Voimatipu

Meillä on töissä oma Strömsö -osasto. Menen sinne kun tarvitsen kauneutta, vakautta ja konkretian näkemistä.
Useimmiten miihustelen siellä ja katselen ja koskettelen tekeleitä. Nautin väreistä ja tekemisen näkemisestä.
Joskus harvoin teen itse jotakin käsilläni, joissa peukut on keskellä kämmentä. Jotakin kuitenkin saan välillä aikaiseksi ja olen tyytyväinen itseeni, näen tuloksen.

Tänään piti olla tietynlainen päivä töissä, tulikin toisenlainen.
Miten paljon huolta joutuvat kantamaan monet pienet hartiat, mikä kiire tässä elämässä ihmisillä, vanhemmilla ja ammattilaisilla. Numeroita kerätään.


Sankaritarinat syntyvät selviytymisestä.

Ammatti: kalastaja

Lilli näyttäisi niin hyvältä myös tässä ammattissa!

Keväistä kottaraistakin harvinaisemmaksi käynyt ammattilainen pistäytyi avannolla sanalla. Ne on kovia tyyppejä nuo jotka luonnosta hankkivat elantonsa, olen sitä mieltä, kunnioitan suuresti.

Tänä päivänä aurinko paistoi eikä tuulikaan hätyyttänyt, muutama kalakin näytti olevan saaliina.
Juuri tällä hetkellä tuo vaikutti ihan hyvältä ammatinvalinnalta. Niitä on varmaan toisenlaisiakin päiviä.

Mennään siis ihmiset ostamaan kalaa, suomalaista järvikalaa.

Tai sitten voi tehdä kuten me jotka ostimme suoraan tuosta saavista. Omien verkkojen tuotto ei aivan riittänyt ruokkiamaan koko yhteisöämme.

Ei, aina meidän verkkosaaliimme ei ole Kettusen kyydistä :o)

Päivän muisto

Varis kylpee isossa vesilammikossa jossa vesi ulottuu mahaan asti.
Se räpistelee siipiänsä, niiaa alaspäin, työntää nokkaansa ja päätään veteen.
Roiskii ja räiskii.

Toinen varis jo istuu kuivattelemassa ja sukimassa siipiänsä puun oksalla.
Seuraan ihastuneena ja iloistun variksen mukana, tuntuu varmasti hyvältä kylpeä pitkän talven jälkeen.

Seuraavassa hetkessä varis nousee siivilleen, istahtaa toverinsa viereen oksalle ja alkaa kuivattelemaan.

Lätäkköön lentää sillä hetkellä kaksi harakkaa, selvästi vuoroaan ovat odotelleet.
Rypevät ja toistavat samaa kylpyrituaalia kuin äskeinen varis.

Ikävä kyllä ihmiskulkija keskeyttää kylvyn.

Oi, nuo linnutkin ovat innoissaan lätäköistä!

Jääkausi jatkuu

Mikäpäs jatkuessa, tyyni ja aurinkoinen sää.

Vitivalkoiset lokit liitelivät vasten sinistä taivasta.
Tämmöistä sen muistan olleen silloin lapsena vanhenmpien kanssa, pitkät talvipäivät pilkillä.

Uusi sukupolvi muistaa varmaan tämän päivän, syntyi kertomus; Kahdesti ongittu ahven ja muita erätarinoita.

Totuuden nimissä on mainittava että tämä saalis oli verkossa.
Ne pilkkikalat pikku-Lassi keräsi visusti omaan pakkiinsa.

Ötökkä

Tänään ihmettelin tämmöistä uivaa oksankäkkyrää, joka pöllähti uimaan katiska-avantoon, nousi sieltä veden syvyyksistä pintaan. Pituus kaikkine häntineen ja sarvineen n. 5 cm.

Lumen aallot

Tuuli tanssitti ja riepotti, heitti lunta pyörteiksi ja myrskyksi. Lumi virtasi kuin kevätpurot, yltyi juoksuun ja peitti alleen kaiken vastaantulevan.

Oli huikea näytelmä katsottavana!

Lillin suojapaikka tuulelta.

Tanssi auringolle!

Hyvä tuuli

Olipa hieno tuuli tuulonen jäällä tänään!

Lumi liiteli mattona pitkin jäänpintaa ja heitti hetkessä valkoisen peiton avantoon sekä porokoiran turkkiin.

Tuuli ja aurinko muotoilevat maisemaa uuteen asuun.

Jäällä

Potkurin leveät jalakset kannattavat vähän pehmeälläkin lumella, ihan ehdoton lisävaruste meidän käyttöön.

Tuuli oli heittänyt lumihangelle kauaksi rannasta yksinäisen haavankuoren kappaleen.

Minulle tuli siitä mieleen uuden vuoden tinataiat, voisiko tuosta ennustaa jotakin.

Hyviä asioita mieluusti. 

Tuo keltainen voisi olla kesäaurinko.

Sitä on paljon.

Illan sinisiin hetkiin ei kyllästy koskaan.

Päivän sana

Työntäyteisen päivän sana on sosiaalipedagoginen hevostoiminta.

Missä se on se muu maailma, ei täällä. 

Täällä asuu into ja ilo, seuranaan rohkeus ja avoimuus.

Mukana kulkee ystävyys ja kannustus.

... ja silmät loistaa!

Tassu tyynynä

Auringon lämmittämällä lumen alta paljastuneella kivellä,
tassu tyynynä
häntä peittona.

Katsoo porounia, kaipaa kaveriaan.
Ei täällä ennen koskaan yksin.

Susi vai ilves

Jäillä oli kulkenut ristiin rastiin ja saarten rantoja iso tassueläin. Välillä olin valmis nimeämään sen ilvekseksi sitten taas jossain jäljissä näyttäisi olevan kynnen jäljet, joka kertoisi suden olleen liikkeellä.
Askelten väli oli 50- 60 cm.
Osaako joku sanoa aiheeseen lisää. Lähteeköhän ilves edes jäälakeuksille liikeelle, pois metsän suojista.

Kakan se tyyppi oli vääntänyt minun tontille tutkittavaksi.

Pari päivää sitten olleeseen pehmeeään hankeen oli pedon lisäksi piirtynyt muutakin, teeret olivat  ryhmäytyneet jäälle, hirvet pitäneet liikennettä mantereen ja saarien välillä. Saukko on joutunut kulkemaan pitkän matkaan sulasta sulaan.
Yllättäen  jäniksen jälkiä sai oikein etsiä, missä lie pitkäkorvat syömäsillä - metsän suojissa parasta pysytellä näin kirkkaan kuun aikaan.

Pihassa on uusi koivu otettu työn alle, toivottavasti työstäjä on sama valkoselkäinen tikka joka syksyllä aloitti vierailunsa aamukahvikaverina.