tiistai 14. maaliskuuta 2017

Suhteeni harmaaseen



"Ei ole itsestään selvää miten jostakin paikasta saa eniten iloa, paljolti se on meidän omassa vallassamme.
Kun jotakin katselee kärsivällisesti joka taholta vuoron perään, se päätyy näyttämään itsestään myös kauniin puolen."

- Robert Louis Stevenson









Pikku-uikku on sitkeästi viettänyt talven kaupungissa. Käyn usein katsomassa. Tehtaan valossa ja varjossa se ui pienenä yksin.



Kaupungin saukko ilahdutti harmaassa päivässä. Autolla ajaessa näin ja läksin rannalla sitä seuraamaan.




Surullinen uutinen, tuttu majava on kuollut jäälle. Läksin katsomaan. Kerroin itselleni tarinan arvokkaasta mavajavanhuksesta joka uupui kesken matkan kohti ruokapaikkaa.



Pyrstötiainen on ollut talven ilopilleri, niitä olen nähnyt paljon, monessa eri paikassa. Pieni terhakka pyyhällys ympärillä ja sitten ovatkin jo poissa.




Mustarastas kaupungin puistossa kurotti kohti etelää.





Vielä ei koskikara laulanut, ei toveri näkynyt.





Virralla on hyvä, sieltä on aina sorsat. Tulevat tykö ja siinä vähän jutskaillaan. Sinisorsa on tärkeä, oli mummolan lintu. Sitä kertoilen, niin tuttuja ja jokapäiväisiä ettei kauneutta aina näe.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti