lauantai 27. huhtikuuta 2019
Nyt se sulaa!
Aika saaressa on loppusuoralla. Lopullisesti iso järvenselkä aukesi tänään. Jäätä on vielä pohjoisrannoilla ja lahdenpohjissa.
Reipas itätuuli on ajanut jäälautat venerantaani, joten tänään soutuvene on levännyt. Eilen illalla päästiin jo pienelle soudulle.
Yksi ihmisen parhaista paikoista on kyllä soutuvene, sen sanon.
Tämä saarikevät on ollut intensiivinen kokemus. Olen elänyt omassa kevätkuplassa, luonto on hellinyt. Minulle on suurella kauhalla tarjoiltu luonnon kauneutta. Valot, värit, tuoksut on juuri sitä mitä toivoin kokevani.
Eräänä päivänä sulaa vettä oli niin paljon että tunsi veden tuoksun. Kuiva, lämmin kangasmetsä tuoksuu kesältä. Puupinolla tuntee puiden tuoksu ja kun kirves halkaisee tervaspuun niin sitä on pakko tuoksutella.
Valot, aah. olen tilassa jossa kaikki myllertää. Valokuvia on runsaasti, on vain kuvattava. Vielä ei voi jäsentää kokemuksia eikä kuvia.
Jään värit eri vuorokauden aikana olivat aivan maagista. Sellaista en ole päässyt aiemmin kokemaan. Kuu oli valaisemassa monta yötä, jäällä hehkui.
On ollut lämmintä, tyyntä, on laitettu kevättä koko rahan edesta, hidastettuna.
Olen niin täysin ollut tässä luonnossa mukana että aivan väsyin, parina päivänä on välillä pitänyt rentoilla tietokoneella ja hömppäohjelmilmien äärellä - toki niin että ikkunasta näkee ulos.
Kuuntelen radiosta Reijo Taipaleen muistoksi hänen aiemmin tehtyä haastattelua. Tajuan että mökillä tunnelmailtoihin on monta vuotta liittynyt heinäkuu, täysikuu ja tangomarkkinat radiossa, niitä kaihon hetkiä jotka hieno tanngo voi tarjota.
Nyt tänään Satumaa saa minulle aivan uuden merkityksen.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2019
Perusporukat
Muutaman menneen päivän aikana on tehty kevättä valmiiksi.
Lintuja on tullut, kaikki ne peruslintuni tässä ovat nyt paikalla. Kurjet ja joutsenet liikkuvat vielä manteereella.
Tänä aamuna joutsenet olivat ensikertaa luhdassa ruokailemassa.
Onhan tämä tämä erityisen paikka tältäkin kannalta, tuo luhta sulaa aikaisin ensimmäiseksi sulaksi tähän lähimalle. Verannalta olen napannut kaikki nämä kuvat ruovikon elämästä.
Kyllä, valmista alkaa olla näiltä vesilintujen osilta. Nämä ovat ne jotka päivittäin kesällä tapaan.
Ehkä joku vierailija vielä pistäytyy kun muutto edistyy.
Laivan laineet saavat väylän reunat aaltoilemaan. Se oli hauskan näköistä.
Olinkin kuulevinani kuikan äänen, aamulla huomasin sen uivan väylää pitkin.
Illan hämyssä lensivät kurjet suoraan niemeni ylitse ja esittivät iltaballadin luodolla. Tanssin ja laulun jälkeen siirtyivät toiseen saareen.
maanantai 22. huhtikuuta 2019
Ensimmäisiä ja viimeisiä
Maisema muuttuu, valo muuttuu. On ensimmäisiä kohtaamisia ja viimeisiä tapahtumia. Niin, aivan kuin elämässä. Onhan täällä yksin ollessa tullut myös tunteita ja ajatuksia.
Luonto näyttää päivittäin kuinka uuden tuleminen vaatii muuttumista, luopumisen ja sen hyväksymisen osana luonnollista elämän kulkua.
