maanantai 30. heinäkuuta 2012

Vilkas retkisatama

Tuntuu ihan kesältä, rannan sopukat olivat hetken täynnä veneitä. Kulkijat suuntasivat kukin omiin suuntiinsa, metsiin ja luodoille, selille kellumaan.

Olin kaunis ja ei yhtään liian kuuma helle päivä täällä vetten äärellä. Tuuli oli tänäänkin virkeä.

Nyt rauhoittuu iltaan, kuu nousee ja hiljaisuuden rikkoo vain kalan pulahdukset rannassa.












sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Voi sarvi, sehän on jaakko!


Hienot sarvet! Pituutta noin pyykkipojan verran, se oli mittatikkuna.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Aitoo meinkiä!

Mummon mökin viehättävässsä ilmapiirissä, retkellä Aitoossa.

Villi puutarha, lehmät laitumella vieressä, pääskyset pesimässä räystään alla. Todellinen kuvakirjan idylli, nurmi paljaalla jalalla.
Sauna lämpimäksi ja veivikaivosta vettä. Sade vilvoitteli kylpijöitä löylynoton välissä. Polku ja emäntä kaivopolulla.
Sama, mutta niin eri kuin omalla saarimökillä.

Kiitos Aitoo, kirkastuimme tällä, tämä oli meille juhlaa!









maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kiitos hyvää!

Sateet ja aurinko vuorottelevat, tuuli kääntyilee ja voimaantuu pilvien mukaan.
Eilinen illan souturetki päättyi lyhyeen kun saaren takaa kuului kuin junan tulo. Tuli vauhdilla huiman musta pilvi, samalla aallot vauhkoontuivat. Airot saivat kyytiä takaisin kotirantaan.
Vesi nousee luvattoman paljon edelleen, ampiaiset ovat tehneet mökin yläseinään reiän ja asuvat siellä. Yksi niistä taisi tökätä Lilliä anturaan. Sori ampparit, taidan myrkyttää reiän kotiin lähtiessä, saatte muuttaa muualle!

Äänimaailmaa hallitsee aaltojen loiske rantaan, metsän sisällä kuului pikkuhaukan kiikitystä ja näin sen lentoharjoituksissa puiden latvojen välissä.
Ikkunan takana pöntössä on myöhäinen tintin poikue vielä sirkuttamassa; kuoriutuivat vasta muutama päivä sitten.
Rantasipi lentää iltaisin kalliolle, äänen kuulee kun on hetki hiljaisempaa tuulta.


Niin se vaan pian betoninorppakin lähtee uimaan, kun vesi tulee iholle.









Kynttilät voi sytyttää aikaisin.

Mustikoita ja sinikoita


Aivan ovat erivärisiä. Kaikki löytyneet tummat yksilöt olivat myös paljon suurempia.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Työ ja huvi ihan samassa paketissa


Erikoiskuljetus liikkui norppien ihmeteltävänä. Terassi muuttui laituriksi ja sai kyydin uuteen kotiin.
Kesäpäivän työ aurinkokalliolla välillä eväitä syöden, ohikulkevaa liikennettä katsellen ja pohjoistuulen viileydestä nautiskellen.

Yksi urakkanainen kipaisi aina tauon tullen metsään kanttarelleja poimimaan.






Tämmöinen kupariputki osui silmään lehten seasta. Kaunis, kaunis väri!
Vaskitsa pakeni urakkaamme rauhallisempaan maastoon.





keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kirjapäivä!






Tuo pieni ihminen syntyi maailmaan reilut kahdeksan vuotta sitten.

En ehkä ihan ensireaktiona, mutta pian sen jälkeen aloin ostella pienille pojille sopivia seikkailukirjoja, odottaen päivää jolloin hän oppii itse lukemaan.

Aivan yllättäen tajusin tänään, että se päivä on tässä ja nyt.

Lapsi lukee kirjoja! Ihan itse. Tarina, kertomus, mielikuvitus.
Kokonainen uusi maailma aukeea.

Tänään ojensin lapselle kassillisen kirjoja.




Mika ja Seitatunturin arvoitus, (Jouko Varonen)

Taikarumpu kertoo, (Leena Laulajainen)

Ruska-Heikin Taikakopteri, (Nanny Ritamäki)


Ernset Thompson-Seton:
Harmaakarhun elämäntarina
Hiekkaharjun hirvi


Tikan kannel – (Einari Vuorela)

Lintu ja poro, (Esko-Pekka Tiitinen-Tuula Tiitinen)

Tämänkin kirjan ostin vuosia sitten pelkän nimen perusteella, eipä mennyt pitkälti harhaan.

Lintumiehen perhe, (Eleanor Estes)


Vielä jäi hyllyyn Nopsajalan seikkailuja ja Veikko Haakanan nuorten kirjoja.

Ja kirjastossa on aina poistomyyntejä!





maanantai 16. heinäkuuta 2012

Melkein valitin

.. ja valitinkin aamulla tyhmiä kaupunki päiviä ja kaikkea mahdollista elämän tyhmyyttä.

Sitten sain poimittua metsämansikoita ja vähän mustikoita, heti oli parempi mieli.




No sitten kävin setän luona kahvilla ja katseltiin ikkunasta pihalle muuttanutta rusakkoa. Se makoilee päivät ikkunan alla pihlajapuskan suojassa - tai niin se itse luulee. Ei ole suojassa.
Turkki on vähän takkuinen, onkohan se vanhus tai kipeä. Setäni kertoi kuinka viime syksynä vanha jänis oli kuollut luonnollisen kuoleman hänen pihaansa ja hän hautasi sen.
Se pihapiiri on eläinten paratiisi ja rauhan tyyssija. Ikkunasta katsellen voi kohdata monta eläjää. Tänään haapanapoikue tuli syömään apilaa rantapenkalle.

