sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kapteeni katsoi horisonttihin


Ei sieltä myrskyä tullutkaan. Kaikessa rauhassa veneiltiin ukin kanssa mökille syyspuhteisiin.
Vesi laskee edelleen koko ajan. Vesi on jo niin kaukana rannasta, hyvä että maihin pääsee. Uusia kiviä ilmestyy näkyviin koko ajan. Tarttee olla tarkkana kun kruisailee tuolla.




Yksi veneistä jouti jo kääntää nutulleen, kellarikin muistettiin tyhjentää ja tärkeintä kaikesta, paisteltiinpa ryynärit.
Lillillä oli eväänä poronluu, jonka neitonen taisi käydä piilottamassa metsään.
Mäyrä se sieltä löytää, on taas käynyt pihamaalla tonkimassa. Senkin elukka.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Tallikoulussa



Lillin joutui kertausharjoituksiin tallihommissa. Hirveen vaikeeta kun pitäs muistaa ettei kaikkien hevosten jalkoihin voi huoletonna kirmata. Ainakin ruoka-aikaan pikkukoiran pitäisi pysytella turvallisesta aitojen ulkopuolella.
Tänään harjoiteltiin sitä. Hyvin se meni.

Lumi on tehnyt Lillin villiksi. Se on hauskaa ainetta, villityspulveria maahan ripoteltuna.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Lähimetsä on sammaleen pehmeä ja syksyn keltainen


Meillä kulkee lähellä pieni mutta sitäkin mukavampi metsäpolku. Kesällä siellä ei käydä kun annetaan olla lintujen rauhassa. Nyt on taas aika kulkea pehmeästi. Koirat nauttivat pehmeästä maastosta, ruohikossa voi temmeltää sydämen kyllyydestä ja välillä piehtaroida mahtavassa mudassa. Koko suo tuntuu vellovan jalkojen alla koirien liikkeestä. Tämä se on koiran elämää. Tämä se on ihmisen elämää, yksi ylimääräinen vapaapäivä voi tuntua näin hyvältä!
Talveksi jäävät tähän metsään jäävät linnut ovat matkassa mukana, kuulemme tinttiparvien touhuamisen ja tikan naputuksen. Korpit lentävät tuulen kanssa kiehnäten jonnekin näkymättömiin. Pienet palleroiset pyrstötiaiset eivät nyt tulleet näyttäytymään.

Tuulen puuskan tullessa ropistelee lehtisadetta, kokonainen maisema täynnä putoilevia lehtiä. Sieniä, kääpiä, lahoavia puita, tikankoloja. Pitkästä aikaa näin tämän maiseman oikein kunnolla. Vanha tuttu polku on monituiset kerrat kävelty Pasin kanssa kahdestaan niin ajatuksiin vaipuneena, ettei ole huomannut sitä lykkyä että tämäkin suojeluun pyhitetty paikka on vielä olemassa.













Riemullista, Lillillä on myös hauska tapa lösähdellä maahan aivan nutulleen. Siinä missä Pasi seisoo tai istuu partioiden niin Lilli painuituu pitkulaisena levolle tai tutkimaan jotain ruohonjuuritason asioita.
Ihan erilaisia - täysin samanlaisia koiria! Huippuhauskoja!

Perintöpanta


Lillin pentupanta oli isännän nuoruusvuosien aikalaisen Oskari-bokserin pentupanta, niitit oli tietysti!
Nyt Lilli sai vieläkin hienomman aikuisiän perintöpannan Hiutaleelta. Niitit on tietysti!