Pikkujuttuja, pikkutapahtumia jotka ovat osana arkea, jotkut vähän piilossa. Joskus se hetki on kaivelteva ruovikon seasta. Rukkaset käteen ja etsimään. Toisena hetkenä ne onnenpipanat tarjoillaan kultalautasella suoraan eteen, mutta niihin ei kannata luottaa eikä jäädä odottelemaan.
Onni on sitä että huomaa kun onni koputtaa ja on valmiina aukaisemaan oven.
Maailma on kuitenkin kaunis jokaisena päivänä. Muutoksen huomaa kun katselee kokonaiskuvaa ja hitusen vertaa päiviä taaksepäin
Saaren viimeinen jääpuikko sulaa.
perjantai 19. huhtikuuta 2019
Niistä sydämeeni laulun teen
Radio Suomi, ei mikään muu kanava voisi kuulua täällä. Asialliset ja juonnetut ohjelmat jossa pääosassa eivät ole iltapäivälehtien otsikot ja juontajat itse.
Nyt ei mennä ulos vaan nautitaan hyvästä musiikista. Juuri nyt soi Nocturne, 1903 kirjoitettu runo. Pysyvää kuin tämä luontomaailmani täällä.
Sunnuntaina on luvassa Minna Pyykön maailmassa Eeva Kilven haastattelu. Hyllyssäni odottaa vielä saarilukemisena Kilven Naisen päiväkirja, kestää varmasti aina muutaman vuoden välein lukemisen.
Tässä on nyt niin pyhäpäivän tunnelma, vaikkei täällä viikonpäivällä ole todellakaan väliä.
On ollut aurinkoa ja lämmintä, kuvia on tullut nappailtua.
Meni hetki ennenkuin tajusin että todellakin keltasirkkuhan se siinä, harvoinpa niitä täällä saaressa näkyy.
Joutsenet laskeutuivat läheisen saaren taakse iloitsemaan aamun auringosta.
Aamuisin olen yrittänyt puuhastella jotain pihassa, olen sitten vain päätynyt istumaan aamunpuoleiselle rannalle ja katsomaan tapahtumia. Västäräkki pariskunta saapui, tirskuttivat koivun latvassa, päätyivät sitten huimaan soidinlentoon pitkin jäänpintaa.
Västäräkin ääntä kuului jostain taivaalta, sitä etsin ja näin västikin jahtaavan tuulihaukkaa.
Tuulihaukkapariskunta on saapunut, ovat pesineet saaressani jo muutaman vuoden.
Ihan vahingossa osuin zoomailemaan tähän yönperhoseen, sain siitä tunnistuskuvankin, kysyn joskus nimen asiantuntijoilta.
Meillä on paljon rauhaa, vähän kiirettä. Paljon onnellisuutta ja vähän koti-ikävää.
Iltahämärissä tuli sepelkyyhky tarkistamaan tinteiltä maahan jääneitä siemeniä. Oven rakosesta sain napattua kuvan.
Täysikuun aika, sen kaari kulkee niin että näen suuresta tuvan ikkunasta sen alkuyön matkan. Kun istun sohvalla, niin kuu koskettaa kasvojani. Jos aamuyöllä herään niin se valaisee toisen seinän ikkunasta. Kuutamon valo luo varjokuvioita sisälle. Ulkona jää säteilee hopeisena.
maanantai 15. huhtikuuta 2019
Kevät lennähti metsänlaidasta
Tämä lämpö tänään tuntui mahtavalta, koko päivä ulkona, söin ulkona, nukuin päiväunet ulkona. Nyt väsyttää, nukkumaanmeno venähti eilen naisten jääkiekon vuoksi. Valvoin pitempaan kuin kertaakaan täällä ollessa, silti aamun valo herätti taas kuuden maissa.
Tänään oli päivä jolloin jäiden sulamisen ääntä kuuli. Tänään lensivät hanhet ylitseni ja yksinäinen kurki huusi ohi mennessään.
