torstai 31. toukokuuta 2012
Valmista tuli
Viisi päivää virkistystä alkaa olla paketissa. Ensimmäisenä aamuna uinnin jälkeen, aivan yllättäen siinä käytävällä kävellessä, päässäni alkoi soimaan Mamma Mia ja olin Meryl Streep kreikan saaressa tanssimassa ystävien kanssa.
Olen siis viihtynyt.
Olen oppinut monia uusia juttuja, kuten sen että kylpylässä kannattaa olla kylpytakki, konkarit tietävät. Minä olen aloittelija, mutta olen saanut naisten saunassa hyviä vinkkejä. Olen myös oppinut miten taivaallisen hienoa on uida rauhassa yksin, omistaa koko uima-allas, ei tarvitse väistellä muita.
Jalkahoitoa odotellessa opin sen että ihailemani kirjailija Heikki Willamo asuu täällä Karjalohjalla. Ehkä olisin pyytänyt toimittajan ominaisuudessa audienssia jos olisin aiemmin tajunnut. Ei muuten huono kuntoutusosaston odotushuone jos luettavana on Willamoa Huuhkajavuorella.
Olen ollut elämäni ensimmäisessä jalkahoidossa ja minua on hierottu pariin otteeseen.
Kolme kertaa päivässä valmiiseen ruokapöytään - olen senkin kestänyt kuin mies.
Olen virkistynyt - olen valmis.
Joko voi suunnata kohti pohjoista...
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
Fiskarin ruukilla
Tehän tiedätte, Fiskarin ruukki - vakioaihe Life Style -lehdissä.
Minäkin olen vuosikaudet tiedostanut paikan olemassaolon ja toivonut pääseväni käymään. Pääsinhän minä nyt kun se tässä lähellä sijaitsee.
Porhalsin ensimmäisenä kahvila-suklaapuotiin.
Oi, oi, se passion-vadelma-vanilja systeemi oli tosi herkkua.
Ostin huolellisen valinnan jälkeen muutaman eri makuja edustavan suklaapalleron mukaani.
Siihenpä se ruukki-into sitten lopahti, kävi kuin muissakin suosituissa ja matkailijoiden kansoittamissa paikoissa - liikun liepeillä enkä osaa imeytyä ytimeen.
Tosin luulen että se ydin vaatii paksua rahapussia, kaupankäynnistähän tuollakin on kuitenkin kysymys.
Mutta voisihan sitä asettua piknikille puistoon ja nauttia ympärillä olevasta tunnelmasta ja historiallisen kauniista maisemasta.
Ehkä sitten toisen kerran.
Tästä käyskentelystä bongasin kuitenkin pienet suloiset untuvaset telkänpoikaset.
Lilli tapasi Daltonin.
Ja kuinkas moni turisti menee siihen jokeen kahlailemaan, Lillipä meni :o)
Sitten me mentiin shoppailemaan - siihen Fiskarin Siwaan.
Minusta se on vaan niin hienoa siinä historiaa ja tyyliä pursuavassa hand-made, ekologia ja kansainväliset turistit tummissa puvuissa -katukuvassa, se vaan niin hienoa että Siwa on siinä - aina lähellä.
Minäkin olen vuosikaudet tiedostanut paikan olemassaolon ja toivonut pääseväni käymään. Pääsinhän minä nyt kun se tässä lähellä sijaitsee.
Porhalsin ensimmäisenä kahvila-suklaapuotiin.
Oi, oi, se passion-vadelma-vanilja systeemi oli tosi herkkua.
Ostin huolellisen valinnan jälkeen muutaman eri makuja edustavan suklaapalleron mukaani.
Siihenpä se ruukki-into sitten lopahti, kävi kuin muissakin suosituissa ja matkailijoiden kansoittamissa paikoissa - liikun liepeillä enkä osaa imeytyä ytimeen.
Tosin luulen että se ydin vaatii paksua rahapussia, kaupankäynnistähän tuollakin on kuitenkin kysymys.
Mutta voisihan sitä asettua piknikille puistoon ja nauttia ympärillä olevasta tunnelmasta ja historiallisen kauniista maisemasta.
Ehkä sitten toisen kerran.
Tästä käyskentelystä bongasin kuitenkin pienet suloiset untuvaset telkänpoikaset.
Lilli tapasi Daltonin.
Ja kuinkas moni turisti menee siihen jokeen kahlailemaan, Lillipä meni :o)
Sitten me mentiin shoppailemaan - siihen Fiskarin Siwaan.
Minusta se on vaan niin hienoa siinä historiaa ja tyyliä pursuavassa hand-made, ekologia ja kansainväliset turistit tummissa puvuissa -katukuvassa, se vaan niin hienoa että Siwa on siinä - aina lähellä.
