torstai 30. toukokuuta 2013

Laivat - viesti kaukainen



"Kaukaa, mastot esiin uivat takaa usvan niinkuin maasta menneisyyden.
Kaukaa, kajuutasta soitto kaikuu, tuuli kantaa tanne sävelen.
Kaukaa, uivat laivat valkolaivat maasta jonka unhoittuneen luulin.
Takaa usvaverhojen, takaa maitten merien, takaa vuotten, maitten merien.

Kerro mistä laivat myötätuulen purjeisiinsa saivat.
Mulle tuovatko ne viestin vielä jostain kaukaisen.
Kerro uivatko mun luokseni, näin lapsuudesta laivat.
Kun lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien.
Kun lumivalkolaivat uivat sielta lailla pilvien."



Lapsuuden laivat olivat harvinaisempia, oli silloin jättiläiseltä tuntuva Pälli-laiva joka synnytti valtavat aallot, joita mentiin rantaan katsomaan. Silloin laivaa herättiin katsomaan myös öisin, äiti ja iskä herättivät: "tytöt, laiva menee, nouskeehan kahtomaan."
Noustiin, syksyisin pimeässä illassa laivan valot oli mystinen näkymä.

Vähän isompana laivan ajaessa kiiruhdettiin soutuveneellä ottamaan aaltoja tai iloittiin siitä että venematkalla päästiin ajamaan laivan aalloissa, me tytöt ja toinen vanhemmista iloittiin ja toinen vanhemmista yritti toppuutella kuskia laineiden ilosta.

Hinaajat vetivät tukkinippuja useammin kuin nyt, oli hyvä nukahtaa kaukaiseen hinajan puksutukseen kun se hiljakseen eteni lautta perässään.
Iskä kertoi aina tarinoita siitä kuinka hinaajan työntekijät uistelivat kuhaa siinä sivussa ja kuinka entisajan soutumiehet tahtoivat uistella tukkilautan läheltä.

Myöhemmin luin Kyllikki Villan kirjan hänen laivamatkoistaan ja sen myötä jatkoin haaveilua valtameriristeilyistä, laivaelämästä, merestä joka jatkuu ja jatkuu päiväkausia.

Olen lukenut kaikki mahdolliset maailmanympäri -purjehduksista kertovat kirjat, pyörähdellyt ympäri Kap Hormin myrskyissä ja syönyt lentokaloja, kärventänyt nahkani ja tehnyt päiväntasaajan ylittämiseen liittyviä rituaaleja.

Voi olla että en pääse koskaan noille valtamerille, mutta kun soudan omilla vesilläni niin katselen noita ohikulkevia laivoja ja jatkan unelmoimista.














Minä ja Tarmo, ei ehkä koskaan merille, mutta puksutellaan täällä eteenpäin. Ikinä ei tiedä.



sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Ilosta suruun - kukan ja kyyneleen päivä




Oli iloinen päivä, ystävä saaressa ja pikkulilli sai kaverin myös koiran leikkejä leikkimään.

Oli linnut, oli aurinko ja lämmin tuuli ja koppakuoriaiset ja perhoset.
Kalastettin, saatiin vähän kalaa, syötiin hyvin, nukuttin päikkärit.

Lähdettiin kukkaretkelle soutaen toiseen saareen, soudeltiin takaisin kalansavustukseen jotta ennätetään illalla pitkälle norppasoudulle.











Näimme kalliolla ison kasan valkoista vastavalossa, menimme lähemmäksi katsomaan. Katseemme tavoitti jotain kelluvaa kalliota vasten ja sanomatta sanaakaan tiesimme että se on kuollut norppa.

Yhteisellä sanalla manasimme näkyä. Sydän pakahtui ja tuli sanomattoman paha olo.

Norppasoutu oli erilainen kuin olimme suunnitelleet. Näky oli surullinen ja tunnelma oli apea kun ilmoittelimme puhelimella tapahtuneesta asianmukaisille tahoille ja varmistimme ettei tuuli vie ruhoa matkassaan.






