torstai 28. elokuuta 2014
"Se sytyttää valkian piisiin jota paleltaa."
Meitä ei kyllä paleltanut, satoi enimmäkseen koko ajan meidän vuorokauden mittaisella Mujejärven reissulla, vaan ei haitannut. Paitsi että haittasi koska pitkospuut olivat turkasen liukkaat ja mieluummin käveli vierellä kuin märällä puulla.
Tammikämppä on vanha uiton kämppä ja vuosisadan alun säännöt ihastuttivat meitä suuresti. Yksi sääntö koski työkalujen lainaamista, kaikkia muita työkaluja tulee lainata, paitsi puukkoa.
Siinä sen näkee miten henkilökohtainen tarvike on miehen puukko.
Mujejärven alue oli hieoa, metsät täynnä naavaa, metsien välissä suota.
Pulleita mustikoita syötäväksi, pehmeät polut käveltäväksi.
Autiotuvan suojissa, hämäryyden sylissä. Ulkona tuuleskelee ja satelee.
Mikäpä tässä.
Kävelin ja mietin kuinka ikävä olikaan jo ollut Pohjois-Karjalaan retkille.
Joku sanoi että se on köyhän miehen lappi - voi se olla niinkin.
Voi se olla niinkin, mutta rikkaana sieltä pois lähtee.
Vihaiset linnut on hämäystä, ei oltu yhtään vihaisia.
Savonlinnassa paistaa aina aurinko
Savonlinnan kansainväliset elokuvafestarit, elokuun tapahtumasta on muodostunut syksyä rytmittävä odotettu tapaaminen.
Tänä vuonna oli erityisen hieno lista elokuvia, varaa valita mieleisensä. Niin, kavereiden kanssa jutustellessa tulee esille että monet pitävät luontoelokuvana vain sitä Avara Luonto -tyyppistä leffaa, missä leijona syö gasellin. He ehkä hieman kummastellen kuuntelevat tarinoita siitä kuinka itkin ja nauroin ja välillä molempia yhtä aikaa. Että onko se nyt niin surullista toi gasellin kuolema ja mikä siinä sitten naurattaa?
Uusi luontoelokuva on monenlainen, monimuotoinen. Se kertoo tietoa luonnosta, se kertoo ihmisen suhteesta luontoon, se kertoo ihmisten välisistä suhteita, lisäksi uusi luontoelokuva ottaa kantaa ja laittaa ajattelemaan.
Suuren osan kokemuksesta muodostaa myös ympäristö, kun on festareilla reissun päällä, vain elokuviin keskittyen niin tunnelma on hyvinkin erilainen kuin kotosohvalla lasten leikkiessä ympärillä. Monen hyvän elokuvan skippaisin kotona kanavapujottelussa matkalla johonkin arkihömpppään.
Sunnuntai-iltana oli silmät arkana, takapuoli vähän puuduksissa. Tuli istuttua monta monituista tuntia, tuli myös käveltyä pitkn poikien kaunista kaupunkia jutellen näkemästään. Näkemästään ja kokemastaan.
Kyllä, monesta elokuvasta löytyi kosketuspintaa omaan elämään.
Voinko vielä vähän kehua... voin. Savonlinnassa on puitteet kohdallaan, elokuvia Olavinlinnassa, sataman festariteltassa ja taukoevästä laivalla. Juhlat toteutuu talkooväen toimin ja tunnelma on viihtyisä.
Katsokaa ihmiset elokuvia. Katsokaa Eedenistä Pohjoiseen, katsokaa Ihminen ei ole saari, katsokaa Aatsinki, katsokaa Laulu! Katsokaa Jorma Luhdasta kertova dokumentti ja katsokaa vielä Laulu uudestaan.
Savonlinnan kansainväliset terapiajuhlat - sitä elokuva voi parhaimmillaan olla ja meille oli.
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Munat suoraan kanasta
Tein löydön, läheltä luonnollisesti kananmunia.
Tätä olen odottanut.
Kaunismaantilan lammaskatraan tuleva turvakoira. Kuin pieni karitsa nyt itse.
tiistai 19. elokuuta 2014
Oi ihana elokuu
Päiväsateiden välissä, vanhaan pihapiiriin.
Herkkuja suuhun ja mannaa mielelle.
Onneksi on säilytetty tämäkin pihapiiri, tuvat ja talot.
Aina käydessä muu ympäriltä katoaa ja mieli menee menneisiin.
Tuvassa papukahvit, pöydässä on punaruutuinen pöytäliina.
Radio tuvannurkassa laulaa satumaata.
torstai 14. elokuuta 2014
Syksyn värejä
maanantai 11. elokuuta 2014
Klip-klop
Aamupäivän retki, läpi maalaismaiseman, rehevien metsien.
Vilja lainehtii, kukkaniityt menettäneet värinsä.
Pölyiset pihlajanmarjat hiekkatien reunalla.
On iloinen hevonen, kevyttä kulkea.
Ja ystävä ratsastaa toisella.
perjantai 8. elokuuta 2014
Uistellen sinne ja soutaen tänne
En ole mikään onnentuoja uisteluveneessä, tällä kertaa kuitenkin pieni kuha osui uistimeen minunkin läsnäollessa. Uistellen mentiin kohteeseen josta pääsin sitten soutelemaan venhettäni kesäisessä myötätuulessa takaisin lähtöpaikkaan.
Olipa hieno ilta. Kolmisen tuntia soutaen vierähti hetkessä.
Raikas, veden tuoksuinen kesätuuli puhalsi vauhtia.
Kaunis, kaunis ilta. Soudun rytmi ja tuulen tahti. Olin juuri siinä hetkessä, en missään muualla.
Toisen kerran elämässäni tapasin näillä kulmilla jo ison kanadanhanhi poikueen.
Miehistöni.
"Illalla soutelimme.
Sinä katsoit auringonlaskuun reiän
ja minä kuvittelin meidät
tervatulla veneellä siitä läpi."
- Risto Rasa -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)