Meitä ei kyllä paleltanut, satoi enimmäkseen koko ajan meidän vuorokauden mittaisella Mujejärven reissulla, vaan ei haitannut. Paitsi että haittasi koska pitkospuut olivat turkasen liukkaat ja mieluummin käveli vierellä kuin märällä puulla.
Tammikämppä on vanha uiton kämppä ja vuosisadan alun säännöt ihastuttivat meitä suuresti. Yksi sääntö koski työkalujen lainaamista, kaikkia muita työkaluja tulee lainata, paitsi puukkoa.
Siinä sen näkee miten henkilökohtainen tarvike on miehen puukko.
Mujejärven alue oli hieoa, metsät täynnä naavaa, metsien välissä suota.
Pulleita mustikoita syötäväksi, pehmeät polut käveltäväksi.
Autiotuvan suojissa, hämäryyden sylissä. Ulkona tuuleskelee ja satelee.
Mikäpä tässä.
Kävelin ja mietin kuinka ikävä olikaan jo ollut Pohjois-Karjalaan retkille.
Joku sanoi että se on köyhän miehen lappi - voi se olla niinkin.
Voi se olla niinkin, mutta rikkaana sieltä pois lähtee.
Vihaiset linnut on hämäystä, ei oltu yhtään vihaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti