sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Masmalo

Sinäpä kaunis kukka, tuumin. Nappasin kuvankin.
Kaverilta kysäisin lajia ja kas, sehän onkin masmalo!

Ikinä kuullutkaan.

Näin kertoo luontoportti:

"Masmalo on maassamme hyvin harvinainen, mutta sitäkin monimuotoisempi: eri ilmasto- ja maaperäolosuhteisiin sopeutuneita alalajeja tunnetaan meiltä ainakin neljä erilaista. Nimialalaji ketomasmalo (ssp. vulneraria) kasvaa vakiintuneena Ahvenanmaalla ja Hämeessä, mutta sattumalta sitä voi tavata muuallakin Suomessa. Äärimmäisen uhanalaista idänmasmaloa (ssp. polyphylla) tavataan muutamilla paikoilla Kaakkois-Suomessa. Isomasmalo (ssp. carpatica) on Suomessa lähinnä satunnaistulokkaana esiintyvä masmalon Länsi- ja Keski-Eurooppalainen rotu. Silmälläpidettävä pohjanmasmalo (ssp. lapponica) esiintyy nimensä mukaisesti Lapissa kallioilla ja jokitörmillä, mutta ulottaa esiintymisalueensa valoisia harjunrinteitä myöten Lohjanharjulle saakka."




Olipas hauska yllätys ja kovassa tuulessa terävän kuvankin saaminen oli ihan tuuria. Muurahainenkin vielä meni siihen.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Sukulaku



Pikkulilli on onnellinen, pikkulilli on saanut kesävieraaksi Lumo-tädin.

Lilli on niin onnellinen, saa riehua, saa painia, saa nuolla Lumon korvat ja olla pieni - pikkulilli, eikä tarvitse yrittää olla iso ja aikuinen kun ei sitä oikein vielä osaa.

Peesissä on hyvä olla.

Ei ne koskaan kaukana ole tosistaan, usemmiten vierekkäin, yhteisissä puuhissa.

Suloisena ja viisaana sukulakuna.










Terveisiä kotiin!



maanantai 10. kesäkuuta 2013

Siinä siivellä



Siinä siivellä kun toiset onkivat ja ruokkivat lokkeja, sain tähtäillä niitä kameran läpi.

Erityisen iloinen olin siitä että seuraamme lyöttäytyi myös selkälokki. Hyvin sille ruoka maistui, välillä se lepäsi vedessä odotellen uutta ahventa heitettäväksi.

Taitavia lentokuvioita kohti heitettyä kalaa, melkein heitosta yrittäen napata.

Hänen majesteettinen kauneutensa sai ainakin mahan täyteen evästä.















Ahven, särki, säyne, salakka...



Koukkuhun mato ja menoksi, ruohikon laidat antoivat kalaa kiitettävästi.
Heiteltiin, uisteltiin ja eniten ongittiin. Hauskaa oli se kun saatiin särki uistellen.

Onkiretkellä oltiin Lillin kanssa enimmäkseen huoltojoukkueena.
Minusta on mukava seurailla ja jännittää toistenkin puolesta.









Voipottua ja ahventa. Se maistuu aina hyvältä.


perjantai 7. kesäkuuta 2013

Vuorotteluvapaan ylistys


Elän unelmaani todeksi, vapaata koko kevät ja kesä ja vielä pitkälle syksyynkin.
Nyt tuntuu että yhden kesän olen jo elänyt, niin paljon olen saanut nähdä ja kokea, on aikaa.
On aikaa seurata luontoa, on aikaa viettää perheen ja ystävien kanssa.

Ikuisena pessimistinä en voi tietenkään enempää kertoa tai hehkuttaa mutta, jos on aikaa seurata kun nuppu aukeaa kukaksi niin silloin elämä on aika kohillaan.