perjantai 30. elokuuta 2013

Savonlinnan hemmottelujuhlat


Vietin taas ystävien kanssa viikonlopun Savonlinnassa luontoelokuvien parissa.
Minä tykkään, tykkään elokuvista, tykkään Savonlinnasta, tykkään ystävistäni ja tykkään siitä miten hyvin juhlat on järjestetty.

Tunnelma lähtee ihmisistä, järjestelyporukasta.
Elokuvien esittämispaikat on mainioita, Olavinlinnassa on tunnelma jo olemassaan.
Satamateltassa esittettävät elokuvat saavat lisämaustetta ulkoa kuuluvista äänistä, jotka joskus sattuivat hyvinkin kohdalleen elokuvan kohtauksen kanssa.

Sekin oli hyvä että nyt osa näytöksistä oli elokuvateatterissa. Oli monta näytöstä yhtäaikaa valittavana, se on mukavaa pohtimista kuinka oman ohjelmakarttansa rakentaa.
Mehän nimittäin katsotaan elokuvia! Todellakin. Kaikki mahdolliset, ruokatauko pitää tarkkaan suunnitellla, mihin se mahtuu.

Oli muutama elokuva jonka olin jo aiemmin nähnyt, mutta ne kuvat kyllä kestivät toisen tai kolmannenkin katselun. Tavarataivas oli mielenkiintoinen ja todellinen rinnastus tuli kun sen jälkeen katsoi Paananjärven kylästä kertovat dokumentin Missä hepo, sinne reki -elokuvan.

Minusta oli tietysti mukava seurata elokuvaa joka kulki omissakin maisemissa Linnansaaren kansallispuistossa, uudet tekijät kanootillaan kulkivat norppaa etsimässä. Nuo "kaupunkihipsterit", kuten yksi tekijöistä luonnehti.

Nuoria tekijöitä, uusia näkökulmia ja intohimoa, sitä kolmen päivän elokuvissa näkyi.
Luontosuhdetta voi tarkistella monella tavalla, mikä se oma on, onko joku oikeampi kuin toinen.
Meidät nämä kysymykset saivat keskustelemaan omista näkemyksistä.


Savonlinnan maisemat tekevät kokemukseen ainakin toisen kerroksen lisää, kerman kakun päälle.




Ville Leinonen sai meidät vielä istumaan iltaa festariklubilla Puijo-laivalla.
Laivan katto lennähti ilmaan kun Ville aloitti eikä laskeutunut sieltä ennen aamua.


Viimeisen biisin Ville esitti ulkona laiturilla. Olihan siinä tunnelmaa.



torstai 29. elokuuta 2013

Suruvaipan sadesuoja

Ensimmäiset sadepisarat putoilivat kevyesti. Suruvaippa lepatteli kiven juurella, tutki paikkaa, tarttui kiinni kiveen, värisytteli vielä siipiään moneen kertaan ja asettui sitten paikalleen.




Minä menin omaan suojaani katon alle.

Sateen jälkeen suruvaippa jatkoi matkaansa.




tiistai 13. elokuuta 2013

Voisinpa

Voisinpa tarjota iltasoudun kaikille niille jotka tyyneyttä ja mielenrauhaa tarvitsevat.


Tutkimukset sen todistavat, luonnon kokeminen edistää mielenterveyttä. Meille luonnossaliikkujille se on itsestään selvyys. Moni ei sitä ole voinut itse kokea ja eikä osaa haluta.

Veisin soutamaan illalla. Hiljaa mentäisiin.

Tuoksuisi veden tuoksu, tuntuisi lämpö iholla.
Kuuluisi hiljaiset kalojen uinnit, lintujen laulut.
Majavan loiskaus ja tikan naputus.

Vene keinuisi kaukaa tulevissa aalloissa.

Katseltaisiin männynpuna ja vahvat juuret.
Auringon liikkeen näkisi kun se taivaanrantaan katoaa.

Sitten olisi vain hiljaisuus ja uudet unessa unelmat.














maanantai 12. elokuuta 2013

Työkoira



Jos vain jossain jotain, mitä tahansa työtä tehtävissa, Lilli kyllä on paikalla.

Ihmisten töitä kun ei tassuilla kykene, niin se kannustaa ja osallistuu, tutkii ja välillä kommentoikin.



Tänään käytiin peltikaton palasia saaresta ja roudattiin peräkärriin venerantaan.



Se on niin tarkkana, onkohan lasti kunnossa ja reitti selevä.


Ja kun toteaa että kaikki on kunnossa ja kaikki kyydissä niin voi hetken vaikka levähtää.


Se alkaa olla ihan Pasina tuolla venehommissa. Se on paljon sen.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Elonkorjuu



Soutaminen on tänä kesänä jäänyt vähille, liian vähille, sen huomasin kun yhdeksi yöksi lähdimme illan katveessa liikkeelle.


Soutaminen on luonnollista, nautinnollista. Liikkumisen laji, josta eniten nautin.






Illan aurinko lämmitti ja valaisi kalliot, päädyimme kallion kainaloon hiekkarannalle uimaan ja eväitä nauttimaan. Patonkia, juustoa ja viiniä.

Jatkoimme matkaa auringon painuessa matalalle.

Aika kaivaa kamerat esille.





Yövyimme kauniilla hiekkarannalla, seuranamme pari saksalaista melojaa. Muutaman vaihdettujen englanninkielisten lauseiden jälkeen vaivuimme yhteiseen hiljaisuuteen nuotiotulen ympärillä.


Yö oli lämmin, päivä oli kuuma. Kesän kypsymisen tunne, täyttyminen, elokuun helteillä on olo kuin saisi jotain extraa, vielä auringonlämpöä ja veden tuntua iholle.
Luonto sanoo, ota nyt, nauti ja muista. Korjaa talteen tämä lämpö joka on vedessä ja kallioilla, hiekassa jalan alla.







Tauolle varjoon, osuimme suoraan kuoleman rannalle. Joku ennen meitä oli rivittänyt hirven luut kauniisti hiekalle.



Iltapäivän kuumuudessa soutelimme pitkin suuria selkiä että edes pieni tuulenvire osuisi kohdalle. Menimme yhtämatkaa purjeveneen kanssa joka pysyi takanamme. Ei tuullut. Ei.

Kuuma! Uimaan! Vastaan tuli kanootti jossa koiralle oli viisaasti laitettu päivänvarjo. Hyvä idea.

Osaankohan keksiä jonkun muun ilmaisun kuin ihana vuorokausi. Paljon mahtuu lyhyeen aikaan. En osaa.
Ihana vuorokausi!


ps. joku pinkeyspoliisi väittää että laavun tulisi olla paremmin pystytetty.



perjantai 9. elokuuta 2013

Aamujen aamua

Yksi kesän ylivoimasesti parhaita aamuja!
Lammin, metsä, järvi ja laavu, josta näkee maiseman.
Avaa silmänsä ja katsoo, aukaisee vähän vetoketjua ja kierähtää ulos.

Onnentyttöjä!