Lilli vaikuttaa jo viisaalta aikuiselta tuolla omassa elementissään, Wäpä oli oikein pätevä oppilas. Oli ilo katsella niitä yhdessä, löysivät yhteisen rytmin elämäänsä, vaikka vähän Lilli esitti prinsessaa kun luulee kantavansa pentuja.
Sitten taas painittiin.
Lilli opetti Wäpälle ettei pihaveistoksia tarvitse pelätä, sitten se opetti kuinka metsässä kulkiessa pysytään aivan lähellä ja pysähdytään silloin kuin ihmisetkin.
Wäpä oli täydellisen onnellinen, ja viihtyi ulkona ja osallistui ihmisten puuhasteluun. Jos joku meistä katosi näköpiiristä se kävi heti paikantamassa ja huolehti että pysyy laskuissa mukana.
Itseasiassa Wäpä piti pakottaa sisälle. Sen nenä kävi, silmät kertoivat lintujen liikkeet ja vaikka silmät jo lupsahteli niin piti vaan ihmetellä kaikkea ympärillä olevaa. Vihdoin Lillin näyttäessä esimerkkiä se vetäytyi kiepille pihamaalle ja nautti ulkounista auringon paisteessa.
Ulkona illan pimeys vähän jännitti sitä ja se seurasi emäntäänsä jalan juuressa ja odotti huussin portailla.
Hieno vuorokausi koirilla ja meillä. Mielenkiintoista seurata niiden vuoropuhelua täysin vapaana. Jotakin aina siellä päässä tapahtuu.
Ajatella että Lilli voi opettaa jollekin rentoutumista, niin sitä vaan ajassa ja paikassa on taikansa.
Minulla oli kamera matkassa, muistikortti kotona. Puhelimella näppäiltyjä kuvia siis:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti