Monieläin

Karhu, kettu ja orava...

eikö se oo ihan ilmiselvä rusakko rantaniityllä?

Ui, kun on kivaa

Se on viisas ihminen kuka on loman keksinyt! Meillä on tasaisen rauhallisen leppoisan mukavata. Eipä suuret tapahtumaan ole päässyt meitä häiritsemään. Lintu ui ohitse, katsopa tuolla lentää perhonen, lokkikin kiljuu ja vene pörheltää. Syötäskö välillä, vai käviskö ensin uimassa?



Ai niin, onhan meillä huomattava tapahtuma;
sairaslomalainen nousee huokaisten viiden jälkeen ylös kun Lilli on käynyt pikku suklaanenullaan töytäisemässä,
prinsessan joka-aamuinen tennispeli isännän kanssa alkaa tuolloin ja päättyy ennenkuin minä herään, käynnissä on siis koko kesän kestävä Kortesaaren tennisturnaus. Veikkaan että Lilli voittaa.

Huh hellettä

Monta päivää on viruttu kotona helteen kourissa. Välillä on käyty vain uimassa, ei paljon lenkitellä jaksa. Yhtenä aamuna sentään suunnistettiin jo kuudelta tallille, silloin just pystyi olemaan hetken ulkona.
Mutta nyt, nyt on pian kassiin poronluut pakattu ja päästään pienen koiran paratiisiin, jossa riittää tonttia temmeltää mielin määrin ja pulahtaa uimaan ja askaroida luu- ja käpyaarteiden parissa.

Lilli, tuo vallaton teini

Tuo vallaton teini on auton takakontissa tehnyt ensimmäisen päihdekokeilunsa. Niin, kuuluuhan se nuoruuteen - mutta ei meidän huushollissa!

Vein eilen mökkielämään ihmisiä ja heidän pahvinen kaljatölkkipakkaus laitettiin takakonttiin. Mitään syötävää sisältäväähän ei voi laittaa samaan tilaan tuon pienen eläimen kanssa, sen jo tiedänkin. No niin sinne laitettiin tölkit, eikä pitkään mennyt kun takaa kuului sihinä, suhina ja kielen lipsutus. Lilli oli askarrellut reiän tölkkiin, josta olut paineella suihkusi suoraan odottavaan kitaan.
Nami, lurps.

Pikku-Lilli ja siihen ympärille kiedottu isäntä

Kyllä, affenta on maha pullollaan. Kaikessa muussakin Maria oli oikeassa. Lomaa on vietetty tehokkaasti. Paljon kaikkea Lilli on oppinut, mutta näppistely on vielä vähän vaiheessa. Minäpä kerron tärkeimmät lomauutiset...

Lillin ja entisen isyyslomalaisen - nykyisen sairaslomalaisen välillä on omia kuvioita jotka koettelevat huumorintajua. Lilli haluaa viereen, Lilli haluaa leikkiä, Lilli haluaa ruokaa, Lilli ei halua olla yksin, Lilli haluaa ja Lilli saa. Ihan hassu pariskunta. Ymmärrän kyllä, Lilli on söpötti elukka. Pitikin jättää ne muutamaksi päiväksi kahdestaan!

Lillin aamu alkaa vieläkin viideltä, niin kyllä joo, mökillä on ennen riittänyt että heittää silloin koirat ulos ja jatkaa unia. Nyt ei enää riitä, noiden muutaman maagisen päivän aikana jolloin järki ja viisaus olivat poissa tästä talossa, niin Lilli on oppinut että myös ruoka pitää saada viideltä! Eikä sekään enää riitä, kun on syöty niin pitäisi saada leikkikaveri. "Hei, camoon, kukas nyt kesäaamuna pitempään nukkuisi. Joska vaikka iskä tulisi käpyjä heittelemään järveen ja sitten tää uisi ja Pasi haukkuisi ja sitten ainakaan kukaan ei saisi enää nukuttua!"

"Jos minä näin katson kauniilla silmillä ja laitan korvat karhuksi ja pikkuisen ihahdan, iskääää!"

Lillukka on oppinut että uiminen on kivaa, se noukkii tärkeitä tavaroita vedestä ihan issekseen, kantaa hienon ruohonkorren rantaan ja sitten tulee Pasi ja vanhemman oikeudella nappaa aarteen itselleen. Hyvä Pasi!
Ne on niin liikuttavia yhdessä, näyttävät onnellisilta. Lillukalla on turvallinen olo, sillä on isosetä jota voi ihailla ja leikitellä ja sen selän taakse voi mennä piiloon kun pelottaa.

Lilli osaa seurata vilkasta vene- ja laivaliikennettä enää turhia liikkumatta, kaikki eivät tulekaan meille.
Lilli osaa olla edelleen Aa-aa Allin lapsi ja kopsahtaa kellalleen heti kun pääsee soutuveneeseen.
Lilli osaa edelleen olla Pasin kaulanahkassa roikkuva riiviö, mutta niin suloinen riiviö.

Siinäpä ne tärkeimmät olikin, ei olla tehty lisäksi muuta kuin syöty herkullisia Lemmenjoen tuliaisia eli poronluita (siis koirat).

Täältä tähän, pakollinen kaupunkipäivä on. Tylsää se on. Tallielämä vois helpottaa! Siellä olis kavereita, olis isomusta Veikko, sitten oli tiukkatäti Muru ja hui, hiukan pelottava Ronja. Ehkä Lilli pääsee sinne huomenna ja vaikkapa maastolenkille Tinkun ruunan tahtiin. Ehkäpä.