maanantai 23. joulukuuta 2013

Nyt nappas



Ei minulle, mutta samaan joukkueeseen kuitennii.

Se on siskotyttö joka yleensä ei turhaan uistimia uittele.
Saatiin hyviä ohjeita kalakavereilta, jotka  pari hopeaista kalaa nappasivat kotiin viemisiksi.




Olipahan tyylikas tapa valmistautua joulun viettoon. Kaupparuuhkassa kävin vain eväiden hankinnassa, senkin pakotettuna kun lähikaupasta ei löytynyt ryynimakkaraa. Ei sieltä isostakaan, että turha reissu isoille käytäville.


Tulilla porisi keitinvesi kaakaolle ja kalavereiden kanssa jaettiin eväitä toisillemme.

Mikä ruuhka, mikä stressi? En ole kuullut.



Rauhaisaa vapaa-aikaa sinullekin!




sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Juhlaraportti


Se on talavipäivän seisaus.


On aika tehdä taikoja ja auttaa aurinkoa kipuamaan jälleen korkeammalle taivaalla ja pitempään siellä loistamaan.

Pienen vilauksen kirkasta taivasta saimme, aurinkoa odoteltiin, ei se vain vielä tohtinut puiden latvojen takaa kivuta ylemmäs. Järven toisen rannan se valaisi.

Lämminhenkinen tapahtumamme onnistui hienosti. Kaikki ennakkoon ilmoittautuneet saapuvatkin paikalle potkuri auton katolla komeasti juhlakulkueen merkiksi.


Ruokailun jälkeen oli vuorossa potkuriparaati kylätielle ja kukkulan taakse kadonneen auringon valon metsästys.
Elämän Valo oli sentään tallella, se kulkee aina mukana, ei katoa.

Tienvarresta poimimme pajunkissoja ja mietimme että mikäs juhlasesonki nyt onkaan kyseessä, se kulkueen tonttukin kun muistutti sen jälkeen vähän noita-akkaa mustassa tukassaan.









Päätän raporttini tähän sipulikeiton jälkiruokana tarjoiltuun suklaaseen.

Seuraavaa juhla järjestetään kutevan matikan kunniaksi. Tapahtumaan on avoin pääsy.


lauantai 21. joulukuuta 2013

Taimenen maku


Männä viikolla käytiin toisten kalajuttujen innoittamana koskella kalassa.
Ihan jo maistui suolattu ja savustettu ja pannulla paistettu taimenpotkale suussa valmiina kun joelle lähdettiin.





Eväät kuitenkin pakkasin mukaan kun ajattelin että eihän niitä kaloja raaski siellä heti syödä, vaan tuodaan kaikki nähtäväksi muilleki.


Niinhän siinä kävi että evästauolla Wäpäkin sai tyytyä katsomaan kauniisti voileivän ja makkaran perään.
Tulilla tehtin uusia hyviä suunnitelmia. Kyllähän se kala vielä nappaa.




Ei se.

Kaunis päivä, hyvää lämmintä kaakaota ja simpukka.




lauantai 7. joulukuuta 2013

Uusi Outa on ilmestynyt



Havahduin ja hämmästyin ajan kulua. Outa-lehti on menossa viidettä vuotta.
Matkaan mahtuu monenlaista tarinaa ja ihmistä.

Luettavaa on taas tässäkin ja monta uutta jo nyt tiedossa.

Ole hyvä, toivottavasti sullekin jotain sopivaa.

Outa - Elämä on ulkona






sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Huh, selviydyin!

Marraskuu on selätetty.

Olen yrittänyt luoda parempaa suhdetta tähänkin kuukautta, olen hyvällä tiellä.
Alan ymmärtää ja mukautua.

Silti se tuntuu liian pitkältä.










Lumi tuli, marraskuun viimeinen metsäretki oli kaunis.




sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Varo toiveitasi, ne voivat toteutua

Eämän pieniä haaveita.. Joskus huomaamatta on tilanteessa jossa ei olekaan yhtään estettä sen totetumiselle.
Näin olen oppinut huomaamaan. Sitkun muuttuu nyt hetkeksi.

Omatoiminen veneretki merellä on ollut niistä yksi. Siellä me sen teimme, vuokrattiin vene, soudettin ja ajettiin moottorillakin ulapalla. Tuolla jossain toisella puolella Italia.


Mentiin ainoaan saareen eväille ja uinnille. Sillä hetkellä en olisi halunnut olla missään muualla. Se on se hetki johon palaan näin marraskuussa.








Mainingit keinutti pientä purkkiamme. Olin täydellisen onnellinen.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Seis! Tuolla on jotain...

Kameraan tarttui monenlaista elävää kävely- ja autoretkillä.

Onneksi meillä oli niin kuuliainen kuljettaja joka kiltisti pysäytti auton jarrut kirskuen juuri silloin kun innostuneet huudot käskivät.

Turvavöille oli todellakin käyttöä.






















sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Sielun veljeyttä



Molunat on pieni kalastajakylä, katse tavoitti aina merelle menevän tai sieltä tulevan veneen.

Rouvat kalastivat iltahupinaan rannalta.

Vetotuistelijat kiersivät Molunatin lahden suulla olevaa saarta. Heillä oli siima käsissään, vapoja ei juuri näkynyt.






Yhtenä päivänä retkemme johti kylän toiselle laidalle kalasatamaan. Istuimme ja katselimme kalastajia työssään.







Yhtään pelastusliiviä en nähnyt, yhdessä sadasta veneestä oli ehkä joku pieni valo kun ne liikkuivat pimeässä.


Ja onhan se niin hauskaa kun miehet asentavat veneen kurssiin ja lähtevät kävelylle veneessään.


Hetken silmä mietti näkemäänsä kun uintikohdaltamme nousi mustanharmaa hahmo vedestä. Se oli harppuunakalastaja joka lisäsi yhden mustekalan vyöhönsä muiden joukkoon.



Voisin olla monta päivää ja vain katsella kalastusta, ehkä kalastaisin vähän itsekin. Tiedän muutaman lähimmäisen jotka myös viihtyisivät.