torstai 25. lokakuuta 2012

Ajatus kääntyy

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ajomatka saareen oli jo kovin kylmää ja vene kuurainen.

Saarikoto on nyt valmiina ottamaan talven vastaan.

Lilli jätti pihan tintille omat villahousunsa oksanhankaan löydettäväksi.




Lilli etsi vielä iltapäivällä viimeisen aurinkoisen paikan lepopaikaksi.

Ajatus kääntyy nyt kohti talvea, parin viikon päästä päättyy tämä vuorotteluvapaajakso ja palataan Lillin kanssa töihin.

Sinne on kuitenkin vielä piiiitkä aika ja ennätän vielä reissutakin - pakkaan iloisen punaisen rinkan ja menen, ei pohjoiseen - vaan etelään!

Jos jollakulla on hyviä Kroatian saariston matkailuun liittyviä pointteja, niin lueskelen mielihyvin kokemuksista ja neuvojakin otan vastaan.

Kohta jo ihan hirrrrveesti jänskättää, ikinä en oo käynyt siellä missä aurinko iltaisin Välimereen putoaa.

JK. Enkä kyllä mene nytkään koska sehän on varsinaisesti Adrianmeri siinä meijän saarten ympärillä.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Lilli pedagogiikkaa

Lilli sai saareen mukaansa oppilaan, aiheena kuinka olla kun mitään ei tapahdu.

Lilli vaikuttaa jo viisaalta aikuiselta tuolla omassa elementissään, Wäpä oli oikein pätevä oppilas. Oli ilo katsella niitä yhdessä, löysivät yhteisen rytmin elämäänsä, vaikka vähän Lilli esitti prinsessaa kun luulee kantavansa pentuja.
Sitten taas painittiin.

Lilli opetti Wäpälle ettei pihaveistoksia tarvitse pelätä, sitten se opetti kuinka metsässä kulkiessa pysytään aivan lähellä ja pysähdytään silloin kuin ihmisetkin.

Wäpä oli täydellisen onnellinen, ja viihtyi ulkona ja osallistui ihmisten puuhasteluun. Jos joku meistä katosi näköpiiristä se kävi heti paikantamassa ja huolehti että pysyy laskuissa mukana.

Itseasiassa Wäpä piti pakottaa sisälle. Sen nenä kävi, silmät kertoivat lintujen liikkeet ja vaikka silmät jo lupsahteli niin piti vaan ihmetellä kaikkea ympärillä olevaa. Vihdoin Lillin näyttäessä esimerkkiä se vetäytyi kiepille pihamaalle ja nautti ulkounista auringon paisteessa.

Ulkona illan pimeys vähän jännitti sitä ja se seurasi emäntäänsä jalan juuressa ja odotti huussin portailla.

Hieno vuorokausi koirilla ja meillä. Mielenkiintoista seurata niiden vuoropuhelua täysin vapaana. Jotakin aina siellä päässä tapahtuu.
Ajatella että Lilli voi opettaa jollekin rentoutumista, niin sitä vaan ajassa ja paikassa on taikansa.

Minulla oli kamera matkassa, muistikortti kotona. Puhelimella näppäiltyjä kuvia siis:









maanantai 15. lokakuuta 2012

Alli kävi



Olipahan komia päiviä, aamulla rannasta ei päässyt liikkeelle, sumuseinä oli liikkumaton. Odottelun jälkeen pieni tuulenvire pisti sumuriekaleita tanssiin veden päällä ja leijumaan metsän ylle.

Kalavene käynnistyi.


Rannassa touhutessa huomasin linnun lentävän ja kaartavan kohti rantaa, aivot tarjosivat automaattisesti telkkää, mutta joku ei täsmännyt ja ja heti kun lintu laskeutui vedenpintaan tajusin sen olevan alli.

Oi alli, kiitos. Tuulahdus pohjoisesta!
Toisaalta taas tuli harmi sen puolesta, yksin liikkeellä ja höyhenetkin taisi olla vähän epäterveesti pörhällään. Selviytyyköhän muutosta hengissä.

Lintu ui suoraan päättäväisesti ihan rantaan välittämättä ihmisista, lapsi istui metrin päässä veneessä, välittämättä siitäkään lintu rupesi touhukkaana sukeltelemaan ja ruokailemaan ruohojen lomassa. Minäkin hipsin siihen viereen ja ihastelin sitä lähietäisyydeltä.

Lillin haisteluyritys oli sille liikaa ja se siirtyi kauemmaksi, isompaan ruohikkoon. Sieltä kuului sen ääni, yksin sai huutaa, ei näkynyt ei kuulunut muita koko päivänä.

Lepäilepä alli siellä ja jatka sitten matkaa!




Ajatukseni ovat olleet kirjan kautta voimakkaasti pohjoisessa monta päivää. Allinko kutsuin, viestintuojan, Valkeapään sanansaattajan.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Just another day in paradise








Jep. Kannatti taas elää tämäkin päivä.