Illansuussa pistäydyin saaressa, katiskasta nousi taas jättiahven, metsässä kasvoivat kantarellit ja jännittävä purjelaiva oli ankkuroituna tyyneen veteen laiturilta katseluetäisyydelle.

Mitäs muuta ihminen tarvitsee hyvään päivään. Kukkakuvan tietysti vielä. Se ois sitten pulkassa tämä päivä.

Ihan hyvä tästä tuli!








torstai 12. heinäkuuta 2012

Sanoma on lähetetty!

Huikean hienoa vuorokausi huikeassa seurassa.
Meidän neljän tähden illallisporukka kokoontui saareen kun minulla oli kokkausvuoro.

Näin lyhyen öisen hämärän vaihtuvan auringon nousuksi ja maailma on virallisesti parannettu. Ai että se on nyt hyvä.


Pulloposti lähti liikkeelle Haukivedellä kohti pohjois-koillista. Odotamme jännittyneinä viestiä sen liikkeistä. Löytääkö joku sen, avaako hän sen ja lukeeko vielä kirjoituksemme. Peikut pystyyn!











Sadekuurojen värittämässä maailmassa me uppouduimme herkullisen aterian äärellä elämän tärkeisiin kysymyksiin, kuten kermaavaahtoon ja kirsikoihin, karhunvatukoihin ja mansikoihin.

Koko kattaus löytyy täältä







keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Terveisin poijjaat

9.-10.7.2012

"Tulimme maanantaina. Söimme ja Lassin ja Sannan tekemän illallisen. Sen jälkeen lähdimme uistelemaan ja vähän ajan päästä vapa taipui ja sielä nousi iso ahven jonka mummi ja ukki ja Sandra tulivat hakemaan punnitukseen ja täytettäväksi. Paino oli 970 grammaa.

Sen jälkeen jatkoimme uistelua ja saimme 400-500 g ahvenen.

Sitten saunoimme ja uimme ja paistettiin lettuja.

Aamupalalla söimme munaa ja pekonia. Sitten kalastettiin tyhjää.

Ja menimme keräämään mustikoita ja yhtäkkiä saaren täytti huuto joka kuului Lassin suusta ja selvisi että ampiainen pisti.

Ja me (Roni, Viljami, Lassi savustimme eilisiä ahvenia ja katsoimme savupönttöön sisälle ja se löi lieskoja."
















sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Mansikkajuhlat

Heinäkuun eka viikolla sattuu monta synttäriä joten perinteisesti kesän ensimmäinen mansikkakakku on nautittu silloin.

Niin tehtiin nyttekin, monta erilaista ja muutakin kuin mansikkaa tuli kakun muodossa herkuteltua.

Saaren tupsahti vieras jonka kanssa vietettiin näitä juhlia kaikkien puolesta, muutoinhan näihin juhliin osanotto oli kovin vähäistä. Meidän piti uhrautua kaikkien puolesta!



Aloiteltiin pitkällä aamiaisella, johon kuului kinkkua ja juustoa, oliiviöljy korppua - sekä tietysti mansikkoita sekä suklaakakkua!




Päivällinen rakennettiin kokonaan ulkona tulilla, potut, poroa ja kaiken kruunaava yrttinen maustevoi. Yksinkertainen on hyvää. Ystävältä saatu portviini maistuu paremmalta kuin itse ostettu mikä tahansa (tavarakin).



Kaiken tämän jälkeen oli ihan pakko lojua riippukeinussa ja ajatella syvällisiä sillä aikaa kun iltapalaksi vetäytyi Sini-kakku.


Sinikakkuun laitetaan keksimuruset pohjaksi, sitten kunnon kerros vanhanajan vatkautuvaa vaniljakastiketta sekä päälle ihan järkelemäisiä mansikoita.




Voi elämä, perhonenkin tuli!




perjantai 6. heinäkuuta 2012

Majava oli kotona

Annoin pienen tuulenvireen kuljettaa soutuveneeni pesän ohitse, kaukaa kuului pentujen ääntely sisältä pesästä.

Ainakin neljä aikuista majavaa oli liikkeellä pesän ulkopuolella, toivat tarvikkeita kauempaa.




En kai minä vihainen voi olla vaikka katkovatkin kaikki lempihaapani. Se pentujen ääni :o)





keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Aamun varhainen mato

Hyvä että joku ääni herättää aamulla varhain, Lillin kiljui pallopelin iloissa ja piti kammeta sängystä ylös. Meinasin kiljua takaisin että antakaa ihmisten nukkua, mutta en kerennyt kun tuli niin kaikenlaista. Se valkoselkäinen tikka lennähti rantakoivuun. Vihdoinkin sain siitä näppäyskuvan todisteeksi, kun joku epäilee minun näkyjäni :o)




Sitten pitikin jo rientää laiturilla aamupalalle ja tarkkailla uivia ötöjä. Tämä pieni tikkuhauki oli jo niin kovasti hauki, siinä missä muut kalanpoikaset menevät parvessa ja näyttävätkin ihan poikasilta - niin tämä lipui hiljakseen vaanien ja asettui välillä kaislan alle väijyyn.


Punarinnan poikanen liikkui varovasti rantakivien ja pajupuskan tuntumassa. Pieni höppänä, kovasti se kaiveli maasta jotakin syötävää ja oli vielän kovin peloton maailman vaarojen suhteen.

Parasta tässäkin on se että tuo sukulaku -kaksikko seuraili tätäkin kuvausnäytelmää ja minua ja poikasta aivan muutaman metrin päästä eikä tehnyt elettäkään hätyyttäkseen pientä poikasta.

Viisaat, parhaat koirat!