Karkalin luonnonpuisto
Niemi sijaitsee tässä majapaikkamme vastapuolella, vettä pitkin hetki vain, mutta autolla piti ajella muutamia hetkiä sinne päästäkseen. Luonnonpuistoon ohjaavia viittoja löytyi vasta siinä viimeisillä metreillä, sitä ennen piti osata ihan itse tulkita karttaa löytääkseen oikean risteyksen. Ehkä sinne ei liikaa halutakaan kulkijoita.
Kuljeskelin polkuja, ihan pisintä reittiä on kerennyt, ilta painoi päälle.
Mustarastas hallitsi äänimaailmaa, käpytikka lennähti näkyville. Paikan tunnuslintu pähkinähakki seuraili kulkuani jossain takavasemmalla, eikä välittänyt esittäytyä.
Paikalla olleen torpan muistona on enää niitty.
Polulla lötkötti jättimäinen ukko-etana!
Paluumatkan niityillä rusakot ja ketut olivat liikkeellä.
Kuljeskelin polkuja, ihan pisintä reittiä on kerennyt, ilta painoi päälle.
Mustarastas hallitsi äänimaailmaa, käpytikka lennähti näkyville. Paikan tunnuslintu pähkinähakki seuraili kulkuani jossain takavasemmalla, eikä välittänyt esittäytyä.
Paikalla olleen torpan muistona on enää niitty.
Polulla lötkötti jättimäinen ukko-etana!
Paluumatkan niityillä rusakot ja ketut olivat liikkeellä.
Suloista
Karkalin luonnonpuiston parkkipaikalle oli suloista menoa kun Lilli löysi Sulon ja toisinpäin. Oi, ne kävivät niin hyvin yhteen ja leikki sujui heti ensi silmäyksellä.
Olivat niin sävy sävyyn väreissäänkin.
Nopeuskin oli sitä luokkaa ettei kamera ehtinyt ihan mukaan.
Terveisiä Sulolle ja kiitos kivasta leikkituokiosta. Toivottavasti luolassa näkyi paljon lepakoita :o)
Kun tulette Savoon luontoretkille, niin otetaan uusiksi!
Paimenkoirat Astraliasta ja Suomen Lapista olivat kuin kaksi marjaa.
tiistai 29. toukokuuta 2012
Virkistyin fillarilla
Tähän voisi tottua, varhaiseen aamukävelyyn, uintiin ja etenkin valmiiseen aamiaiseen. Tänään aamupäivän virkistystä lisäsi vielä hieronta.
Iltapäivällä vuokrasin fillarin ja laajensin reviiriä.
Harakan poikaset oli hypänneet pois katajapesästänsä ja hyppelehtivät pusikosssa, piilosta leikkivät. Huvittavan näköisiä otuksia ilman kunnon pyrstösulkia.
Joko mä sanoin että ruoka on hyvää!
Iltapäivällä vuokrasin fillarin ja laajensin reviiriä.
Harakan poikaset oli hypänneet pois katajapesästänsä ja hyppelehtivät pusikosssa, piilosta leikkivät. Huvittavan näköisiä otuksia ilman kunnon pyrstösulkia.
Joko mä sanoin että ruoka on hyvää!
maanantai 28. toukokuuta 2012
Huvikummussa
Jokukumpu tämä on, tämä meidän virkistysloman paikka. Ja kyllä muuten loma toimii, pitää se minkä lupaa - aamulla seiskalta silmät auki, kävelylle Lillin kanssa, aamu-uintiin, vesijumppaan, aamiaiselle, kävelylle, lounaalle... Olen niin virkeä että ei tule päiväunimatti kylään, vaikka odottelin.
Täällä on kaunista, ikivanhoja lehtipuita, pieniä kujia, laululinnut konsertoivat. Mä luulen että en tarvitse mennä ohjattuun rentoutumishetkeen, olen jo siellä.
Saakohan tämmöisten leikkipäiväunien jälkeen mennä päiväunien jälkeiselle herätys kahville Vanhan Piian herkkulaan?
Täällä on kaunista, ikivanhoja lehtipuita, pieniä kujia, laululinnut konsertoivat. Mä luulen että en tarvitse mennä ohjattuun rentoutumishetkeen, olen jo siellä.
Saakohan tämmöisten leikkipäiväunien jälkeen mennä päiväunien jälkeiselle herätys kahville Vanhan Piian herkkulaan?
perjantai 25. toukokuuta 2012
Kohti vuorotteluvapautta
Se oli se yksi päivä helmikuussa kun päätin että nyt on aika lopettaa sitku ja aloittaa nytkyllä.
