Aamuauringon noustessa aloittavat teeret turnajaiset hakkuuaukolla. Pulputus täyttää ympäristön, meno kiihtyy naaraiden saavuttua soidinpaikalle.
Täynnä omaa voimaansa, voittamattomuuden uhoa pulputtaa, pyrähtelee ja haastaa kilpakumppanit.
Siihen metsänlaitaan, ojan pieneen pajukkoon hiipii viisas ja päättäväinen kettu. Nälkäisenä se on varovainen ja sitkeä saalistaja, se odottaa ja odottaa kunnes joku varomaton teerukukko menettää tarkkaavaisuutensa soidinkiihkossaan.
Kettu onnistui. Teerestä jäljellä vain uhoaan jatkava kallo.
Saattaahan se olla joku muukin eläin, tämän ravinnon nauttinut, mutta omassa mielessäni soin tämän ketulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti