perjantai 29. huhtikuuta 2011

Viuh!


Lilli ja epsanjan vesikoira Dimas. Vauhti on taattu.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Noutajan opissa

Käytiin pitkästä aikaa tallilla valmennusta katsomassa.
Lilli pääsi Veikkonsa kanssa hömppäilemään.
Veikko näyttää mistä on kunnon noutajat tehty.


Missä vettä, siellä Veikko...



Lilli ottaa tämän opetuksen hieman hillitymmin. Eihän sitä nyt tohdi kultaturkkiansa aivan kokonaan ryvettää mutalikossa.





Lilli ja Veikko, oiva pari. Pikku-neito ja iso herra.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Sisäinen eläin



Pakko oli vielä heittää näkyviin nämä kuvat joista ilmenee kuinka viisaasti Lilli-emo osaakaan valita pesäpaikan. Hiekkatöyräällä kasvavan mäntyrykelmän sisällä on turvallinen paikka ja hyvä juurakko, siihen alkoi pesäkolon rakennus välittömästi.

Nyt on aika luovuttaa pennut uuteen kotiin ja kääntää ajatukset muualle.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Voi ei, Lilli synnyttää!


Kaksi lasta on jo tullut maailmaan, pieni kuminen mustekala sekä tämä söpö ja iloinen siili. Mustekala oli tänään imetyksessä sängyssä kun menivät eläkeläisen kanssa päiväunille.

Siili vauvaa äitihöppänä siirsi varovasti nenänpäästä paikasta toiseen, ettei se vaan vingu. On siinä kyllä vähän äitinsä näköä.

On se kova homma tuo pentujen tekeminen, muutama päivä on mennyt hyviä pesäpaikkoja etsiessä, sekä ulkona että sisällä. Varsinainen kolopesijä, ulkona ollessa se yrittää tunkeutua kaikkiin valmiisiin koloihin ja tai sitten vaan ronskisti aloittaa kaivausurakan ihan itse. Kovasti kaivaaa ja sovittelee kroppaansa sinne sopivaksi. Vähän ihan pelottaa kun välillä kivenkolosta vaan häntä näkyy. Jää pian ketuksi luontoon.


Hauskaa, mutta ehkä pian jo vieroitan pennut äidistä ja äidin pennuista.
Lillistä tulee aikanaan hyvä emo, ja tahtoo varmaan valita luonnollisen synnytyksen sopivassa kolossa :o))

torstai 14. huhtikuuta 2011

Urbaanit linturetkeilijät kevään vallassa

Mikähän siinä kun takapihat ja salaperäiset sokkelot viehättää. Kevät laittaa kiertämään tutkimusretkille. Kaupungin liepeiltä löytyy jännittäviä pieniä paikkoja. Tuoksut, äänet ja valo - ne kaikki yhdessä huutavat ja kiljuvat kevään tuloa. Leskenlehden nuppu kasvoi valtatien pientareen pölykerroksen alla. Kuusen latvassa lauloi viherpeippo. Jään reunalla lokkien äänet ja sininen vesi erehdyttää jo kesää tuntemaan.
Kaupungin vanhassa korttelissa rouva fasaani ylitti tien suojatietä pitkin.
Kamera, kaveri ja koirat. Kiva ilta. Taas.






maanantai 4. huhtikuuta 2011

Vakavasti puhuen, Lilli - lähihoitaja

Kun Lilli reilu vuosi sitten asettui talouteemme, ei aavistettu mikä tehtävä tuolle pikku koiralle olikaan tarkoitettu.
Kevään muuttuessa kesäksi silloinen isyyslomalainen muuttui sairaslomalaiseksi ja kesällä saatiin tieto sairauden laadusta.
MS-tauti tuli ja asettui perheeseen. Sairaslomalainen muuttuu pian eläkeläiseksi ja Lilli -nuorisotyöntekijä on muuttunut täysipäiväiseksi lähihoitajaksi täällä kotona.