Olen aina nauttinut kävelymatkoista töihin, kun se niin harvoin on mahdollista.
Tänäänkin käveltiin Lillin kanssa, ihan kaikessa rauhassa ja tunnustelin tätä tunnetta.
Nyt se alkaa - reilut viisi kuukautta vapaata.
Työhuoneen puutarhassa kukkivat valkovuokot.
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Jättiahven
Sain elämäni suurimman ahvenen katiskalla. Kolme katiskaa tarjosivat monen kilon jättiahven saaliin.
Aikani katselin täyttä kala-astiaa ja sitä suurinta ja kauneita n. kilon painoista ahvenjärkälettä.
En voinut tapppaa, en ajatella syöväni.
Laskin sen takaisin veteen ja vapauteen. Kasvakoot vielä ja tehköötpä paljon ahveniä lisää.
Nyt tiedän että siellähän se uiskentelee.
NO, ehkä se ei ole ainoa sen veden jättiläinen, mutta vapauttamisesta tuli hyvä mieli.
Hetken ihmeteltyä otin sitten pari seuraavaksi suurinta vain syötäväksi ja laskin muutkin jättiläiset pois.
Enpä olisi uskonut että seuraavana päivänä katiskoissa oli taas samanlainen jättisaalis, nyt jo otettiin vähän kotiin evästä mukaan ja siitä riitti jaettavaksikin.
Muutamassa perheessä on suu napsanut savustettuja ahvenia maistellessa.
Aikani katselin täyttä kala-astiaa ja sitä suurinta ja kauneita n. kilon painoista ahvenjärkälettä.
En voinut tapppaa, en ajatella syöväni.
Laskin sen takaisin veteen ja vapauteen. Kasvakoot vielä ja tehköötpä paljon ahveniä lisää.
Nyt tiedän että siellähän se uiskentelee.
NO, ehkä se ei ole ainoa sen veden jättiläinen, mutta vapauttamisesta tuli hyvä mieli.
Hetken ihmeteltyä otin sitten pari seuraavaksi suurinta vain syötäväksi ja laskin muutkin jättiläiset pois.
Enpä olisi uskonut että seuraavana päivänä katiskoissa oli taas samanlainen jättisaalis, nyt jo otettiin vähän kotiin evästä mukaan ja siitä riitti jaettavaksikin.
Muutamassa perheessä on suu napsanut savustettuja ahvenia maistellessa.
lauantai 19. toukokuuta 2012
Ruokailuhuumoria
Tästä tuli hyvä vitsi meille, että muuten hyvä reissu mutta hitsi kun grillimakkrat unohtui.
Mahat täynnä alkupalaa, keskipalaa ja jälkipalaa naureskeltiin.
Mahat täynnä alkupalaa, keskipalaa ja jälkipalaa naureskeltiin.
perjantai 18. toukokuuta 2012
Tyyntyi
Päivän pauhasi tuuli, odottelin sen tyyntyvän, jotta saan ystävän kylään. Sade päättyi samalla hetkellä kun kamu odotteli autorannassa. Nyt on maailma hyvinkin parantumassa.
Elämässä on paljon kiemuroita, mutta välillä sitä vaan vetää mutkat suoriksi.
Elämässä on paljon kiemuroita, mutta välillä sitä vaan vetää mutkat suoriksi.
torstai 17. toukokuuta 2012
Helluntain kukat
Hyvä päivä elää.
Mieluisa souturetkivieras, herkulliset kokkailut ja kevään kukkaset alkavat nousta.
Mieluisa souturetkivieras, herkulliset kokkailut ja kevään kukkaset alkavat nousta.
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Lasimaalaus
Tänään on kevätsunnuntai ja kaikki on mahdollista.
Lasimaalaus
Te värit nöyrät, odotusta täynnä,
näin käsin varovin ja varmoin sentään
ma teidät lasipintaan levitän.
Maailman suuren meren siihen maalaan,
sen suuren meren, josta vihrein hiuksin
maanosat niinkuin unet nousevat.
Ja niitten halki tummat joet ujuu,
ja kaupunkeja kohoaa ja vaipuu,
ja vuoret kulkee ruskein juovaviitoin,
ne ruskein viitoin mereen vaeltaa.
Ma linnun maalaan kaikki laulut suussaan
ja kalan kaikki vedet hartioillaan
ja karhun kaikki raivo kämmenessään
ja käärmeen kaikki myrkky kielellään.
Ja vielä aivan pienen kukan maalaan,
kuin uinuis siin keväät tulevaiset
ja sateen siunas ja päivän lämpö
ja siemen sataan kukkaspolveen uuteen.
