sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Pikkulilli isolle Inarille

Kuivatut lihapallerot, kuivamuona, pyyhe, ruokakuppi ja lääkintäaineet ja pelastusliivit. Pakattu on. Pikkureppu täynnä.
Lilli on valmiina vaipumaan uneen aaltojen keinutellessa venettä.

Ihmisillä sitäkin isommat reput myöskin TÄYNNÄ!

Virveli ja takuuvarmat ottiuistimet, nyt on jaloruokaa luvassa.
Minkähän ihmeen takia tuota muuta ruokaa on suuret säkit edes mukana. Taimentahan me nautiskellaan eri muodoissa.

Saa nähdä pääseekö hellettä pakoon edes pohjoiseen, ainakin ennusteet lupaavat auringon siirtyvän sinne mukanamme.
Pitkä matka Lemmenjoen kautta on vielä edessä, kaikki hyvin vielä tässä vaiheessa kun ei ole vielä lähdetty ;o)
Huomennan tapaan ystävän Inarissa ja siitä sitten Partakon kautta airoihin käsiksi.
Löysimme kulkuvälineeksi tutun turvallisen Veto-5 veneen vuokralle, joten ei tarvinnut omaa venettä lähteä kuljettamaan pitkää matkaa.


Edessä on taas uusi seikkailu, kihelmöi ja kutkuttaa.
Autossa ollaan jo perillä.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

LOMA

Viisi saaripäivää kului enimmäkseen hellettä väistellessä, vedessä ja varjossa.






Mustikkasaaressa käytiin laiduntamassa ja hakemassa eläkeläiselle maistiaisia.
Omaa astiaa piti vartioda tiukasti, molemmat koirat söisivät mieluiten siitä.


Laiturilla istuen syötettiin särkiä, apajalle saapuikin lokit. Harvemmin siellä naurulokkeja näkyy, jostain ilmestyvät. Ensimmäinen naurulokki kaveerasi kalalokin kanssa, viettivät aikaa yhdessä. Jäivät toiseksi jaossa kuin äkkiä siiven viuh-viuhinta kertoi harmaalokin lennosta paikalle.
Lilli istui nätisti vieressä katsellen kaikessa rauhassa leipäturnajaisia.
Seuraavan kerran enemmän leipää mukaan.



Yöt pimenevät, laivan valon jo erottaa. Pian kuuluu vain ääni ja näkyvät valot.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Työkomennuksilla

Eläköön postimyynti! Postin setä toi autolla kotiovelle muutaman lelulta näyttävän agility vehjettimen. Uskomatonta, ne toimii, ovat vielä muutaman käyttökerran jälkeen ehjät, pysyvät pystyssä ja ne on kätevä kuljettaa mukana.
Työpaikan pihamaalle pystytettiin agilityrata ja energiaa saivat purkaa koira ja muut sitä vailla olevat jo yhteisiltä retkiltä tutuksi tulleet.
Iloinen jälleennäkeminen ja monta ketterää jalkaa.



keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Kääk! Kyy!

Senkin matelija kun säikäytti minut rantakivella maatessaan. Ei sentään omalla saarirannalla vaan lähiretkellä Härmäniemessä.
Lilli loikkasi sitä huomaamatta vierestä ohitse ja minä olin astumassa suoraan päälle.
Tiukka väistö sivuun ja Lilli ponkaisi mukaani pois ulottuvilta.
Retkikumppani kutsui Lillin kauemmaksi ja minä sain kuvata. En kerennyt tehdä kuin yhden napsauksen, silloin se suuttui ja suihkaisi ilmaan ja poistui paikalta.
Iso ja pitkä ja leveä, ihan jättiläinen.




"Oi, pelastajani."

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Huh hellettä

Saaripäivät kuluivat hellettä väistellessä, kuuma on kun koirat väistävät aurinkoa sisätilaan. Lillin vakiopaikka on taljana takan edustalla, viileällä tiililattialla.
Siitä on nopea siirtyä tarvittaessa ulos tarkistamaan kauempaa kuuluva äänimaailma.
Lilli on oppinut yhdistää nenätökkäisyyn myös voiman niin että kiinni olevankin oven saa auki. Sehän ei meistä ihmisistä ole kovin mukavaa.
Tänään lilli ryntäsi ulos tarkistamaan rääkymistä joka kuului kun harmaalokki yritti siepata koskelon untuvapoikasen, onneksi tällä kertaa poikanen säästyi tarmokkaan emon ansiosta.
Luonnossa lintujen laululuritukset ovat vaihtuneet poikasten sirkutukseen tai vanhempien viesteihin poikasilleen. Kirjosieppo ja sinitiaspoikueiden lähdettyä pöntöistä on punarinta vallannut äänimaiseman - heillä on vielä ruokinta kesken. Tarmokas tititys kuuluu aamusta iltaan.

Illalla myöhään kuuntelimme yhdessä neljän sorsanpoikasen piipitystä kaislikossa, heillä olikin hyvä olla, kolme aikuista oli lastentarhan tätinä.

Poislähdön ääni oli ukkonen, möyrysi jossain kaukana. Toi tuulen, muttei virkistävää sadetta. Lötköttely jatkuu kaupungissa.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Onni on hyvä ystävä

Onnelliset ystävykset saivat viettää muutaman kesäisen päivän yhdessä.