Lillin avustajan kyvyt ovat täysin henkisellä alueella, mutta sitäkin tärkeämmät. Pikkulillin kuonotökkäisy on se iloinen herätys jolla päivä lähtee käyntiin, hitaasti mutta varmasti sairaslomalainen ulkoiluttaa koirat aamuvarhain.
Vaikkei enää yhteiset pitemmät lenkit suju, niin vähän sentään, yhdessä aamukahville Teboilin baariin, jonka koiratolpan viereen ystävällinen johtajatar oli pistänyt talven pakkasilla lämpöalustan Pasia ja Lilliä varten.
Kotona sisällä Lilli seuraa uskollisesti askel askeleelta tekemisiä ja osallistuu kaikkeen. Lillillä ja sairaslomalaisella on omat juttunsa johon meillä muilla ei ole sekaantumista.
Sairaus on tullut nopeasti ja vienyt voimia - Lillukka on parasta taistelussa sairautta vastaan. Lähihoitaja, joka pitää liikkeellä. Lilli tahtoo ulos, Lilli tahtoo kävelylle. Lilli tahtoo sinne ja tänne ja harrastamaan kaikenlaista - onneksi tahtoo, sillä sairaslomalainen ei voi kieltäytyä kutsusta kentän, aidan tai minkään laidalta katsomisesta jos pikku-sirkku on harrastuksissa.
(toiset koirat vinkuvat ja piipittävät - Lilli kuulemma vain sirkuttaa!)


Joskus tekee mieli uskoa johdatukseen ja kohtaloon, koska eihän meille pitänyt pentua tulla, oli vain hetken mielijohde, ajatus ja pari ääneen lausuttua sanaa.
Kun kasvattaja kertoi nimenneesä pennut ja että yksi niistä on Elämän Valo, tiesin heti että se Valo tulee meille, vaikken voinutkaan asiaan vaikuttaa.

Pasi nuortui monta vuotta Lillin käsittelyssä, isäntä säilyy liikkeessä ja minä... minä yritän säilyttää järjen äänen tässä kohtalon yhtälössä :o))


Kiitos Suski, annoit meille niin paljon enemmän kuin koiranpennun.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Vihdoinkin saa haukkua!


Pieni porokoiran taimi ilostui silmät sumeaksi ja korvat kuuroksi päästessään tosi töitä opettelemaan.

Lilli on tosi rohkea, vauhdikas ja äänekäs - hyvät paimentamis ominaisuudet siis kasassa.
Ensimmäisellä aitakerralla paimentaminen oli enimmäkseen jahtaamista, intoa oli kuin pienessä kylässä, mutta pikku hiljaa hommaan tuli ajatustakin mukaan.
Kiitos siitä kuuluu erityisesti eräälle hirvaalle, joka ei sai kyllikseen perässä roikkujasta ja vaihtoi osia - nyt Lilli määräsi suunnaan ja hirvas vauhdin.
Se oli jännittävää, Lilli ei antanut hirvaan kuitenkaan lopullisesti pelotella itseään, vaan aina uudestaan lähti kuuliaisesti porojen perään vaikka tätä ko. yksilöä komenteli vähän kauempaa. Välillä pattitilanteessa kävi kauniisti pyytämässä meitä ihmisiä apuun.

Kolmannella aitakerralla ensimmäisen kerran kimittävä haukku oli muuttunut voimakkaamaksi ja joku kerta malttia riitti olla ryntäämättä niin että tokka hajoaa.
Hienosti kyllä lähti aina noutamaan sitä tokasta eronnutta poroa.
Tuli luoksekin pyydettäessä ja rauhoittui paikalleen odottelemaan.
Kovasti teki tyttö töitä, vaikka väsytti ja vähän pelottikin hirvaan käsittelyn jälkeen - taisi siinä vähän kopara kolauttaa selkään.

On siinä sulattelemista pienelle päälle.










Opastajamme sanoi että kyllä Lillistä paimen tulee, tästä on hyvä jatkaa!
Tarviiko joku iloista paimenharjoittelijaa, poroja anyone?!