Kaksi lasta on jo tullut maailmaan, pieni kuminen mustekala sekä tämä söpö ja iloinen siili. Mustekala oli tänään imetyksessä sängyssä kun menivät eläkeläisen kanssa päiväunille.
Siili vauvaa äitihöppänä siirsi varovasti nenänpäästä paikasta toiseen, ettei se vaan vingu. On siinä kyllä vähän äitinsä näköä.
On se kova homma tuo pentujen tekeminen, muutama päivä on mennyt hyviä pesäpaikkoja etsiessä, sekä ulkona että sisällä. Varsinainen kolopesijä, ulkona ollessa se yrittää tunkeutua kaikkiin valmiisiin koloihin ja tai sitten vaan ronskisti aloittaa kaivausurakan ihan itse. Kovasti kaivaaa ja sovittelee kroppaansa sinne sopivaksi. Vähän ihan pelottaa kun välillä kivenkolosta vaan häntä näkyy. Jää pian ketuksi luontoon.
Hauskaa, mutta ehkä pian jo vieroitan pennut äidistä ja äidin pennuista.
Lillistä tulee aikanaan hyvä emo, ja tahtoo varmaan valita luonnollisen synnytyksen sopivassa kolossa :o))
Ou mai! Onneksi samaan aikaan kiimaillut Lumo ei ole alkanut synnyttää, eikä kaupungissa ole voinut oikein kolopesiäkään. Mutta sen sijaan ilmeisestikin on myös Lumo mielikuvitellut kantavansa masussaan vähintäänkin kymmentä pikku pentua, jotka tarvitsevat kaiken liikenevän ravinnon - pari kertaa aiemmin tuloksetta kokeiltu älypeli ratkaistiin tänään muutaman minuutin turhan tassuilla huitomisen jälkeen näppärästi hampailla palikoita nostellen! Se ON siis sittenkin älykäs :).
VastaaPoistaOi, pennussa ja äitihöppänässä on selvästi samaa näköä :) Ihana Lilli <3
VastaaPoistaJa terkkuja Lumolle ja äipälleen myös :)
Lillin pennun minäkin voisin joskus tahtoa. On siinä Tsikku-tädin näköä kovasti. :)
VastaaPoista