Lilli saa olla pelastusliiveissä kun liikutaan rantoja pitkin. Nyt on vesi niin alhaalla, paljastuvaa rantaviivaa pitkin on kiva kävellä ja tutkia. Tutkimusretketkellä syvemmälle saareen huomasin tuoreet hirven jäljet, joten Lilli oli vyötäröremmissa kiinni. Hirvet näyttivät menneen vielä jään yli viereiseen saaren, jossa niillä onkin vakituiset kesälaitumet.
Tuulen suojassa metsässä kävellessä tuli kuuma, hiki ja tosikuuma. Voisinkohan jo luopua untuvahameesta ja untuvaliivistä.
Hikoilun jälkeen lämmitin saunan, saunan jälkeen istuin auringossa. Lämpöä olen niin kaivannut. Tänään siinä oikein piehtaroin.
Sitruunaperhonen tuli metsänlaidasta, se lepatteli eteeni pihamaalla, tarjosi minulle lounasviihdykettä.
Sitruunaperhosta olin odottanut.
lauantai 13. huhtikuuta 2019
Aamun fanfaari
Herään, viipyilen vielä peiton alla, totean sään olevan pilvinen. Nousen, keräilen jotain vaatteentapaisia kangaskappaleita päälleni.
Lilli vienosti muistuttaa aamuruoasta, että nälkä jo olisi. Muistan että yöllä heräsin siihen kun Lilli nousi uh-sanoen sohvalle katsomaan ikkunasta ylös. Jotain hajuja tuli pieneen nenään. Jos olis ollut näköhavainto niin se olisi aiheuttaut toisenlaisen reaktion. Kuutamoyöt tulossa joten saatetaan pian jotain nähdäkin. Ainakin jänikset elävät tuossa selän takana heille on siellä talvieväänä ollut majavan kaatama haapa.
Niin, tämä aamu. Avaan oven, kuulen joutsenten äänen. Lillikin kuuntelee. Tajuan niiden lähenevän. Nappaan kameran ja huomaan joutsenparin lentävän aivan jäänpintaa pitkin, ylittävät laivaväylän ja tulevat kohti.
Lentävät vauhdilla ja määrätietoisesti kohti luotoa jossa kesällä usein lepäilevät. Ne huutavat, riemua huutavat.
Sydämessäni läikähtää. Joutsenet pysähtyvät jäälle, voi sitä huutoa. Katselemme niitä Lillin kanssa.
Tunnen ilon ja lämmön ja riemun - Lilli ehkä lähinnä miettii että joko sitä ruokaa...
Tulivat katsastamaan ympäristön, vielä pieni salmessa oleva sula ei niille riittänyt. Lähtevät pois. Tervetuloa takaisin.
perjantai 12. huhtikuuta 2019
Selfie
Pakkasyön jälkeen sarastaa, puista putoilee pieniä jääpalleroita kun tuuli heiluttaa oksia. Viimeiset muistot lumisateesta tippuvat kopisten maahan.
Aamuauringossa virta höyrää, Hietavirta on sulana jo tähän aikaan. Sieltä se etenee.
Lepän silmut ihastuttivat värillään.
Voi pöhköt nuo tintit, meillä on kyllä niin kivaa yhdessä. Mä sanoin niille tänään että vähän loukkaanun kun joka kerta pitää minua säikähtää kun ovi käy. Sitten kun istun tai seison lähellä niin ei sitten enää varoitusta kuulu, mutta oven aukaisu sen aiheuttaa joka kerta.
Tänään oli ihan oikea vaaran paikka kun joku pieni haukka sujautti pihan poikki, onneksi niillä on tehokas turvajärjestelmä. Kukaan ei lähtenyt haukan matkaan. Hienosti jähmettyivät paikalleen oksien suojaan.
No sitten kun kyllästyin seurustelemaan tinttien kanssa niin ajattelin että kuvaampa vaikka itseäni.
Erityisesti pyydän huomioimaan hienot kahluuhousut, saan hienosti kahlailtua katiskoille. Kyllä kala maistuisi, haukihan siellä jo pian kutuhommissa, anteeksi hauki mutta aion paistaa sinut. Voin ehkä savustaakin.
Jos voin valita niin ahvenen ottaisin, mutta siihen menee vielä hetki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)