Ma sitten siveltimeen hienoon tartun,
hopeaväriin viileään sen kastan
ja rantein herkin kaiken yli maalaan
ma verkon olevaista kietovan.
Maan pinnasta sen ytimiin se tunkee
ja karhun kämmenestä kulkee kukkaan,
kalliohuiput laaksoihin se liittää
ja raunioihin nuoret kaupungit.
Ei mikään irrallaan voi mistään olla,
ei mikään milloinkaan voi olla toisin,
ja ikuinen on kaiken yhteys.
Niin viimein auringolle sanon: paista!
Ja leimahtaen herää värit valmiit,
niin että alla joka muodon selvän
näät tuhat merkitystä suunnatonta
ja hetken huiman edessäsi aukee
maailma niinkuin alku-unessas!
- Aila Meriluoto-
Lasimaalaus
Te värit nöyrät, odotusta täynnä,
näin käsin varovin ja varmoin sentään
ma teidät lasipintaan levitän.
Maailman suuren meren siihen maalaan,
sen suuren meren, josta vihrein hiuksin
maanosat niinkuin unet nousevat.
Ja niitten halki tummat joet ujuu,
ja kaupunkeja kohoaa ja vaipuu,
ja vuoret kulkee ruskein juovaviitoin,
ne ruskein viitoin mereen vaeltaa.
Ma linnun maalaan kaikki laulut suussaan
ja kalan kaikki vedet hartioillaan
ja karhun kaikki raivo kämmenessään
ja käärmeen kaikki myrkky kielellään.
Ja vielä aivan pienen kukan maalaan,
kuin uinuis siin keväät tulevaiset
ja sateen siunas ja päivän lämpö
ja siemen sataan kukkaspolveen uuteen.
Ma sitten siveltimeen hienoon tartun,
hopeaväriin viileään sen kastan
ja rantein herkin kaiken yli maalaan
ma verkon olevaista kietovan.
Maan pinnasta sen ytimiin se tunkee
ja karhun kämmenestä kulkee kukkaan,
kalliohuiput laaksoihin se liittää
ja raunioihin nuoret kaupungit.
Ei mikään irrallaan voi mistään olla,
ei mikään milloinkaan voi olla toisin,
ja ikuinen on kaiken yhteys.
Niin viimein auringolle sanon: paista!
Ja leimahtaen herää värit valmiit,
niin että alla joka muodon selvän
näät tuhat merkitystä suunnatonta
ja hetken huiman edessäsi aukee
maailma niinkuin alku-unessas!
- Aila Meriluoto-
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Pullopostia
Voinsalmella löytyi tyylikäs postilähetys!
Kaislikkoon ajautunut pulloposti oli laskettu matkaan vuosi sitten keskikesällä.
Hyvin säilynyt ja pullossa vieno viesti.
Lähettäjille on ilmoitettu matkalaisen perille saapumisesta.
Loistava toteutus pullopostille!
lauantai 5. toukokuuta 2012
Liitää, lentää
Aivan järjettömiä loikkia ja silmät tulta palaen - kohde on lukittuna katseeseen. Käpy ei pääse karkuun.
Teeren uho ja tuho
Aamuauringon noustessa aloittavat teeret turnajaiset hakkuuaukolla. Pulputus täyttää ympäristön, meno kiihtyy naaraiden saavuttua soidinpaikalle.
Täynnä omaa voimaansa, voittamattomuuden uhoa pulputtaa, pyrähtelee ja haastaa kilpakumppanit.
Siihen metsänlaitaan, ojan pieneen pajukkoon hiipii viisas ja päättäväinen kettu. Nälkäisenä se on varovainen ja sitkeä saalistaja, se odottaa ja odottaa kunnes joku varomaton teerukukko menettää tarkkaavaisuutensa soidinkiihkossaan.
Kettu onnistui. Teerestä jäljellä vain uhoaan jatkava kallo.
Saattaahan se olla joku muukin eläin, tämän ravinnon nauttinut, mutta omassa mielessäni soin tämän ketulle.
Täynnä omaa voimaansa, voittamattomuuden uhoa pulputtaa, pyrähtelee ja haastaa kilpakumppanit.
Siihen metsänlaitaan, ojan pieneen pajukkoon hiipii viisas ja päättäväinen kettu. Nälkäisenä se on varovainen ja sitkeä saalistaja, se odottaa ja odottaa kunnes joku varomaton teerukukko menettää tarkkaavaisuutensa soidinkiihkossaan.
Kettu onnistui. Teerestä jäljellä vain uhoaan jatkava kallo.
Saattaahan se olla joku muukin eläin, tämän ravinnon nauttinut, mutta omassa mielessäni soin tämän ketulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)