Ilosta suruun - kukan ja kyyneleen päivä

Oli iloinen päivä, ystävä saaressa ja pikkulilli sai kaverin myös koiran leikkejä leikkimään.

Oli linnut, oli aurinko ja lämmin tuuli ja koppakuoriaiset ja perhoset.
Kalastettin, saatiin vähän kalaa, syötiin hyvin, nukuttin päikkärit.

Lähdettiin kukkaretkelle soutaen toiseen saareen, soudeltiin takaisin kalansavustukseen jotta ennätetään illalla pitkälle norppasoudulle.

Näimme kalliolla ison kasan valkoista vastavalossa, menimme lähemmäksi katsomaan. Katseemme tavoitti jotain kelluvaa kalliota vasten ja sanomatta sanaakaan tiesimme että se on kuollut norppa.

Yhteisellä sanalla manasimme näkyä. Sydän pakahtui ja tuli sanomattoman paha olo.

Norppasoutu oli erilainen kuin olimme suunnitelleet. Näky oli surullinen ja tunnelma oli apea kun ilmoittelimme puhelimella tapahtuneesta asianmukaisille tahoille ja varmistimme ettei tuuli vie ruhoa matkassaan.

Arvokas eläin sai arvoisensa kuljetuksen kun pelastuslaitos saapui noutamaan ruhon talteen toimitettavaksi tutkijoille kuolinsyyn löytämiseksi.

Pari kertaa aiemmin vuosikymmenien varrella olen nähnyt kuolleen norpan, kerran löytyi keväällä kuollut kuutti ja kerran oli rantakaislikossa suurikokoinen aikuinen norppa.

Yö meni valvoessa täydenkuun valossa.
Oliko se meidän viimekesän kuutti, joka iloisesti uiskenteli aivan veneen vieressä.. mitä sille oli tapahtunut...

Ehkä saamme vastauksen aikanaan.