Arvokas eläin sai arvoisensa kuljetuksen kun pelastuslaitos saapui noutamaan ruhon talteen toimitettavaksi tutkijoille kuolinsyyn löytämiseksi.



Pari kertaa aiemmin vuosikymmenien varrella olen nähnyt kuolleen norpan, kerran löytyi keväällä kuollut kuutti ja kerran oli rantakaislikossa suurikokoinen aikuinen norppa.

Yö meni valvoessa täydenkuun valossa.
Oliko se meidän viimekesän kuutti, joka iloisesti uiskenteli aivan veneen vieressä.. mitä sille oli tapahtunut...

Ehkä saamme vastauksen aikanaan.








tiistai 21. toukokuuta 2013

Kukan ja ahventen päivä



Kukkakierroksella saaressa on vielä hiljaista, odotan kielojen ja talvikkien kukkimista. Tänään löysin kalliokieloja lehdosta, josta en ennen niitä ole nähnyt.

Puolukka ja mustikka aloittelevat kukintaansa, eilen radiossa tutkija kertoi kukinnasta kuluvan keskimäärin 50 vrk marjan kypsymiseen. Tästä voi sitten ruveta laskemaan.






Katiska antoi taas kunnon ahvenia. Osan laskin pois, pitääkseni kalajumalat tyytyväisenä. Isoja kaloja meille ja pieniä Lillille.


Iltasoudulla tähyilimme taas norppaa, on jo aivan ihmeellistä ettei tänä keväänä ole kertaakaan kohdattu. Monta, monta tuntia olen soudellut, eikä mitään. Perinteiset lähiköllettelykivet tyhjinä, eikä norpan nokka ole kertaakaan pinnan ylle noussut näkyvissä.



Huomenna sitten.



maanantai 20. toukokuuta 2013

Savonmuan Inarilla

Savonmuan Inariksikin nimitetty alue on lähellä, maisemat ja metsät paikoin kuin kaukana erämaassa.
Aikoinaan aloitettu luontomatkailuhanke on haudattu suonlammen mutiin, sen aikaiset pitkospuut vielä helpottavat kaunin erämaalammen kiertämistä. Luonto ottaa omaansa takaisin ja pitkospuut alkavat kadota rannan suohon. Välillä saapas upottaa ja laskupurojen ylittäminen puunrunkosiltoja pitkin on vähän jänskää kamera kädessä.

On illan hiljaisuus, hyttyspavet inisevät jo kuusikkometsässä. Pysähtelyn aiheena ovat hämähäkit, parittelevat koppakuoriaiset ja kevään ensimmäiset aukeavat kukkaset.

Suopursu antaaa jo tuoksuaan.












Täällä lampikierroksella kaikki muut omat kierrokset laskevat.

torstai 16. toukokuuta 2013

Kanootilla kotikulmilla


Kuvansinjoki on kotijokeni, nyt meloin sen ensi kertaa elämässäni. Oli jo aikakin.

Välillä on hyvä muistuttaa itseään omien lähipaikkojen hienoudesta ja mahdollisuuksista. Tänään melottiin Osmajoen alajuoksulta Honkapirtin kohdalta aina Haukiveden puolelle Kirvesniemeen saakka.



Osmajoen pätkä on kaunista, kuin syvällä erämaassa, vanhoja puita ja hiljaisuutta.

Päästyämme Ruokojärven lintuparatiisiin sai kanootti kellua vapaana kun siirryimme eväiden pariin, tietysti. Olihan me ainakin vartti jo melottu.
Järvellä oli vielä melkoinen kuhina lintujen osalta, kurki nousi lentoon vierestämme, pahoittelemme häiriötä. Kelluvat ruokolautat olivat täynnä kahlaajia. Ruskosuohauka pyydysteli ruohikon reunassa. Joku kerttunen räksytteli jo myös rannoilla.

