Juhlapäivä

Päiväni on koittanut!

Nyt lähdetään vauhdilla kohti kevättä. Ihan innolla, ei malta odottaa!

Valokalenterin 20. päivä

Juhannus v. 2005. Melkein sama kun tänään, vähemmän vain lunta.

Valokalenterin 19. päivä.

Kesä yllätti souturetkeilijän. Turkasen kuuma. Päivän kuumin hetki on maattava varjossa.

Valokalenterin 18. päivä

Välillä väistämme vastaantulijoita, minä ja kuikat.

Valokaleterin 17. päivä

Kaksi päivää on soudettu kotirannasta kohti Kolovettä.

On tuullut kovaa, päivällä väsyttiin tuulitaisteluun ja istuttiin pitkään saaressa ja odotettiin säätiedotteen mukaista tyyntyvää iltaa.

Jatkettiin matkaa illan suussa vielä hyvässä vastatuulessa, ilta eteni ja tuuli tyyntyi. Pitkän kapean salmen rannalla syötiin hyvin, kuunneltiin hiljaisuutta. Ensimmäinen hetki koko matkan aikana kun kuulee muutakin kuin tuulen pauhun.

Jatkoimme soutamista läpi yön.

Valokalenterin 16. päivä

On toukokuun viimeinen ilta.
Vuosi on 2015, kello on 20.21.

Iltasoutumme kulkee majavan pesän liepeiltä. Lumo keulassa ei siitä hätkähdä että yllättäen veneen lähellä paukahtaa littahäntä vedenpintaan.
Lilli on noussut laitapaikan makoilustaan rauhoittamaan pikkukoiraa. Lunalle tämä oli ensi kohtaaminen majavan läiskämiseen.

ps. Minua aina hävettää kun vene on roskainen. Pahoittelen.

Valokalenterin 15. päivä

Paras ostos ikinä tuo minun soutuvene. Viepi lähelle ja kauas, siinä on aina tilaa vielä yhdelle.

Valokalenterin 14. päivä

Paras päivä on jokapäivä, erityisen parhaita hetkiä on silloin kun paljon isoja ja pieniä ihmisiä on liikkeellä ympärillä.
Jokanen viettää päivän omissa puuhissa, kokee suuria seikkailuja. Illan tullen on rauhanhetki, kerrotaan päivän seikkailut. Oli lintu ja kala, kukka ja käärme.

Minäpä taijan kuitenkin savustaa nuo ahvenet, sanoo ukki.

Valokalenterin 13. päivä

Ja sitten on hetki kun vain istuu veneessä hiljaa ja kiittää.

Valokalenterin 12. päivä

On elokuun aamu Myhkyrässä. Teltasta noustiin auringon lämpöön. Mustikoita ensinälkään.

Illalla istuttiin myöhään nuotiolla yksinveneilijä Veikon kanssa.
Me kolme nuotiolla, naanleipää ja runoutta. Ei maailmassa muuta sillä hetkellä. Kaikki siinä.

Päivällä nousi tuuli, siirryimme mökkisaareen ja myrskyä pitämään. Yöllä valvoimme, kuuntelimme radiosta myrskytiedotteita ja uutisia siitä kuinka monelta tuhannelta sähköt poikki. Ei vaikuttanut meihin.

Valokalenterin 11. kuva

Niinkuin elämässä, välillä paistaa ja välillä ei.
Silti etiäpäin, sano mummo ja laittoi isännän soutamaan.

Valokalenterin 10. päivä

Tänään - soutamisen keskellä - virallinen puheenvuoro.

Nuorissa on tulevaisuus. Kuhan saa vetämälläkin.

Valon 9. päivä

Aurinko laskee, viivytellään selällä, katsellaan auringon viimeiset säteet.
Kamera on käsillä, sanotaan; "kylläpä heti tuli viileä kun aurinko meni pois."

Soudellaan leiripaikkaan. Huomenna sanotaan sama uudestaan.

Valon 8. päivä

Oletan että tässä kuvassa juniorijalkapalloilijan eväät ovat traagisesti päässeet loppumaan kesken souturetken.

Valokalenterin 7. päivä

Tyyny on valmiina, pieni onkija voi kallistaa päänsä levolle kun väsyttää.

Kuvan onkija on nyt tuore äiti. Hyviä veneuinia toivotamme uudelle vesien kulkijalle.

Itsenäisyyspäivä, 6. kuva

Saimi Vendelin, Lehtoniemi vuonna 60-jotain.

Joka aamu kalastamaan verkot ja katiskat katsomaan. Vene kulki hänellä meloen. Yksin hän kävi, meitä lapsia hän kelpuutti mukaan.

Hän oli mummoni ja minä olen ylpeä siitä.

Kuva: Pertti Vokkolainen,

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Valon 5. päivä

Haukivesi, on 70-luvun alku.

Ongella ollaan äitin ja iskän kanssa. Isoja särkiä tuli roppakaupalla. Tuli sade - laitettiin sadevaatteet päälle.
Särjistä äiti teki suolasärkeä, siitä herkkua leivälle.

Jotain on maailmassa pysyvää - vene ankkurissa ruohikon vieressä.

Vain lapset vaihtuvat, kolmatta sukupolvea tässä ankkuroidaan ahvenpaikoille.

ps. vai onko se neljäs sukupolvi jos kyydissä on lapsenlapsenlapset?!

Valon 4. päivä

Iloinen pieni poika virvelöimässä, kesäpäivä ja vesi kimmeltää. Uistimeen tarttuvat rantaheinätkin tuntuvat kalalta.
Ihan varmasti oli iso se joka karkasi. Haukiveellä pysyy hauki veessä.

Valon 3. päivä

On helluntai, päivä aikaa soudella. Kevään lämpö hellii, kylmä vesi hohkailee vastaan. Tunnelma on hyvinkin leppoisa.
Soudamme Pöljien välistä. Tajuamme norpan makoilevan niemessä jota ohitamme läheltä.
Antaa veneen lipua hiljalleen ettei häiritä. Kuvia nappaillaan.
Myöhemmin sain norpalle nimen ja identiteetin, tavattiin jokusen kerran uudelleenkin.

Valokalenterin 2. päivä

Ollaan soutamassa Inarinjärvellä. Taivas tummenee ja tuulen kuulee tulevan.
Sopiva leiripaikka on siinä aivan nenän edessä.
Leirin valmistuksen lomassa kalasääski lentää vasten tummansinistä taivasta, kaartaa alemmaksi ja nappaa kalan.
Nyt muistan siihen kohtaan aivan selvän valonsäteen.

En koskaan unohda ensi tapaamista Inarinjärven kanssa.

Valokalenterin 1. päivä

Voimakalenterin laitan, voimamuistoja jaettavaksi.

Talvipäivän tasaukseen enää hetki, tämä kalenteri laskee niitä päiviä.



Toukokuun ensimmäinen souturetki, vuotta tästä on monta. Ensimmäinen yö. Nukuin nuotion vieressä, pienen kyhäämäni katoksen alla.
Muistan sen huumaavan kevään tunteen ja tyynen yön. Koivut vasta hiirenkorvalla saaressa. Kylmä aamu. Lämpökävely metsässä ja aamiainen nuotiolla.

Jatkoin matkaa.