torstai 11. huhtikuuta 2019
Myräkästä valoon
Täytyy rehellisyyden nimissä sanoa että kaksi päivää riitti. Sain lukea pari hienoa kirjaa ja fiilistelin niissä tunnelmissa, toinen kirja piti ahnehtia tänään loppuun vaikka ulkona paistoi jo aurinko.
Myräkkä oli kiva kokemus täällä, tuli mukavia valokuvia linnuista rauhoittumista sisällä. Mökkiä piti tietty lämmitellä vähän enemmän, vaikkei tässä lämpöä sisällä pysy, lautamökki ilman mitään talviominaisuuksia. Aamuisin herää aina viileään mökkiin.
Rannassa ulapalle katseleva norppakin sai talviturkin päällensä.
Tänään tuli aurinko, tuli jo ennustettua aikaisemmin aamupäivällä. Mahtavaa, aivan mahtavaa. Aloitetaanpa kevään tekeminen uudestaan.
Lumisulasta loisti silmään tamä lahottajasieni. Tipakka tai nastakka sanoi minua tietävämpi. Hieno se on.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2019
Piha täynnä lintuja
Tuli parin päivän lumimyräkkä, sehän sopi minulle ihan hyvin. Se tarkoitti sitä että koko saaren linnut kokoontuvat pihalleni ruokailemaan, täällä on oikein hyvä siemen- ja läskibaari.
Vimmalla ne ruokailevat. Itse en raaski juurikaan mennä pihalle että linnut saavat tankata rauhassa. Koko päivä menii niitä seuratella. Oiva piilokoju minulla, puuttuu vain objektiivireikä seinästä.
Pihalla on iso porukka tinttejä, muutama mustarastat, peippoparvi, vihervarpusia sekä urpiaisia. Punarintakin uskaltautuu jo siemenbaariin.
Pihapuut ovat kuin hedelmäpuita, hedelminä oksia koristavat linnut.
Ei päivää ilman laivaa. Helga mennä jytistää. J
maanantai 8. huhtikuuta 2019
Hitauden ylistys
Olen hidas, että voinkin olla mahtavan hidas. Osaan istua paikallaan ulkona kivellä, laiturilla, verannalla, metsässä, rannan kalliolla.
Tärkeästi huomioin kuinka peippo ja vihervarpunen kävivät juomassa rannan sulassa. Talitintti keräsi koivun nöyhtää pesärakennusta varten.
Ei mitään suunnitelmia eikä odotuksia. Uteliaana herään aamuun ja odotan mitä annetaan.
Uusia lintulajeja tulee miltei päivittäin. Punarinta vilahteli pitkin päivää, iltasella tavoitin sen kameraan rantakiviltä.
Käpytikkapariskunta oli tänään pihassa hilpeällä mielellä, lennähtivät leppien latvuksissa toisilleen huudellen.
Jotenkin silmä on oppinut näkemään puukiipijän nyt parin päivän aikana se on kiipinyt pihapuissa useampaan kertaan.
Kun lokki pihaan lensi ja katsasteli moneen kertaa lintujen läskitarjontaa, ei onnistunut sen osalta. Ehkä huomenna ongin ja laitan kalat lokille.
Suuren osan päivästä oli pilvistä mutta satoi vain kuuroja. Ulos piti laittaa toppatakki, sitten oli hyvä. Metsä näytti pehmeän vihreältä. Juttelin maailmalle.
Päivittäinen kävelymme, maisemakallion polkua. Lilli vei minut aamulla, itse olisin vain jähmettynyt sisälle odottamaan sadetta. Kävimme, sade tuli kun palasimme. Lämmitin saunan, laitan takkaan tulen. Luin kirjaa, katsoin ikkunasta kun peippoparvi istui rantalepissä. Lintujen ruokintapaikalla kävi kuhina. Sisällä mökissä ei.
perjantai 5. huhtikuuta 2019
Rytmi
Päiviin on tullut rytmi kuin huomaamatta, ulkona vietetyn päivän jälkeen on terveen väsynyt ja nukahtaa aikaisin, luonnollisesti herään aamun sarastukseen kun se akkunasta sisään kurkistelee.
Silmät auki, tervehdys Lillille. Ensin vilkaisu ikkunasta ettei nisäkkkäitä ole pihassa ja sitten yhdessä Lillin kanssa aamupissille. Laitan tulen hellaan, asetan vesikattilan siihen. Laitan Lillille aamuruoan, vien linnnuille siemeniä. Sitten vasta puen oikeat vaatteet päälle. Katselen kameran kanssa maisemia ja kuulostelen.
Teerien soidin kuuluu tyynessä aamussa kaikkialla, jossain kuuluu joutsenten ääniä ja pihapuussa titittävät tintit, palokärki rummuttaa - tänä aamuna tähän kuoroon on liittynyt eilen saapunut peipponen.
