Järvellä oli suimuisia päiviä. Illan suussa selkeni ja pääsi liikkeelle. Hetken selkeni kunnes uudestaan illan hamärtyessä mhyös sumuseinä juuttui sakeasti paikalleen.
Jokunen vuosi sitten lähdin luottavaisena sumuun moottoriveneellä, kun ajattelin että tuosta vaan etappi kerrallaan kohti kotirantaa. Eipä siinä etepit auttaneet kun sumu peitti hetkessä kaiken näkyvyyden, eikä edes kompassia ollut veneessä. Hiljakseen ajelin suoraan siihen seuraavan etappiin, niin luulin. Oikeasti palasin melkein siihen pisteeseen mistä lähdin. Onneksi. Moottorin käydessä enhän edes kuullut mitään, pahimmillaan olisin voinut olla siinä väylällä laivan edessä sokkona törmäilemässä.
Onnesta kiittäen odottelin ihan kaikessa rauhassa sumun selkenemistä siinä rannassa, pitkään siinä meni, kunnes yhtäkiä kuin puhallus sumun keskellä aukaisi käytävän suoraan haluamaani suuntaan. Läksin liikkeelle ja näin uskomattoman komean näytelmän kun sumupilvet lähtivät liikkeelle lujaa vauhtia pitkin järven pintaa kahteen eri suuntaan ja nousivat kiertyen ylös ilmaan, kadoten muutamassa hetkessä kokonaan.
Hattivatteja!
Voin kuvitella sumunäytelmän, kuulostaa upealta. Itse jouduin aikoinaan rapujen tuulastusreissulla sumun saartamaksi ja eksyin kapeassa 2km pitkässä järvessä. Ympyrää vissiin soutelin pitkän tovin, kunnes kokka kolahti rantaan ihan muualla, minne kuvittelin meneväni...
VastaaPoista