Oli lämmintä, aurinkoa ja kanootissa paljaat varpaat. Pitkään, pitkään sai kanootti lipua omaan tahtiinsa.


Tuttu Hanhankaulan uimaranta ja kävelymaiset ohitettiin nyt vettä pitkin. Lapset olivat uimassa ja muutaman aikuinen nautti hillitysti lämmöstä kauampana nurmella.


Valtatie 23-sillan ali siirryttiin Mula-järvelle, josta heiluteltin kanootista Tyynen ukille, hän ei meitä huomioinut. Heti oli vähän tylsä osuus kun oli tuttu järvi, tuttu talven hiihdoista.





Jälleen valtatien sillan ali, luusualla oli jälleen huima määrä vesilintuja. Sillan alla rohkea sorsa.

Joki virtaa sen verran nopsasti tällä hetkellä että minunkin oli laitettava kamera pois ja pidettävä mela toiminnassa.
Kuvansinjoki on kaunis, hieno, monenlaista maisemaa mahtuu muutamaan kilometriin. Maja pulahti veteen kanootin kohdalla.
Ja taas sillan ali, asutukseen. Odotettiin innolla koskea, tulihan se sieltä!
Kunno kuohut oli ja Sini edessä sai pärskeet iholleen ja tuntea aallot kanootin keulassa.





Kuvansinjoen suisto on hienoa asuntoaluea, kuin suuremmissakin joissa. Laitureita, veneitä ihmisiä puuhastelemassa rannoilla.

Melonta päättyi tehtaanpiippujen näkemiseen. Pitäisi tajuta että Varkaus on myös melojan paratiisi, täällä voi tehdä monenlaisia retkiä, ympyräisiäkin ja päätyä kanootilla vaikka päivädrinksulle terassille.

Ehkä teemme senkin.





Niin, se yksi mies rannalla kysyi että tulitteko maita pitkin koskimutkassa. Hah! No, ei todellakaan.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Ahvenkausi avattu ja ahvenet myös




Katiskoista tuli lisää herkkua, meille vähän isompaa ja Lillille kuivuu uunissa liuta pieniä affenia ja vähän särkiä.
Sinne jäi särki tulemaan rantaan, konkreettisesti. Iso parvi särkiä uiskenteli siinä silmien edessä ihan matalassa. Kannattaisko siis jatkaa heittoverkon heittämis-harjoittelua... Lilli sanoo kyllä kannattais ja luulen että muutkin Lillin vaelluskaverit arvostaisivat pussitolkulla kuivattua kalaa patikointieväänä.

Kas, patikointi! Tuli mieleen, tänään tuli. Se varmaan lähti tuosta villikasvien keräily innosta. Niitähän pitää toki kuivata matkaan.
Tänään muuten lounaaksi rakensin kuskusta höystettynä edelleen nokkosella, horsmalla, sienillä ja valkosipulilla. Sitten vielä päälle loraus oliiviöljyä ja puristus limeä. Tuolla yhdistelmällä toimii kyllä moni eväs.
En edelleenkään lähde patikoimaankaan ilman oliiviöljyä, sillä voi hoitaa ja huulet ja kuivavat kädetkin. Ihana aine.

Joko voi pakata rinkan...ai niin. Mulla ei oo.





Tie on kaunis vaikka johtaakin kaupunkiin.


tiistai 14. toukokuuta 2013

Tämä päivä

Tämä päivä oli hyvä päivä.

Korjasi katiskan. Soutelin ja nousin maihin kukkia etsimään. Lämmitin päiväsaunan, huuhtelin nokkosvedellä hiukset. Otin päiväunet. Kuuntelin laivan menoa unen läpi. Söin horsmaa oliiviöljy kastikkeella sekä leivän päällä että lisukkeena maissiletuille.
Liikuin rannoilla, maissa ja vesillä. Kuuluu ja näkyy hyvin. Löysin hyvän uistimen.
Soutelin iltaretkelle.
Väsyin onnelliseen väsymykseen.