoden päähän marraskuulle ennenkuin muut työpaikalla kerkiävät.
No tuollakin pitää sitten ehtiä käymään ennen kuin on eläkk, ja juu, olen jo, mutta joskus kumminkin, huoks! todella kauniita maisemia.
VastaaPoistaKiirettä pitää! Niin on monta kaunista paikkaa täällä kotomaassa.
PoistaHossa on hemmotellut kulkijaa. Alkutalven lempeässä valossa on mukava kulkea poluilla.
VastaaPoistaHienoja maisemia. Kattelin retkivideon Hossasta muutama päivä sitten juutuupista.
VastaaPoistaMahtava nähdä Hossan lumimaisemia. Kesällä siellä patikoimme ja kaunista silloinkin oli.
VastaaPoistaOhos hukkasin kommenttini jonnekkin. Kehuin siinä että postauksesi on kuin piristysruiske tähän mustaan aikaan. Aivan ihanat kuvat ja yhdestoista kuva on mielestäni ihan huippu. ( kuva jossa aurinko paistaa matalalta puunrungoille ja maassa oleville keloille) Sitä piti katsoa pitkään ja palata vielä parikin kertaa sen äärelle. Ihana!! Kiitos virtuaaliretkestä kanssanne :D
VastaaPoistaHyvä jos toimii näinkin!
Poista