Vesi kiehuu. Menen sisälle aamupalalle, ikkunasta katselen aamun liikkeet. Tulevat mustarastaat, kolme koirasta ja kaksi naarasta. Samassa hetkessä vilahtaa myös uutena lajina punakylkirastas.
Sulaminen ei juuri edisty koska yöpakkaset palauttavat sen minkä päivä sulattaa.
Laivat kulkevat, jossain selkäytimessä se että niitä pitää joka kerta erityisesti katsoa. Kun olin lapsi ja olimme täällä vannhempieni ja siskoni kanssa niin laivoja kulki vähemmän, muistan sen että heräsimme öisinkin katsomaan jos laiva meni. Muistan yhden laivan nimen - Pälli. Se oli mahtavan iso, ainakin lapsen mielessä.
Käpytikka on koko päivän aktiivinen, ei enää säikähdä liikkeitäni niin paljon kuin muutama päivä sitten.
Koivutyttöperhonen, opinpa etsimään ja katsomaan, niitähän näkyi paljon ja monessa paikassa.
Mustarastaat huomasivat siementarjoilun.
Lilli katselee tätä kaikkea minun touhua kärsivällisellä hartaudella. Istuu tuossa tai hiipii perässä tässä aamunäytelmässä jossa tuijotetaan, hiivitään ja taas tuijotetaan ja mutistaan yksinään.
Tämän aamun huussireissuun sai vipinää kun huomasin kaislikossa niiailevan pienen lintusen. Onnneksi nyt oli kamera mukana.
Voi että pieni peukaloinen voi antaa hyvän lähdön päivään.
ps. tekninen urpous tuotti minulle kuvankäsittelyongelman, joten kuvat ovat vähän sinnepäin, mutta tarina korvatkoon tekniikan.
torstai 4. huhtikuuta 2019
Västäräkistä vähäsen
Unelmat on tehty toteuttamista varten. Jos ei nyt niin milloin, näitä asioita olen itseni kanssa keskustellut.
Olen tullut tulokseen.
Onnekas tapaaminen luodolla, pulmuset matkalla pohjoiseen. Lie levähtivät pyryn ja tuulen ajaksi.
Monenlaista keliä on ollut talvipäivinä kun olen saaressa käynyt, muutaman yönkin viettänyt mökissä.
Tinttien kanssa olen ahkerasti seurustellut, siemeniä ja läskipaloja laitoin. Läskipalat on lähteneet taitavasti korppien ja närhien matkaan jopa katiskalankaverhon verkon alta.
Siinä menee jäänmurtaja, se menee tuossa mantereen ja minun saareni välissä. Se tarkoittaa että jäin tänne saareen odottamaan kevättä, kesää, jäiden sulamista. On aika toteuttaa monen vuoden unelmani.
Kolme vuorokautta on kulunut, aurinko on paistanut sielussa sekä maailmassa. Paljon on pitänyt vain istua ja katsoa luontoa. Nytkin olisi jo kiire ulos. On tullut jo rytmi siihen että iltasella nukahtaa aikaisin ja aamulla herää ikkunasta sisään tulevaan aamun kajastukseen.
Aamulla kihelmöi mitä päivä tuokaan tullessaan. Eilen se toi jo ensimmäiset perhoset, suruvaipasta sain kuvankin, mutta koivutyttöperhonen oli liian kiireinen asettumaan kuvattavaksi.
Ja katso, aamun ensiaskelilla tänään - västäräkki. Siinä se istui huomaamattomana laiturilla.
Kaksi päivää on ollut kova tuuli, tänään tyyntyi ja ennuste lupaa täyttä aurinkoa koko päiväksi. Tästä tulee lintupäivä, ja nyt on mentävä ulos koska juuri ilmaantui peippokin tuohon tinttien kanssa siemeniä syömään.
maanantai 1. huhtikuuta 2019
Hop valjakkoni!
Koiravaljakkoni on kulkenut ahkerasti jäällä.
Jäällä on ollut pakkasta ja lunta, leutoa ja vettä.
Ei vesi tahtia haittaa. Saareen päin on hyvä veto. Sieltä pois on toinen jäsen suurinpiirtein raahattava pois.
Lunalla on ollut jarrut päällä joka kerta saaresta lähtiessä, ymmärrän. Kukapa sieltä pois tahtoisi.
Käytiin iltaretkellä.
Linturaportti
Näitä päiviä juuri ennen kevään auringon saapumista. Talven linnuilla jo kevät mielessä.
Liikettä, ei malta enää pysytellä hiljaa paikallaan.
Pienessä räntäsatessa vipelsi nopea pyrstötiasparvi, pitkäpyrstötiaisia sanoo setäni.
Kaupungin leppälehdosta löytyi valkoselkätikka.
Sinitianen pajunkissoilla, ei ole monta kauniinpaa näkyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)